Pimeä, rasittava tammikuu päättyy. Se on hyvä! Tammikuu on aina jotenkin koko vuoden pisin ja ikävin kuukausi. Vaikka helmikuussa on usein koviakin pakkasia, on se kuitenkin jo lähempänä kevättä ja kesää, ja melko varmasti aurinko paistaa monena päivänä.
Siinä siivotessa alkoi ajatus lentää kodin keväisempää ilmettä varten. Nyt tekee mieli jotain raikasta. Kaivoin esille kankaita, jotka olen jossakin vaiheessa hankkinut. Niistä pitäisi ommella puusohvien pehmusteisiin ja tyynyihin uusia päällisiä. Pirtissä on ollut jo vuosia perinnevärikartan sinisellä maalattu puusohva ja siinä viime aikoina erilaisilla sini-ruskea-sävyisillä patjaraitakankailla päällystetyt tyynyt ja pehmuste. Nyt siellä on toinenkin puusohva, keittiöstä muutama viikko sitten siirretty valkoinen... jonka tyynyt ovat vihertäviä... Ja nämä kaksi sohvaa riitelevät keskenään! Koko ajan!!
Koska eräänä päivänä otin kalenterin kauniiseen käteen ja täytin pari seuraavaa kuukautta erilaisilla velvoitteilla; tenteillä, tehtävien deadlineilla, kursseilla, kokouksilla ym. tiedän, että siihen aikatauluun ei ole järkevää tunkea yhtään ompelusessiota... Noh, hätäpä ei ollut tämän näköinen! Otin puhelimen esille ja yhteyden - kehenkäs muuhun, kuin omaan äitiin... Ja äiti lupasi auttaa, että sohvat lakkaavat riitelemästä ja minä saan mielenrauhani takaisin! :) Tosin epäilen, että sohvat vaativat vähän pensselikäsittelyä myös... Siinäpä nyt onkin seuraava pulma. Valkoinen sohva on ja pysyy valkoisena, mutta en tahtoisi kuitenkaan ihan kaiken olevan valkoista ja juuri se toisen sohvan sininen on vielä vuosienkin jälkeen lempparivärini. Mahtaisiko tilanne rauhoittua pelkillä pehmusteilla ja tyynyjen päällisillä...? Se nyt vain sitten jää nähtäväksi.
eräällä on jo kevättä rinnassa;
