sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Tunnustus

Vasta vähän aikaa sitten sain tunnustuksen ja nyt taas!! = ) Oikein isot kiitokset Katille!!! Tunnustukset ja muut kehumiset tuovat aina hyvän mielen! : )



Tämän tunnustuksen haluan välittää eteenpäin Elinalle ja Nannalle, joiden blogeista löytää aina jotain mielenkiintoista!

Täällä on kevät ehkä himppusen verran lähempänä, ainakin kamalat yöpakkaset toivottavasti menneitä! Pari yötä sitten oli vielä yli 20 miinusastetta HRRRR...., nyt vain neljä. Eilen päivällä oli tosi lämmintä, siis kurakelit odotettavissa... Ei kiva sekään, mutta kyllä sen kestää, kun tietää mitä on odessä :)

Oikein mukavaa ja keväistä sunnuntaita kaikille!

lauantai 28. maaliskuuta 2009

Missejä

Emojen poikiminen on alkanut rauhallisesti, 8 poikinut ja 7 onnellista äitiä tepastelee navetalla. Ensimmäistä epäonnistumista lukuun ottamatta kaikki muut ovat menneet hyvin. Tina poiki torstaina neljännen kerran ja teki kaksoset, niin kuin kolmena edellisenäkin kertana! 2006 syntyivät tytöt Vi ja Vic, 2007 tyttö Yulia ja poika Yuli, 2008 tyttö Antonia ja poika Antonie. Pari päivää sitten syntyneitä ei ole vielä kastettu... ;) Harmillista, että nämäkin ovat ns. "sekakaksoset" eli tyttö ja poika. Tytöstä ei suurella todennäköisyydellä tule lehmää ja kohtalo on sama kuin velipojalla.

Viikko on vierähtänyt tosi nopsaan. Monenlaisia asioita on täytynyt ajella hoitamassa. Eilen ajoin kiireesti paikkaan A noutamaan papereita, jotka piti toimittaa paikkaan B. Siinä matkan varrella on eräs aivan ihana pieni vaateputiikki ja vaikka kiire oli melkoinen, pakko sinne oli kurvata... Nainenhan tekee mitä naisen täytyy tehdä ;) Toisaalta hyvä, kun ei ollut kamalasti aikaa, ei tullut turhia houkutuksiakaan. Jotain kuitenkin ehdin löytää. Varsinaisesti syöksyin hakemaan mukavaa pitkähihaista ja -helmaista puseroa kevyen tikkiliivin alle, mutta siellä oli ale-tangossa aivan ihastuttava kesätakki! Ei haittaa vaikka takki on viime kesän mallia, en ole ikinä muodin huipulla ratsastanut. Vaikka olisi varaa (mitä ei nimenomaan ole..), ei ole halua. Se on vain se oma tyyli, mikä puree! Kotona takki sai tyrmäävän tuomion, Tyttö ilmoitti suorasukaiseen tyyliinsä sen muistuttavan navettatakkia....!?? Takin merkki on Sandwich, mutta nimeksi olisi kuulemma paremmin sopinut Sausage... Olen tottunut Tytön kommentteihin, joten ei tuntunut missään ;) Ensi kesänä sitten esiinnyn ylpeänä erittäin tyköistuvassa takissani. Eikä kyllä ole varaa lihoa grammaakaan, ettei tarvitse lähteä kaupittelemaan takkia jollekin laihalle... Talven sairastelun aikana menetin 5kg ja se on tosi hyvä se! Navetallakin on ollut huomattavasti helpompi kulkea aitojen yli ja väleistä, kun ylimääräinen ihra on ollut pois.

Ennen olin niin laiha, että kaikki huomauttelivat minun olevan laiha. Sitten lihoin kymmenkunta kiloa, eikä kukaan missään vaiheessa ilmoittanut minun olevan sopiva! Epäreilua!! Mutta näinhän se menee, helposti sanotaan vain ikäviä asioita. Ja mitä se nyt kenellekin edes kuuluu onko laiha vai lihava. Jokainen itse kilonsa kantaa!

Luin jostakin, että ensi kesänä järjestetään jossakin lehmien missikisat! Aloin katsella omianikin sillä silmällä ja löysin tosi monta sopivaa ehdokasta. Ja minusta ne ovat kyllä kaikkikin niin kauniita ja suloisia!!


Ninni;







Sade, taustalla Patricia;




Tyra on nimetty erään huippumallin mukaan ; )



Vadelma;



Yesenia;

lauantai 21. maaliskuuta 2009

Se on alkanut!

...emojen poikima-aika nimittäin! Torstaina vähän ennen puoltayötä menin tarkistuskäynnille ja huomasin Pessin pötköttävän tarhassa poikimispuuhissa. Ohjailin tulevan äidin poikimakarsinaan ja poistuin takavasemmalle tarkkailemaan tilannetta. Yleensä emot haluavat poikia yksikseen ja häiriintyvät siitä, jos joku norkoilee lähistöllä. Hyvin pian totesin, että kaikki ei ole kunnossa. Työnnöt olivat voimakkaat, mutta mitään ei näkynyt... Yritin käydä tunnustelemassa, josko sorkkien päät olisivat tulossa, mutta Pessi nousi ylös eikä suostunut yhteistyöhön. Soitin Miehen paikalle ja kun tutkiminen ei onnistunut häneltäkään, oli myös Vanhempi Poika soitettava apuun. Otimme Pessin kiinni ja paljastui, että vasikka oli syntymässä pylly edellä! Se nyt ei tietenkään onnistu millään, joten vasikan takajat oli saatava esille... Mies sai sen onnistumaan ja vasikka saatiin ulos, mutta liian myöhään, se oli kuollut...

Kovin kauan ei vasikka pysy hengissä tuossa asennossa, kun poikiminen on edennyt loppuvaiheeseen. Todella huonosti alkoi tämän kevään poikimakausi! Säälittää Pessi ja surettaa kuollut vasikka... Vaikka navetalla asuisi vuorokaudet ympäriinsä, niin joka ikinen kevät jotain kurjaa sattuu!! Siihen on ollut pakko tottua tämän parinkymmenen vuoden aikana. Lehmät kun eivät useinkaan edes ymmärrä, että ihminen yrittää auttaa ja vielä hankaloittavat ja pitkittävät tilannetta...

Perjantaina aamulla aikaisin Tuulia (5 v.) teki tyttövasikan onnistuneesti. Äiti on ylpeä ja onnellinen ja vauva erittäin suloinen, nimeltänsä Emmi! Miten noihin suloisiin pieniin korviin taas raaskii niitata korvalaput... ?!!


Usambra tutkimassa uutta tulokasta;


Tuulia huomaa valokuvaajan;


Äiti ja lapsi;

torstai 19. maaliskuuta 2009

Iloisia yllätyksiä

Pari päivää sitten kurkkasin Katin blogiin, ja siellä odotti iloinen yllätys! Oikein isot kiitokset Katille!!! Sait hyvän mielen myös minulle!


Haluan antaa tämän tunnarin eteenpäin Päiville, Napsanakkelille ja Krisselle. Paljon en ehdi blogeja seurailemaan, mutta nämä ovat aina ensimmäisenä listalla!

Toinenkin iloinen yllätys odotti Elinalta saadun arpajaisvoiton muodossa! Oikein paljon kiitoksia Elinalle näistä ihastuttavista puutarhakäsineistä!! Tuskin raaskin niitä käyttää... Ehkäpä joissakin siistimmissä töissä, kuten omenapuiden leikkaamisessa. Eilen huomasin pupujussi-paholaisen nakertaneen kaikkia kolmea omenapuutani! Koskaan ennen ei moista ole tapahtunut, ja en sitten ole viitsinyt puita edes suojata. Arvatkaas, suojaanko ensi talveksi! Onneksi kahdessa puussa nakerrukset ovat sellaisissa kohdin, että oksat poistamalla puut pelastuvat. Kolmas puu on kärsinyt kylmästä tai mistä lie.. jo muutama vuosi sitten, ja koko vartettu osa on tainnut siitä mennä. Tästä puusta olikin sitten järsitty koko runko ympäriinsä! Kunhan puutarha-aika koittaa, on suunta omalle luottopuutarhalle, joka kasvattaa perinteisiä kestäviä lajikkeita. Pupujussille oli kelvannut myös kirsikkapuiden oksat... MRRRRHH!!!




Täällä paistaa jo aurinko täysiä, kaunis päivä tulossa! Aurinkoista päivää teille kaikille!

tiistai 17. maaliskuuta 2009

Positiivista



Selkeästi huomaa, että valon lisääntymisen myötä lisääntyy myös ihmisten positiivisuus. Kaikki ovat hyväntuulisia ja energisiä. Itse sain siivottua hirmuisen paperivuoren, joka on vaivannut koko talven. Kummallista, kun niitä aina kertyy! Olisi ihan yksinkertaista laittaa kaikki mappeihin samoin tein... Muutenkin on ollut oikein ripeä olo :) Viime viikolla saamani allergialääkkeet kuulemma väsyttävät, onneksi sitä ei huomaa, kun nappaa tabletin illalla. Vaikea sanoa, ovatko ne auttaneet... Olo on ihan ok, mutta lasken sen kyllä kevään ansioksi.

Eläinallergiasta en myöskään ole ollut huolissani, uskon vahvasti siedätyshoitoon! Siitä täytyykin pitää huoli, ettei tule katkeinta tässä kissa-koira-heppa-lehmä -ketjussa... ;) Syksyllä Nuorempi Poika suunnitteli koiran hankkimista, mutta asia jäi hamaan tulevaisuuteen siitä syystä, että Poika on niin paljon pois kotoa... Ei auttanut vaikka ilmoittauduin vapaaehtoiseksi ja ilmaiseksi päivä- ja yöhoitajaksi ja tarjouduin jopa ostamaan koiran... Jostakin syystä Poika oli sitä mieltä, että koira olisi sitten minun... PÖH! Nyt Vanhempi Poika harkitsee karjakoiran hankkimista! Hyvin koulutettuna siitä olisi paljon apua kesällä emojen kanssa. Mutta - kuka sen kouluttaisi... ja miten talvella, kun ei sitä sentään navetalla voisi kuljetella... Olen lukenut, että ainakin muutaman karjakoirarodun kanssa on ongelmia talviaikaan, kun niille ei ole tarpeeksi töitä. Navetallakin kyllä käytetään koiria, ihmettelen vain, että missä ne koirat sitten oleilevat vapaa-aikansa ja yöpyvät... Luultavasti jossakin muualla kuin keittiössä... Itse en kyllä sellaista koiraa halua, joka ei oikeasti kuulu laumaan! Kissa ja koira kuuluvat ihmisten pariin sisälle ja hepat ja lehmät talliin / navettaan ja ulos.

Ehdin jo tälle aamulle piipahtaa Katin blogissa ja siellä odotti Ihana Iloinen Yllätys! Oikein paljon kiitoksia Katille!!! Nyt vain miettimään, kenelle tunnustuksen antaisin eteenpäin... Paljon en blogeissa ehdi vierailemaan, oikeastaan todella vähän... Ja ihania blogejakin on useita...



Uutta odotellessa hieman viimevuotista pääsiäistä;

torstai 12. maaliskuuta 2009

Kesää odotellessa

Tällä viikolla olen ravannut lääkärissä; verikokeissa ja vastaanotolla. Pitkään jatkunutta flunssaa tutkitaan. Kokeissa kaikki arvot olivat ok, lääkäriltä sain sitten allergialääkkeen reseptin. Syön antihistamiinia kuukauden ja mikäli se auttaa, aletaan tutkia mille mahdan olla allerginen... Kieltäydyn ehdottomasti olemasta tippaakaan allerginen millekään eläimelle!! Se nyt olisi maailman loppu! Joskus aikojen alussa sairastin yhden kokonaisen kesän flunssaa ja sain silloinkin lähetteen allergiatesteihin. Viskasin paperin roskiin ja unohdin koko asian, flunssakin parani aikanaan.

Huonepölyn olen jo kauan siten huomannut ärsyttävän muutakin kuin hermoja. Etenkin makuuhuoneen ilma on pakko pitää mahdollisimman pölyttömänä, mikäli ei halua herätä aamulla silmät vettä vuotaen ja nenä tukossa.. Talven sairastelu on kyllä aiheuttanut eräänlaisen noidankehän, kun on sairas ei jaksa kamalasti siivota ja kun ei jaksa kamalasti siivota niin on sairas... Olo on kuitenkin nyt huomattavasti parempi kuin esim. kuukausi sitten, mutta kuitenkin nuhainen ja väsynyt. Toivottavasti tämä nyt vain tästä tokenee!

Tilasto-opin tentti oli eilen ja uskon, että se meni läpi niin ettei minun ikuna kuuna päivänä tarvitse sitä enää päntätä! Kaikki siinä on ihan järkeenkäypää, mutta alakvartiilit, varianssit, estimoinnit ja Pearsonin korrelaatiokertoimet vain tunkevat kurkusta ulos...

Viikolla pistäydyin eräässä pienessä putiikissa ja bongasin sieltä ale-tavaroita. En ole mikään varsinainen ruusuromantikko, mutta nämä lähtivät mukaan; ruusuinen peltiastia ja -tuoli. Jälkimmäisen kiikutin välittömästi kasvihuoneeseen kesää odottelemaan (PIAN TÄNNE, PLEASE!!) ja sinne astiakin on menossa.

Kasvihuonetta ajatellen pitäisi hieman kylvää jotain... epäilen kyllä, että poikimarumban tohinassa kylvökset kuivuvat ja korventuvat kuoliaiksi.. Taidan kuitenkin kokeilla onneani paprikan kanssa, vaikka se ehkä olisi pitänyt kylvää jo viime kuussa. Paprikan taimia ei tahdo koskaan löytää valmiina mistään. Kurkut ja tomaatit ostan aina puutarhalta, mutta kesäkukkia voisi myös vähän kylvää. Ja sitten ei kun kesää odottelemaan :)



´


torstai 5. maaliskuuta 2009

Matkalla Malediiveille

Taas on näköjään se aika vuodesta, kun viljelijöiden saamia tukieuroja revitellään lehdissä. Aluksi se herätti häpeää ja masennusta, nyt pelkästään suunnatonta raivoa! Mitä ihmeen vapaata riistaa viljelijät ovat, että meitä riepotellaan lehtien palstoilla? Missä ovat kaikkien muidenkin ihmisten saamat tuet? Tiedän että niitä on, vaan eipä näy missään. Tosin ei kyllä kiinnostakaan, joten en ole niitä aktiivisesti etsinyt! Mitä viljelijöiden tukien määrä sitten kertoo? Se kertoo pelkästään sen, paljonko tilalla on peltoa, eläimiä ja TYÖTÄ!! Ei se kerro sitä, mitä jää käteen laskujen ja lainanlyhennysten jälkeen! Eivätkä tuet ole mitään ylimääräistä mannaa, vaan korvaus tuotteiden alentuneista hinnoista! Mahdoton poru käy myös siitä, kuinka kallista ruoka on kaupassa. Onko se jollakin tavalla viljelijöiden syy? Eipä kyllä ole maajusseilla sananvaltaa siihen, mitä lihakilo kaupan tiskillä maksaa. Samoissa kaupoissa käyvät myös viljelijät ja saman hinnan tuotteista maksavat.

Sitäpaitsi tämä on vapaa maa, jokainen voi hankkia tilan ja alkaa viljellä! Tervetuloa vaan joukkoon!! Parikymmentä vuotta sitten minäkin tähän ihmemaailmaan astuin ja en tiennyt tasan yhtikäs mitään koko hommasta. Ainoa asia mikä minut tänne edes sai tulemaan oli suunnaton rakkaus eläimiin. Toisinaan olen katkerasti katunut, toisinaan ollut autuaan onnellinen, enimmäkseen kuitenkin siltä väliltä... Jokaisessa työssä on omat hyvät ja huonot puolensa ja jokainen valintansa jossakin vaiheessa tekee.

Paikallislehdessä taas eräs viljelijä, joka oli kärjessä tukieuromäärillään, puolusteli olemassaoloaan; "kustannukset ovat nousseet, eivät tuet käteen jää.." Ja minkä helskutin takia pitää selitellä ja puolustella!? Toisilla on iso tila, toisilla pieni ja muut ovat siinä välissä. Kun tukia alettiin maksaa, olivat viljelijät kauhuissaan koko hommasta. Mitä monimutkaisempia papereita täytettäväksi ja koko ajan pelko - sanonko missä - siitä, milloin tarkastajat hyökkäävät paikalle. Tahallaan ei varmasti kukaan virheitä uskalla tehdä, sellaiset ukaasit on meille annettu. Jo sana SANKTIO saa polvet veteläksi!

Miksi ihmeessä pitää kadehtia toista ihmistä? Ja vielä sellaista, jolla ei edes mitään kadehdittavaa ole!? Sillä mitäpä muuta puhe tukipoteista on, kuin kateutta? Maailmassa on ihan oikeita rikkaita, jotka ovat hankkineet omaisuutensa kovalla työllä, onnella tai vain syntyneet sopivaan perheeseen. Kannattaako tuhlata energiaansa ja myrkyttää mielensä olemalla näillekin kateellinen. Mistä voi tietää, ettei rikkaalla ole jotakin muuta vaivaa ja vastusta, jota ei edes rahalla hoideta pois päiväjärjestyksestä?!

Olenkin päättänyt kertoa tästä lähtien kaikille kyselijöille, että on hemmetinmoinen homma ehtiä tuhlata kaikki tuet, ennen kuin uusia tulee. Kartanossa asutaan ja rivi tila-autoja seisoo pihalla, tosin enimmäkseen olemme matkoilla ja palkolliset hoitavat tilaa. Tämän kuun lopulla alkaa taas se ikävä ja työläs emolehmien poikima-aika, pakko lähteä ennen sitä - Malediiveille tällä kertaa! Tulemme sitten kesäkuun puolen välin jälkeen käymään pikaisesti ja lähdemme taas ennen kuin rehunteko alkaa. Myöhään syksyllä palaamme, kun työväki on varmasti tehnyt kaiken sadonkorjuun ja syksyn peltotyöt. Talven sitten yritämme olla tilalla, kun viljelijöitä siis olemme. Palkattu työvoima hoitaa kuitenkin kaikki ikävät, likaiset, haisevat ja vaaralliset työt!