maanantai 28. syyskuuta 2009

Tunnari

Sain muutama päivä sitten Katilta oheisen ihanan ranskalaisen tunnarin :) Kiitokset Katille!!!

Tunnarin mukana tuli tehtävä, jossa täytyy paljastaa viisi asiaa itsestä. Mitähän tässä vuoden aikana ei olisi vielä selvinnyt...

1. Tunnarin kuvaan liittyen tulee ensimmäisenä mieleen, että suuri haaveeni on oppia ranskan kieli ja matkustaa Provenceen. Eri oppilaitoksissa on tullut opiskeltua vain saksaa, englantia ja tietysti toista kotimaista.

2. Minulla on kaksi kutsumanimeä. Vanhemmat, veli ja muut lähisukulaiset kutsuvat minua varsinaisella etunimelläni, mies, lapset, kaverit ym. jälkimmäisellä etunimellä. Myös itse käytän jälkimmäistä. Ekaluokalla meitä oli kolme lähes samannimistä tyttöä ja sain "uuden" nimen.

3. Olen toivoton myöhästelijä! Olen myöhässä melkein aina ja joka paikasta... On suunnaton ihme, jos joskus ehdin ajoissa jonnekin! Inhoan itsessäni tätä ominaisuutta, mutta en voi sille mitään! Toisinaan, kun olen melkein ehtimäisilläni, varmasti tapahtuu jotain itsestäni riippumatonta ja taas myöhästyn...

4. Jos olen hankkimassa jotain teknistä laitetta, tutkin ennen ostopäätöstä kaikenmaailman testit ja raportit. Käyttöohjeita en sitten viitsi vilkaistakaan...

5. Olen aina pelännyt ahtaita paikkoja, pimeää, mörköjä... Vasta Neiti Karvapää on helpottanut oloani ainakin pimeän ja mörköjen suhteen :)


Kaikki, jotka lukevat tämän, saavat napata haasteen mukaan! Olisi mukava lukea paljastuksia... :)

lauantai 26. syyskuuta 2009

Arvonnan tulos


Tyttö toimi onnettarena ja kulhosta nousi lappu, jossa luki; MINSKU! Onneksi olkoon Minsku! :) Lähetäthän nimesi ja osoitteesi sähköpostiini jantiina@gmail.com niin pistän palkinnon tulemaan. Kiitokset kaikille osallistujille ja kiitokset myös mukavista sanoistanne! Vaikka blogia kirjoittaa tavallaan huvikseen, on tietysti aina mukava saada kommentteja ja huomata, että toisiakin kiinnostaa omat ajatukset ja puuhailut.

Syksy on edennyt ihanan lämpimien ja aurinkoisten säiden merkeissä. Välillä on vähän satanut tietenkin, mutta sehän kuuluu syksyyn. Opiskelu on edennyt myös, sain tehtyä hyväksiluku-anomuksia edellisistä opinnoistani ja muutamia numeroita niistä ilmestyi jo opintorekisteriini. Tehtäviä on myös valmistunut aika mukavasti. Voisi jopa sanoa, että tunnelin päässä näkyy hieman valoa :D Olen keksinyt itselleni houkuttimen kevääksi, niin että on pakko tehdä töitä sen eteen, että sitten on aikaa... "porkkanaa" en voi vielä paljastaa, mutta jotain USKOMATTOMAN IHANAA se on :D

Kati oli muistanut minua jälleen! Lämpimät kiitokset ison halauksen kera! :D Palaan asiaa huomenna tai alkuviikosta. Pitänee alkaa miettiä paljastettavia asioita... ;)

Blogi-rintamalla on muiden kiireiden vuoksi ollut aika hiljaista, mutta sitähän tämä on; silloin kirjoitellaan ja lueskellaan, kun aikaa on!

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Arvonta



Tämän kuun alussa blogini täytti vuoden, minkä kunniaksi päätin järjestää pienen arvonnan :) Palkintona on kuvassa olevat puuvillakankainen pieni pussukka, laventelin tuoksuinen ranskalainen saippua, puiset toilette- ja sauna-kyltit sekä pari pientä tuikkua. Kaikki tähän postaukseen perjantaihin 25.09. klo 19,00 mennessä kommenttinsa jättäneet osallistuvat. Arvonta suoritetaan viimeistään seuraavana päivänä.

Vuosi blogin kanssa on mennyt todella nopeasti! Niinhän ne vuodet kyllä tuppaavat aina menemään, ainakin jälkeenpäin ajateltuna... Ja monenlaista on vuoden aikana tapahtunutkin. Toiset asiat toistavat itseään vuodesta toiseen, toiset ovat ainutlaatuisia, iloisia tai surullisia... Aina ei kaikesta ehdi kirjoittaa, vaikka haluaisikin, kun on oma työ ja opiskelu ym. hoidettavana. Tämä on ollut kuitenkin mukava keino purkaa mieltään ja kommunikoida blogituttavien kanssa. Kirjoittaminen on ollut minulle aina hirmuisen tärkeää, joko päiväkirjan tai runojen muodossa. Joitakin kirjoituksia tulee luettua vuosienkin jälkeen, toiset taas on sulkenut "iäksi"...

Bloggailu kuitenkin näillä näkymin jatkuu, sen mukaan miten milloinkin ehtii. Kuten toisten blogien seuraaminenkin, mitä voisi kyllä harrastaa enemmänkin. Niin paljon mukavia ja innostavia blogeja näyttää olevan ja useista bloginpitäjistä on tullut kavereita, vaikka ei livenä ole heitä koskaan nähnytkään.

tiistai 15. syyskuuta 2009

Syksyistä

Kiireiset syystyöt painavat päälle niin, että tunnit vuorokaudessa eivät tahdo riittää. Viljat on puitu ja nyt paalataan olkia ja kuljetetaan niitä kotiin. Sateet haittasivat töitä välillä pahasti, sehän on jokasyksyinen riesa... Aikojen alussa, kun olimme vasta tulleet tilalle, ihmettelin pessimististä appiukkoa, joka kävi aina valittamasta säästä; milloin aurinko paistoi liian paljon, milloin vettä tuli liikaa... Mikään ei koskaan ollut sopivasti. Nyt huomaan itsekin yhtä lailla tarkkailevani säätä, aurinkoa ja sadetta pitäisi tulla sopivassa suhteessa ja oikeaan aikaan kumpaakin.. Niin se vain on tässä hommassa, kesän säistä riippuu niin paljon, karjan eväät kun on haalittava kasaan muutaman kesäkuukauden aikana.

Pari järkyttävän kylmää yötä on jo ollut. Perjantai-iltana alkoi viiletä uhkaavasti ja jouduin retuuttamaan lattiaremontista saakka ulkona olleet huonekasvit sisälle. Pirtti on nyt siis kunnossa, paitsi ne tapetit seinien yläosassa... ja katto... Sopivia tapetteja ei ole vielä löytynyt, en kyllä ole niitä kovin intensiivisesti etsinytkään. Kokemuksesta tiedän, että jos jotain etsin, ei sitä taatusti löydy! Sitten se vain jossakin vaiheessa kävelee vastaan kuin itsestään! Pirtin katto on toivottavasti ensi kesän heiniä... Katossa on nyt inhot levyt ja niiden takana ns. lomalaudoitus. Järkevämpää olisi tietysti ollut repiä ensin katto ja lattia, tapetoida sitten seinät ja viimeiseksi maalata lattia. Se olisi vaatinut koko kesän operaatiota, johon ei nyt ollut aikaa eikä voimavaroja... Joten tässä järjestyksessä nyt edetään.

Opinnot ovat myös alkaneet, viime viikolla oli jo tentti. Jokaiseen tenttiin suunnittelen lukevani kuukauden tai ainakin pari viikkoa, noin niinkuin pikkuhiljaa, joka päivä vähän... Kun aikaa on kuukausi, se on kamalan paljon ja en millään ehdi aloittaa, kun kaikkea muuta (mukavampaa..) on niin paljon... Kun aikaa on kaksi viikkoa, sekin on aika paljon ja sitä muutakin on edelleen paljon... Kun aikaa on viikko, alkaa jo hermostuttaa. Viikko ON vähän johonkin kamalaan tenttiin, johon on nivaska oppimisalustalta tulostettua matskua ja lisäksi kasa kirjoja... Jotenkin siinä vielä tuhraantuu muutama päivä, ennen kuin maltan istua aloilleni ja alkaa päntätä asioita päähäni. Sitten luen kolme vuorokautta putkeen, yötä-päivää, pää höyryten ja itseäni kiroten, kun en aloittanut aiemmin. Ensimmäisenä päivänä mikään ei tunnu jäävän mieleen, tieto valuu hukkaan, kuin vesi hanhen selästä... Hädissäni suunnittelen ilmoittavani opettajalle, että en voi tulla tenttiin, kun olen sairastunut, muuttanut maasta, kuollut... Toisena päivänä huomaan jo muistavani kaikenlaista ja kolmas päivä onkin jo supertehokas; kaikki lukemani tuntuu tallentuvan kovalevylle! Tenttiin mennessäni koko pää tuntuu olevan taas ihan sekaisin, hädin tuskin muistan oman nimeni.. Sitten kun saan paperin nenän eteen ja alan kirjoittaa vastauksia, muistan jopa sellaisia asioita, joita ensimmäisenä päivänä hatarasti vilkaisin! Ihmisen muisti on käsittämätön kapistus! Pakon edessä sieltä putkahtaa esille kaikkea, mitä ei tiennyt siellä olevankaan! Kun tentti on ohi, kiitän luojaani, että sain raahattua itseni paikalle. Tämä kun näyttää olevan ainoa keino valmistua joskus :)

Miehen sisko ilahdutti kauniilla kimpulla;

perjantai 4. syyskuuta 2009

Loviisassa

Viikko sitten oli Loviisassa Wanhassa Wara Parempi -tapahtuma. Viime syksynä kuulin koko asiasta, vaikka se oli jo muutamana vuonna ollut. Vuosi tässä odoteltiin ja nyt siellä sitten oltiin :) Ystävän kanssa ajelimme ensin Helsinkiin yöpymään ja seuraavana päivänä Loviisaan, myöhään iltapäivällä takaisin Helsinkiin ja sunnuntaina aamusta kotimatkalle.

Helsingin ilta- tai yöelämään ei huvittanut tutustua (taidamme olla jo umpi-maalaisia!), kuten tällä kertaa ei myöskään shoppailutarjontaan... Loviisan vanhat, ihanat puutalot ja niiden pienet, sievät pihapiirit valloittivat täysin. Kuin olisi satumaassa kulkenut! Ilma oli myös mitä parhain leppoisaan kiertelyyn kodista toiseen. Etsiskelin taloista tapetin mallia, joka sopisi oman pirtin seinään, mutta sitä ei kyllä löytynyt. Oma tyyli on nyt avaraa ja valoisaa, ja ennen aikaan niin Suomen, kuin Ruotsinkin tavallisissa kodeissa oli pienet tummasävyiset huoneet. Sitä oli paljolti Loviisassakin. Jostakin talosta löytyi kuitenkin myös vaaleaa kustavilaista tyyliä. Pienessä, tummin sävyin sisustetussa huoneessa on tietysti oma viehätyksensä, mutta luulen, että pitemmän päälle alkaisi ahdistaa...

Taloja oli remontoitu ja monissa homma oli vielä vaiheessa. Lopputuloksesta sai kuitenkin selvän kuvan. Huomiota kiinnitti huoneiden sisäkatot, jotka oli tehty leveistä lankuista, samanlaisista kuin lattiat! Pohjanmaalla vanhojen talojen katot on paneloitu tai tehty ns. lomalauta-systeemillä. Pihoissa oli mukulakivetyksiä, niin kuin pienen kotikaupunkini kaduissa ennen aikaan!

Voisin kuvitella asuvani eläkepäiviä Loviisan kaltaisessa kaupungissa ja juuri tuollaisella vanhalla puutalo-alueella. Siis sitten, kun ei olisi enää kaikenlaisia elikoita hoidettavana... (jos se nyt edes olisi niin kuin mahdollista...) Siellä köpöttelisin kapeita katuja kotia kohden, maalipurkki rollaattorin sarvessa heiluen. Jotain pientä puuhaa olisi tietysti koko ajan menossa... :D

Kotimatkalla kävimme Jyväskylässä Viherlandiassa, mikä on yhdenlainen paratiisi. Istutuksia, kasveja ja hirveästi kaikenlaista ostettavaa =D Ensimmäisen kierroksen sisällä teimme ihan ilman ostoskärryjä, sitten söimme valtavan ihanan aterian ja ostoskärryjen kera toiselle kierrokselle... Jotain tarttui mukaan, tuliaisiksi perheelle ja omaksi iloksi. Suurin anti niin Loviisasta, kuin Viherlandiastakin oli kuitenkin kaikki ne ideat, mitkä alkoivat muhia päässä. Kun on onni asua sata-vanhassa talossa, jonka nurkkiin on kertynyt kaikenlaista tavaraa, noista paikoista saa valtavasti ideoita siitä, miten niitä tavaroita voisi käyttää!


Kuka voisi vastustaa...;









Helsingissä ulkoilimme sen verran, että vierailimme eräällä veneellä (joka oli turvallisesti laiturissa!);




Viherlandiaa;




Autotallin seinälle hankin suloisen lintukodon;