perjantai 31. lokakuuta 2008

Lunta...

Tänään sitä satoi ensimmäisen kerran tälle syksylle... lunta! En ole lainkaan riemuissani.. Olen ihan selkeästi kevät-, kesä- ja syys-ihminen. Toki myös joulu-ihminen!

Pakko yrittää kuitenkin ajatella positiivisesti. Kun lumi on maassa; on paljon valoisampaa, ei tarvitse pestä koirien tassuja niin usein, voi poltella kynttilöitä iltaisin ulkona,..?..? En taida muuta keksiäkään, mutta onhan tuokin jo jotain!

Ehkä hautaudun kirjojeni pariin koko talveksi ja herään vasta keväällä, kun lumi on sulanut ja hiirenkorvat kurkistelevat puiden oksilta!


Jättiläisraparperikin on taipunut talven edessä..


keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Matkaväsymystä

Voisipa melkein sanoa, kuten joskus olen kuullut, että itku pitkästä ilosta... Nyt on nimittäin flunssainen ja väsynyt olo... Vaikka ei se matka kyllä mitenkään kovin pitkä ollut! Mutta; ensin kamala rumba, että saa kaiken siihen malliin, että voi edes lähteä... sitten vauhdilla paikasta toiseen... ja nyt olo on sellainen, että voisin vetää itseni wc-pöntöstä alas... Eikä tosiaan ehdi tässä sairastelemaan..

Jospa tämä menee pian ohi, kun ei heittäydy sohvan pohjalle (uskoo hän!)...


Huomasin aamulla, että tänään on Urmaksen nimipäivä, ruotsalaisten kalenterissa kai..? Urmas oli yksi ihana sonnipoika muutama vuosi sitten. Ajatus muistolleen tässä ystävän aikoinaan antaman synttärilahjan kera:


maanantai 27. lokakuuta 2008

Matkalla

Olimme muutaman päivän matkalla Ruotsin puolella. Kävimme maatiloilla ja Elmia-maatalousnäyttelyssä. Maatilakohteita oli kolme, joista kahdella emolehmiä ja yhdellä teurasnautojen kasvatusta.

Ensimmäinen tila oli Ruotsin valtion omistama Stenhammar Gods Flenissä, Tukholman ja Katrineholmin välissä. Ja yllätys! yllätys! kenetkäs siellä tapasimmekaan! =)






Aivan oikein, itse prinssi Carl Philipin! Ylemmässä kuvassa hän on henkivartijansa kanssa ja alemmassa tilanhoitajan ja karjanhoitajan kanssa. Prinssi oli erittäin ihana ;) Lisäksi tavallisen ja mukavan oloinen, ja osallistuu kuulemma tilan töihin! Eli touhuaa eläinten parissa!





Tässä yksi tilan komeista sonneista, simmental rodultaan ja oli muuten myytävänä siitoskäyttöön (harkitsimme hetken!);



Tilalla oli runsaasti rakennuksia, tässä 1910-luvulla rakennettu kaunis navetta, jossa asustelee sonnipoikia;


Täältä löytyy tietoa tilasta http://www.stenhammarsgods.se/fakta.asp



Seuraava vierailukohde oli Nynäsin linnan tila, jota käytetään Öknaskolanin opetustilana. Tilalla on noin vuosi sitten rakennettu emolehmänavetta. Eläimet olivat niin täällä, kuten muissakin paikoissa hyvin hoidettuja.


Navettarakennuksen ulkonäköön oli panostettu;





Kolmas tila oli kahden viljelijän omistama ja sijaitsi myös lähistöllä, Flenissä. Täällä kasvatettiin teuraseläimiä. Vasikat tulivat tilalle kahden viikon - kahden kuukauden ikäisinä ja niiden ensimmäinen koti oli kolmiseinäinen oljilla kuivitettu rakennus. Takaseinässä sijaitsivat tutit, joista vasikat saivat käydä nauttimassa hapanjuomaa omaan tahtiinsa. Seinän takana oli lämmin tila, jossa juoma valmistettiin suureen säiliöön, mistä se sitten kulkeutui tuteille letkuja pitkin. Isompana vasikat siirrettiin toiseen navettaan.




Asia, mikä jäi matkalta harmittamaan oli se, ettemme ehtineet kunnolla pyöriä Tukholmassa! :( Tunti-pari on erittäin vähän!! Ei kyllä ehtinyt juuri muuta, kuin juosta tukka putkella ostoskeskukseen ja takaisin linja-autoon, joka kiidätti meidät satamaan...


Vauhdissa ehdin näpätä pari kuvaa komeista rakennuksista;







Matka oli tosiaan irti arjesta -tapahtuma, siitä huolimatta että navetoita kiersimme. Laivalla söimme niin, että housunnappi oli vaarassa lentää. Sitten vatsaamme edellä kantaen shoppailimme tax freessä... Tullessa tuuli ja merenkäynti heilutteli laivaa sen verran, että oli ihan pakko bailata ravintolassa ja yökerhossa.. ;) Jos hyttiin olisi mennyt unta odottelemaan, olisi saattanut aamu valjeta samoilla silmillä.. Eli yhtä lailla olisi aamulla väsyttänyt!

tiistai 21. lokakuuta 2008

Suruviesti


Kaksi päivää sitten juhlittiin Neiti K:n syntymäpäivää, ja eilen sain kasvattajalta suruviestin; Neidin emä oli jouduttu nukuttamaan ikiuneen vakavan sairauden takia...

Voin vain kuvitella sitä suunnatonta surun määrää, ja toivonkin Kirsille ja perheelle runsaasti voimia. Ainoa lohtu on se, niinkuin Kirsi itse sanoikin, että Doriksen on nyt hyvä olla...

Niin paljon kuin lemmikit iloa ja onnea tuovatkin, niin tulee myös huolta, murhetta ja lopulta se suuri suru..

sunnuntai 19. lokakuuta 2008

Synttärit

Neiti Karvapäällä on tänään synttärit! Kokonaista viisi vuotta tuli täyteen! Melkein saman ajan olemme olleet yhtä "laumaa".. Aika on mennyt todella nopeasti ja monenlaista on ehtinyt tapahtua, päivänsankariin liittyen... Voisipa melkein kirjoittaa kirjan "Neiti K:n edesottamukset" tai "Uskomattomia sattumuksia"... Vaikka toisinaan ovat ärräpäät lennelleet, kun on ollut tilanne päällä, niin pois en antaisi yhtäkään päivää.

Tänään on siis juhlittu kakun ym. herkkujen kera ja sukuakin oli kiitettävästi paikalla ;)


..että syntymäpäivänäkin pitää kerjätä..!?




Rusetti, niin kuin tytöillä ainakin

torstai 16. lokakuuta 2008

Aarteita 1

Olen näköjään oikea mestari haalimaan esineitä, jotka voidaan luokitella kategoriaan "aarteita"! Olen onnistunut hankkimaan suvun neljä, luultavasti ainoaa jäljellä olevaa, Amerikan arkkua! Aikoinaan ne ovat seilanneet meriä Amerikan ja Suomen välillä. Matka rahtilaivalla on kestänyt kuulemani mukaan kuukauden päivät.

Mummini ja melkein kaikki hänen sisaruksensa matkustivat rapakon taakse työn perässä. Kaikki muut, mummia ja yhtä hänen veljeään lukuun ottamatta, jäivät sinne pysyvästi asumaan. Pula-aikana sukulaiset lähettivät sitten Suomeen arkkuja, joissa oli vaatteita ja kenkiä. Arvatenkin lähetykset olivat hyvin tervetulleita!

Mummini olisi ehkä myös jäänyt sille tielleen, mutta kun hän lähti käymään kotimaassaan lomalla ja perille päästyään sai kuulla isänsä kuolleen hiljattain, ei hän voinut jättää äitiään. Amerikkaan jäi sulhanen, työpaikka ja asunto. Joskus lapsena kuvittelin, millaista olisi elämäni ollut Amerikan ihmemaassa... mutta ehkäpä minua ei olisi olemassakaan, jos mummini sinne olisi jäänyt..


Arkun päällä asustaa hiiripariskunta, joka istuskelee erään toisen aarteeni päällä; Maapallon eläinkuvasto, vuodelta 1955! Siinä on peräti 2579 kuvaa, joista muutama jopa värillinen!




maanantai 13. lokakuuta 2008

Kiviä

Päivät ovat olleet työntäyteisiä. Eilen otin vähän vapaata ja ajoin ystävän luo. Hänellä oli ratsastustunti varattuna ja menin mukaan katselemaan. Koska hevosia oli vapaana, pääsin kokeilemaan kouluratsastusta. Olihan erilaisempaa kuin lännenratsastus! Huomaa etenkin nyt seuraavan päivänä.. eräät lihakset kipeinä ;)

Lännenratsastuksen ravissa ei kevennetä lainkaan, eilen löytyi siis uusia lihaksia.. Mahtaisiko kouluratsastus olla tehokkaampaa kuntoilua?

Tänään paistoi aurinko niin, että oli pakko päästä kunnon lenkille metsään, koirat ja kamera mukana. Kaiken muun "hulluuden" (kissat, koirat, kirjat, ym...) lisäksi olen myös kivihullu.. Haluaisin raahata kaikki komeat kivet pihaan.

Meillä on metsän keskellä ihan oma kivinen paikka, nimeltäänkin se on Kivikangas. Koloineen, viiruineen ja erilaisine värisävyineen kivet ovat jotenkin niin iki-aikaisia ja kiehtovia. On mielenkiintoista ajatella, miten jääkaudet ovat muokanneet niitä. Irrottaneet peruskalliosta lohkareita, kuljettaneet, hienontaneet ja hioneet niitä niin, että ne ovat nyt lopullisessa muodossaan meidän silmiemme edessä.






torstai 9. lokakuuta 2008

Värejä

Eilen kävimme Neiti Karvapään kanssa jo pidemmällä metsälenkillä, samalla saimme sangollisen puolukoita. Neiti oli pukeutunut asiaankuuluvasti näin hirvenmetsästyksen aikaan. Ammuskelua ei tosin kuulunut, mutta hyvä on varautua kaikkeen;





Tänään aamulla aikaisin taivaanranta oli täynnä kauniita värejä. Luonnon väripaletti on ihmeellinen
Lenkkipolun varren heinä oli hienoisessa kuurassa



Tänään on vuorossa vasikoiden vieroitusta... voi sitä itkua, huutoa ja hammasten kiristelyä...

Työ on myöhässä melkein kuukauden tavanomaisesta, ja pelkästään sen vuoksi ettei teurastamo ole hakenut teuraskypsiä eläimiä pois... jotta ulkona oleville olisi tilaa. Emot ja vasikat siis käyskentelevät vielä laitumella navetan läheisyydessä ja käyvät navetassa ruokailemassa.

Muutenhan em. on aivan ihanteellinen olotila kaikille osapuolille, etenkin kun ilmat ovat vielä hyvät, mutta vasikat ovat jo niin isoja, että niille pitäisi saada kiireen vilkkaa "parempaa" ruokaa. Emoja puolestaan ei voi kovin "raskaasti" ruokkia, etteivät liho, se kun taas aiheuttaa ensi kevään poikimisissa vaikeuksia... Vasikoille kyllä on eräänlainen "baari", jonne emot eivät mahdu kulkemaan, mutta kaikki vasikat eivät näytä sitä käyttävän.

tiistai 7. lokakuuta 2008

Muistoja

Useat bloginpitäjät kertovat parhaillaan menossa olevista remonteistaan. Olihan se meilläkin viime vuonna...


tästä se alkoi, lähes 6 metriä seinää katosi...




jollakin oli kamalaa, kun kaikki ympäriltä alkoi hävitä...





saattoi vain odottaa, että remontti loppuisi...



ei jaksanut leikkiäkään...




kaaoksen keskellä elettiin..

..ja nukuttiin..




..ja nukuttiin..



..ja nukuttiin..





..toiset tekivät sen kuitenkin tyylillä..



välillä kerättiin hepoille heinät..


nyt on jo jotain pientä..

..ja kaunista..

sunnuntai 5. lokakuuta 2008

Colorado

Kävimme eilen ensimmäistä kertaa Neiti Karvapään operoinnin jälkeen metsälenkillä, ihan pienellä sellaisella.

Lähimetsässä sijaitsee lasten ja heidän serkkupoikansa aikoinaan rakentama "kaupunki", Colorado. On jäänyt hämärän peittoon, miksi "kaupungille" on annettu nimi erään Yhdysvaltain osavaltion mukaan...

Kun katsoo rakennelmia, täytyy myöntää, että lapset olivat todella yritteliäitä ja taitavia. Kantoivat metsään lautaa ja nauloja ja pistivät pystyyn "kaupan" ja "hotellin"... Tein siihen aikaan kankaanpainantaa ja sain tilauksen t-paidoista, joissa oli lännenhatun kuva ja luki "Colorado".

Polun varressa oli kaupungin kyltti ja lapset pitivät joinakin kesäisinä viikonloppuina "kauppaa" auki. Lähistön kesämökkiläiset kävivät ostamassa limsaa ja karkkia...


kauppa;



hotellin ovi on kadonnut...



..lyhty kuitenkin on jäänyt..



tikkaat olivat välttämättömät..


kaupan ovi lukittiin;



myös tähystystorni löytyy;



lauantai 4. lokakuuta 2008

Naputtelua

Täällä sitä taas naputellaan... pitäisi kyllä tehdä kaikkea muuta... Lohduttaudun kuitenkin sillä, että tämän jälkeen käyn uudella innolla kiinni pakollisiin töihin; etusijalla tällä hetkellä opiskeluun liittyviä kirjallisia töitä, maatalouden kirjanpitoa, papereiden mapittamista, tarkista sitä + tarkista tätä -hommaa ym. ym.

Tähän "naputteluun" juuri tällä hetkellä katson syylliseksi sateisen, hämärän päivän, joka pysäyttää lähes kaiken energiani.. sitä on siis pakko hankkia jostakin! Ja mikä sen vaivattomampaa, kuin tämä.. itsensä ilmaisu? ..ajatusten selkeyttäminen? ..kommunikointi toisten "naputtelijoiden" kanssa ja heihin tutustuminen? ..pelkkä ajankulu? ..vai mitä tämä on..? Olisi mukava tietää mitä blogin pitäminen kenellekin antaa! Että kommentteja; kiitos!! ;)

Opiskeluni on suoraan sanottuna venynyt ja venynyt, kuin joku.. piimä.. Veljeni ystävällisesti ehdottikin, että minun pitäisi hakea heti kerralla kaksikymmentä vuotta jatko-aikaa.. Yritän kuitenkin selvitä urakasta nopeammin... epäilen, että motivaationi putoaisi tuossa ajassa jo nollaan!

Olen yrittänyt asettaa itselleni houkuttimia opiskelujeni vauhdittamiseksi; valmistuttuani hankin uuden koiran (afgaanin!!! skotlanninhirvikoiran!!!), hankin hevosen (..siis, mikäli olen siihen mennessä oppinut ratsastamaan..), menen entisöintikurssille ja jollekin kielikurssille (italia, espanja, ranska...) jne.. Luulen kyllä, että paras kannustin houkuttimen sijaan olisi jokin uhka.. En vain ole keksinyt, mikä se voisi olla? Ongelmia on siis monenlaisia...

Neiti Paitaressun paita ei tahdo enää pysyä päällä, eli hän alkaa olla jo oma vauhdikas itsensä! Ulkoilua mister Duracellin kanssa on kuitenkin vielä rajoitettu, ettei toipumiseen tulisi takapakkia. Maanantaina on tikkien poisto vastaanotolla ja samalla pistetään pakolliset rokotukset. Pelkäämäni operaatio on sitten toivottavasti onnellisti ohi ja olemme heittäneet hyvästit rasittaville juoksu-ajoille...

kuvan alapuolella on osoite, jossa kävin vinkin perusteella, sieltä näitä löytyy;


Tämän kuvan myötä oikein mukavaa lauantaita kaikille!

perjantai 3. lokakuuta 2008

Paketit

Eilen illalla kävin hakemassa paketin kyläkaupastamme, joka toimii myös postina. Se oli se paketti, jota odotin kuin joulua... ja niin kuin joulupaketti se olikin! Kaikki oli pakattu kuin lahjat!! En heti raaskinut edes kaikkia avata..

Moni sen jo arvasikin, että Augustin Huvilan pakettihan se oli! Ja mitä sieltä löytyikään..?



..sain viimeinkin valtaisaan kokoelmaani kirjan, josta olen uneksinut jo pitkään:









..ja mitä sisälsi tämä suloinen pakkaus?




..pienen kirjan, jota mahdolliset lasten...jne -lapset tulevat joskus tutkimaan, kunhan olen ensin tallentanut siihen perheen ihanimmat joulu-muistot:




..madonna karitsoineen sijoittui kynttilän viereen;



Nämä ja monta muuta kivaa paketissa oli! Kunhan joulutavaroita saapuu puotiin lisää, pitänee naputella tilaustakin lisää...



Tänään posti toi kotiin myös mieluisan lähetyksen! Liivialta tilaamani kortit!! Todella kauniisti pakattuna nekin;