Vielä elokuuta

Ulkona alkaa olla herkullisia värejä, kypsyvien hedelmien ja marjojen tuoksuja. Ja päivät! Ne ovat yhtä aurinkoisia ja lämpimiä kuin kuukausi sitten! Illat puolestaan mystisen tummia ja viileitä, ihan sopivia kynttilöiden poltteluun ja rauhoittumiseen.

Kultapallon keltainen kukkameri peittää kaiken alleen ..taas ne jäivät tukematta... haitanneeko..;

Nauhusten kukat kurottelevat korkeuksiin:

Puutarhassa ja kasvihuoneessa on kaikenlaista naposteltavaa;

Nyt on toivottavasti hieman aikaa vuosi sitten virittelemälleni uudelle harrastukselle. Luulen, että se antaa enemmän kuin ajallisesti ottaa. Aina vain kaikenlainen puuhastelu eläinten kanssa vetää puoleensa... Mikäli asia olisi pelkästään minusta kiinni, täällä olisi luultavasti eräänlainen Nooan Arkki ;)

Poika seuraa isänsä jälkiä :D

Rantaloma loppui

Varma merkki kesän kallistumisesta syksyyn, on mammojen, jälkikasvun ja isäsonnien kuskaaminen rantalaitumilta kotiin. Vajaan kahden kuukauden boheemi lehmänelämä, rantahietikolla lekottelu ja pusikoissa lymyileminen, päättyy. Ihmisille se merkitsee helpotusta, sillä eläimet ovat vihdoinkin kotona ja turvassa. Vaikka ne silminnähden nauttivat olostaan rannalla ja vaikka niitä käydään vähintään joka toinen päivä katsomassa ja vaikka lähistöllä asuu ihmisiä... kuitenkin niistä on jatkuva huoli. Ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla on mielessä eläinten vointi monen kilometrin päässä.

Mikään ei voita meren tuoksua kesäisenä päivänä, aaltojen kimallusta auringossa ja kosteaa rantahietikkoa;

Joku häiriköi kameran kanssa... vasemmalla lehmien uusi mies, Moses;

Rantahietikolla on kirmailtu;

Keskipäivän paahdetta voi paeta puiden siimekseen;

Myös muita vipeltäjiä löytyy;

Luonto koristelee ihmisen jättämiä jälkiä;

Ei hirveän innostunutta porukkaa kotiin lähdössä;

Yaffan Efiel on pian äitinsä kokoinen, maito kuitenkin maistuu kyytiä odotellessa;

Uusi vanha lattia

Se alkoi viime viikolla maanantaina. Yli kaiken inhoamani muovimatto pirtin lattiasta lähti! Tai ei ihan kaikki vielä maanantaina, mutta lopulta kuitenkin...

Lähtötilanne;

Kaksi hurjaa naista (K. ja Jantiina) tarttui erinäisiin työvälineisiin ja aloitti urakan;

Tässä vaiheessa käväisi mielessä, josko liimaamme irti revityt palaset takaisin ja en ikinä enää puhu muovimatosta mitään...

Jatkoimme kuitenkin ja lopulta keksimme hyvän keinon; vasaralla taltta maton alle ja sitten väännettiin taltasta hiki hatussa;

Maton pohjaa jäi joihinkin kohtiin enemmän, joihinkin onneksi vähemmän. Petkele käyttöön ja taas lensi hiki...

Välillä lensi myös petkele...

Sitten hiottiin tai siis K. hioi... pienellä käsikäyttöisellä, sillä ensiksikin; en halunnut "uutta" lattiaa ja toiseksi; jos olisin vuokrannut koneen olisi pitänyt vuokrata myös koneen käyttäjä ja kolmanneksi; lattia oli naulattu päältä päin...

K. imuroi;

Jantiina vielä rapsuttaa;

Siinä se on, aito ja alkuperäinen, värinä tumma sinappi;

Näitä käytimme;

Jantiina maalaa;

...ja maalaa...

Lopputulos kahden maalikerroksen jälkeen :D

Olin irroitellut mattoa parista kohden ja mielestäni se oli ihan helppo nakki... Lautalattian päälle oli vedetty tasoite ja siihen muovimatto, joskus kolmekymmentä vuotta sitten. Tasoite rapisi melkein itsestään irti ja matto sen mukana.. Jo alkumetreillä kyllä havaitsimme ettei tainnut ihan niin helppo homma ollakaan... Petkeleet saimme tässä vaiheessa unohtaa ja tarttua talttaan ja vasaraan ja käyttää raakaa voimaa. Kolme ja puoli tuntia hikoiltuamme matto oli irti, noin suunnilleen... Sitten alkoi hitaampi vaihe; maton pohjan irroittaminen lattiasta! Ennenaikaan ovat käyttäneet superpaljon superliimaa, sillä hienon muovimaton on haluttu kestävän isältä pojalle ja luultavasti vielä parille seuraavallekin sukupolvelle.

Jossakin vaiheessa mietin tosissani, että onkohan minussa jokin vika! Helteisenä kesäpäivänä kuuluisi makoilla auringossa, lukea kirjaa ja syödä jäätelöä... Mutta ei! Täällä hikoilen kuin pieni porsas ja olen vielä houkutellut toisenkin samaan rääkkiin... Ajatus haihtui kuitenkin, kun matto alkoi irrota :) Kolmena päivänä revimme, raaputimme, hioimme ja hikoilimme. Neljäntenä oli siivouspäivä; katto, seinät, ikkunat ja tietysti lattia. Eikä siivous rajoittunut ko. huoneeseen, lattiassa ollut tasoite nousi pölynä ilmaan ja levisi kaikkialle, siitä huolimatta että oviaukot keittiöön oli peitetty vanhoilla pussilakanoilla.

Vihdoin perjantaina pääsin maalaamaan! Mikä nautinto olikaan sutia vaalean harmaata, melkein valkoista maalia (sävy Helmi)! :D Vaikka olen ihastunut Uula-tuotteen maaleihin, maalasin Teknoksen Teknofloor-maalilla, koska se on lattiaan sopivan kiiltävää.

Viikon verran maali saa kovettua ja sitten kalusteet voi raahata takaisin paikoilleen. Seuraava projekti on seinien yläosan tapetti... sehän on ihan hirveä! Ja mikä parasta, K. on lupautunut kaveriksi :D

Lomapäiviä

Työntäyteisen, epämääräisen alkukesän jälkeen on riittänyt aurinkoa, hellettä ja mukavia asioita. Kun maalaistalossa kesä on kiireistä aikaa, ei pitkille lomamatkoille juurikaan ehdi. Lasten ollessa pieniä yritettiin aina kuitenkin jotain järjestää, mutta vuosi vuodelta huomaan tulevani yhä laiskemmaksi lähtemään kesällä yhtikäs minnekään. Päivän - parin reissut ovat ihan sopivia, ne eivät yleensä edes vaadi hirmuista organisointia. Toisaalta olen kyllä käynyt nukkumassa vuorokauden kestäneellä risteilyllä, kun olin valvonut lähtöä edeltävän yön ja järjestellyt asioita, niin että yleensä edes pääsin lähtemään. Ei ehkä kamalasti olisi muuten haitannut, mutta risteilyllä oli työhön liittyvää luennointia alansa gurun toimesta... ja meikäläinen torkkui suurimman osan ajasta. Eipä matkasta paljon muuta hyötyä ollut, kuin että palasin kohtalaisen levänneenä kotiin...

Eräänä lauantaina olin Tytön ja erään ystävän kanssa seuraamassa lännenratsastuskilpailua. Ratsukoiden työskentelyä oli mielenkiintoista seurata ja hevoset olivat aivan ihania! Tahtoo yhden inkkari-appaloosan ..ja hyvä olisi oppia ratsastamaankin...! :) Tässä kilpailulajissa matkitaan karjapaimenen työskentelyä, ratsastaja mm. avaa portteja hevosen selästä käsin. Hevosen on toimittava kuin ajatus, sillä oikeassa työskentelytilanteessa ratsastaja joutuu keskittymään täysin työhönsä. Esitys oli maneesissa, joten kuvista tuli vähän kehnoja.

Eräänä toisena päivänä ajelimme toisen ystävän kanssa ja kohtasimme Katin lampaat, harmi vain kun Kati itse oli töissä.. Tuon toffeeturkin olisimme napanneet mukaan, jos talonväkeä ei olisi ollut paikalla ;) Ja söpöjä olivat kyllä toisetkin, niin että olisimme voineet ottaa vaikka kaikki neljä! :)

Toisessa paikassa tapasimme hurmaavan heppa-vanhuksen, ja kaveri pääsi ratsastamaankin. Ikää herralla on 21 vuotta, mikä ei suomenhevoselle ole kummoinenkaan ikä, sillä ne voivat elää jopa yli 30-vuotiaiksi.

Poikkesimme myös taloon jossa näimme kaksi Sao Miguelin filaa eli Azorien karjakoiraa. En ole aikaisemmin nähnyt rotua livenä, sillä niitä on todella vähän Suomessa. Täytyy myöntää, että kunnioitusta herättävän näköisiä olivat! Ja kun isäntä vielä varoitti, ettei sormia kannata heilutella näkösällä, sillä koira voi napata kiinni... joku piti kädet lujasti taskuissa ..ja nyrkissä sielläkin! Mistä johtuen kuvat jäivät ottamatta... ;) Kaverini on suunnitellut karjakoiran hankkimista, sillä hyvin koulutettuna siitä olisi todella paljon apua. Eläinten siirrot sujuisivat vaivattomammin ja sonnikarsinaan voisi mennä turvallisin mielin, kun koira pitäisi eläimet loitolla. Itse en innostunut kyseisen rodun hankkimisesta, koska tiedän omat rajalliset taitoni koiran kouluttamisessa... ja haluan myös pitää kaikki kymmenen sormeani ;)

Puutarhassa tapahtuu

Olen ihan onskuna siitä, että aikataulu on lopultakin antanut myöten puuhastella pihapiirissä! :) Keskeneräistä pergolaa on kunnostettu (esittelen sitä, kunhan on saatu hieman enemmän aikaan) ja hyötypuutarhassa on edistytty myös. Ystävän kanssa siistittiin omena- ja kirsikkapuiden, sekä marjapensaiden juuristo-alue, paikalle levitettiin sanomalehdet, jotka kasteltiin ja niiden päälle kipattiin haketta. Rikkaruohoista ei nyt pitäisi olla vaaraa muutamaan vuoteen. Kun hake tummuu ajan myötä, se on ihan hyvän näköinen kate, eikä tuo nyt niin kamala ole tuollaisenaankaan ..ainakin huomattavasti parempi kuin rehottavat rikkaruohot ;) Sanomalehdet ovat tässä vaiheessa ilmaisia ja tulevat hyötykäytetyksi, ja kun itsellä on hakelämmitys, myös hake on melkein ilmaista :)

Suunnilleen samalla tavalla olen perustanut kukkapenkin. Nurmikon päälle paksu kerros sanomalehtiä ja siihen multa, johon kasvit istutetaan. Sanomalehti on hyvä "juurimatto", sillä näin perustetun kukkapenkin alle rikkaruohot maatuvat täysin. Menetelmä on myös helppo, ei tarvitse kaivaa nurmikerrosta pois ja lisäksi kasvit viihtyvät kohopenkissä. Kokemukseni ihan oikeista juurimatoista ei kamalan hyvä ole. Lienevätkö sitten olleet jotain sekundaa ko. juurimatot, sillä alta aikayksikön rikkaruohot tunkivat esiin..

Ystävä levittää sanomalehtiä kirsikkapuun juurille;

Mitään ei tapahdu ilman puutarhurin pikku apulaisia;

Hake märkien lehtien päälle;

"Jaahas, että tällaista..";