Toissayö oli muutenkin työntäyteinen, sillä heppa V sai illalla ähkyn! Ensimmäisen eläissään, vaikka on jo 14v vanha! Hepat joutuivat olemaan muutamia päiviä tarhassa ja muutaman tunnin jokirantalaitumella olo ei sopinut! Tytön hätäinen viesti yhdentoista aikaan illalla sai minutkin ulos ja kahteen saakka pelastimme kaveria. Vichy, öljy ja taluttaminen eivät auttaneet, oli pakko soittaa eläinlääkäri apuun. Rauhoittavat ja rentouttavat pistokset helpottivat ja aamulla V veti heinää niin kuin ennenkin! :)
Heppa-episodin jälkeen menin käymään navetalla ja Verbena siellä aloitteli poikimista. Kello oli jälleen kerran maagiset neljä aamuyöstä, kun pääsin nukkumaan! Miten voi ollakaan, että lukemattomia öitä tämän kevään ja kesän aikana olen kömpinyt juuri tuohon kellonaikaan nukkumaan..
Nyt saan seuraavat kahdeksan kuukautta nukkua yöni (toivottavasti!) aamuun saakka! :D Eikä kukaan kysele toisilta; oletko käynyt / kävitkö navetalla? tuletko navetalta? menetkö navetalle? tai; miten poikiminen meni? pitikö auttaa? oletko nähnyt vasikan syömässä - ihanko varmasti söi? Ei myöskään tarvitse juottaa tuttipullolla vastenhankoista vasikkaa tai laittaa sitä vastenhankoiselle mammalle syömään... Itse asiassa en halua seuraavaan kahdeksaan kuukauteen kuulla sanoja; poikia, ternimaito, sulattaa, lämmittää, juottaa!!
Nyt haluan tehdä kaikkea kivaa! Kaivella puutarhassa, maalata keittiön kaappien ovet, repiä erään inhon muovimaton lattiasta ja maalata sen alla olevat laudat, siivota, puunata ja järjestellä ..ja opiskella, mikä nyt ei aina kamalan kivaa ole - mutta välttämätöntä, mikäli aion joskus valmistua!
Tänään satoi vettä koko päivän, mutta maailma oli kaunis ja ihana! Olisin voinut istua vanhassa korituolissani ja nuuhkia piparminttua, salviaa ja timjamia, mutta en sitten ehtinyt. Huomenna sen teen, ihan varmasti! :)