perjantai 27. helmikuuta 2009

Vihreää

Kokeilin Picasaa ja tällainen syntyi;





Posted by Picasa



Nykyään kaikki keväisen vihreä saa hyvälle mielelle, mikä onkin tarpeen kurjan talven jälkeen. Versonvihreä lupaa uutta alkua tai entisen uudistumista.

Eilen oli englannin toinen tentti. Läpi se ainakin meni, vaikka siihen valmistautuminen tuntui aikamoiselta vääntämiseltä. Englannin ensimmäinen tentti ennen joulua meni epäilyksistä huolimatta ihan hyvin. Olen luullut hallitsevani tämän kielen suht ok, mutta kun eteen heitetään ammattisanastoa, niin sanakirja on ahkerassa käytössä. Osoitteesta http://www.ilmainensanakirja.fi/ on ollut iso apu. Sanat löytyvät huomattavasti nopeammin kuin kirjasta. Sain myös hyviä uutisia ensi kuukauden viidestä erillisestä tehtävästä. NIITÄ MINUN EI TARVITSE TEHDÄ! ..sillä olen aikanaan tehnyt ison projektityön ko aiheista! Pääsen ensi viikolla siis keskittymään täydellisesti tilastomatematiikan koukeroihin... Matematiikka on ollut aina lempiaineeni, niin että eiköhän tästäkin selvitä!



tiistai 24. helmikuuta 2009

Luistavaa laskiaista

Mitäpä olisikaan laskiainen ilman mäenlaskua? Ja laskiaispullia, joissa on mantelimassaa ja paaaljon kermavaahtoa! Pullat syötiin ensin ja kalorit kulutettiin sitten mäessä. Tyttö ja minä, ja tietysti Neiti K ja Mister D. Muut perheenjäsenet eivät viitsineet heittäytyä hassuttelemaan. Tänään on ollut mitä parhain mäenlaskuilma, jossakin vaiheessa paistoi aurinkokin. Päivä on jo jatkunut huomattavasti ja kevät saapuu kohisten.



Pipo päähän ja menoksi... Tyttö ja Neiti K


perjantai 20. helmikuuta 2009

Vastuksen vasara

Tämä blogi alkaa muistuttaa sairauskertomusta, kun ei elämässä enää juuri muuta tapahdu! Yllätys, yllätys! viime viikolla iski taas pikku kuume... ja sitä rataa... Aina, kun joku lähistöllä sairastaa, se tarttuu myös minuun. Olen tämän talven ollut oikea sairausmagneetti! Mahatauti seuraavaksi odotettavissa... Sitä ennen yritän hyökätä kaupunkireissulle, sillä kaapit ammottavat tyhjyyttään ja olen muutenkin vaihtelun tarpeessa. Huomenna on se suuri päivä, jos ei tauti jo yön aikana jyllää!

Tietokoneet ovat osanneet myös kenkkuilla täydellä teholla. Niitä on kaksi kappaletta, toinen pöytämallinen täällä yläkerran työhuoneessa ja alakerrassa kannettava, jolla naputtelen kirjanpidon, viljelysuunnitelmat ym. Viimeksi mainitulla en yleensä käy netissä, jotta koneen herkkä sielunelämä ei saisi mitään ulkopuolisia vaikutteita.

Eräänä päivänä Nuoremman Pojan kanssa piti hakea netistä eräs lomake, täyttää ja tulostaa se. Erittäin yksinkertaista! Todellisuudessa se oli sitten kyllä kaikkea muuta... Aikaisin aamulla laitoin pöytäkoneen suorittamaan tehtävää, joka nopeuttaisi toimintoja, kone kun on temppuillut pitkin talvea. Tuntikausia siinä meni eikä valmista tullut... Kone oli siis pois pelistä. Eipä hätää, kun oli tuo mainio kannettava! Piuhat kiinni ja nettiin lomaketta hakemaan. Lomake löytyi, täytettiin ja... niin... olin unohtanut, että tältä koneelta ei ole koskaan tulostettu mitään! Itse asiassa sille ei oltu edes asennettu yhtään tulostinta. No, vieläkään ei ollut hätää, eikun tulostimen asennuslevyke sisään ja asentelemaan! Siihen se yksinkertaisuus sitten loppui! Tulostinta asennettiin ja asennettiin... loppujen lopuksi yli tunti! EIKÄ SE TOIMINUT SENKÄÄN JÄLKEEN!!! Aina välillä tuli ilmoitus, että asennus on suoritettu, kone suljetaan ja avataan uudelleen... Näin kävi ja joku täytti sen hemmetin lomakkeen kokonaista neljä kertaa!!! Se kun nimittäin joka kerta koneen sammuessa menetti tietonsa!

Tulostimia on myös kaksi kappaletta ja seuraavaksi kaivoin tulostimen nro2 asennuslevykkeen esille ynnä adapterin, sillä tässä tulostimessa on suuren suuri liitoskappale, mikä ei läppäriin sovi. Kiitin erinomaista onneani, että olin adapterin hiljattain hankkinut... Myöskään tämän tulostimen asentamisesta ei tullut yhtikäs mitään... @*&&**... tulikivenkatkuiset lauseet singahtelivat huoneessa! Ihan pienestä oli kiinni, ettei yläkerran työhuoneen ikkunasta lentänyt kaksi kappaletta tietokoneita, pari tulostinta ja perässä hypännyt yksi seonnut naisihminen...

Jossakin välissä Nuorempi Poika oli rapannut pöytäkonetta ja saanut sen jotenkuten toimimaan. Haa! Äkkiä koneelle ja lomaketta täyttämään! Olisikin onnistunut, mikäli ei olisi tarvinnut kirjaimia ä, ö, väliviivaa, ym...... Katsoimme Nuoremman Pojan kanssa toisiamme ja minä ainakin ihmettelin, että olenko hereillä vai painajaisunessa... Loppujen lopuksi sain tulostettua tyhjän lomakkeen ja se täytettiin käsin! Onneksi kynä ei katkennut, eikä käteen tullut kramppia!!

Seuraavana päivänä uusilla hermoilla avasin molemmat koneet, ja laitoin ne toimimaan. Tulostinten asennus olisi vaatinut vielä vain pientä viritystä ja näppäimistön asetuksia piti vähän muuttaa... Kone oli itsekseen puuhaillessaan ottanut jenkkiläisen systeemin käyttöön...

Kerroin tämän kaiken eräälle ystävälleni ja hän totesi, että tietokoneet ovat sellaisia, että ne jakavat tietoa! Ne pakottavat kaikki, myöskin ne, jotka eivät halua, opettelemaan tietokoneen käyttöä...



lauantai 7. helmikuuta 2009

Helmikuun eka viikko

Viikko on vierähtänyt tosi nopsaan, mutta paljon olen kyllä saanut aikaiseksi. Tästä kuukaudesta oli hyvät fiilikset jo ennen kuin se alkoi. Toivottavasti sama tahti jatkuu! Neiti Karvapää oli uhkaavasti muuttumassa Neiti Takuksi, mutta nyt ovat takut saaneet kyytiä ja seuraavaksi pitäisi suorittaa kotikutoinen trimmaus.

Opiskelurintamalla on tapahtunut vähän edistystä, tehtävää palautettu jne. Sain vähän tuuletellakin, viime viikon tentistä tuli täydet pinnat ja niitä oli vain kahdella =) Yksi pieni kaappi ja puusohva on maalattu ;) Esittelen niitä tuonnempana, kunhan saan "ompelijalta" postia. Sohvasta uhkasi kyllä tulla karvainen sellainen, käväisi nimittäin eräs neitokainen Karvapää siinä hieman pyörähtämässä maalauksen jälkeen... Bouvier on tunnetusti erittäin osallistuva koira!

Olin jo hetken aikaa etsiskellyt sopivaa pientä kaappia, kun muistin että ullakolla voisi olla sellainen. Sitä hakiessani löysin jotain muutakin mukavaa, nimittäin vanhat puolat... vai mitä lienevätkään nimeltään.. Mies arveli niitä käytetyn, kun lampaanvillasta kehrättiin rukilla lankaa. Puolia on kolme, yhdessä lukee Sofia, toisessa on kirjaimet AMB ja kolmannessa AS. Olisipa vähän kiinnostavaa tietää niiden alkuperäisistä omistajista!


Eräänä päivänä kaivoin sukset esille ja olen käynyt hiihtämässä jo useita kertoja. Mikä mieletön tunne, kun rehkii itsensä hikeen ja seisoo sen jälkeen kuumassa suihkussa! Talven sairastelun jälkeen se on luksusta! Toivottavasti näitä suksikelejä riittää vielä, vaikka en kyllä talvesta oikeasti yhtään tykkää...