Olematon juhannus

Olen jo vuosia ollut sitä mieltä, että juhannus pitäisi siirtää heinäkuulle! Kuka sitä tässä vaiheessa ehtii juhlimaan? Ei ainakaan täällä kukaan... Täällä nimittäin kytätään poikimattomia mammoja, kuskataan jo poikineita rantalaitumille ja valmistaudutaan rehun tekoon. Ei mitään havaintoa siististä pihapiiristä ja koivuista porraspielissä... ei puhtaaksi puunatusta kodista ja herkkuja notkuvasta pöydästä... Ainoa toive vain, ettei kukaan hoksaisi piipahtaa kylään... eikäpä vieraita kyllä näkynytkään, luultavasti tietävät meikäläisten juhannuksen..

Juhannuksena ei kyllä yleensä poikimattomia enää ole. Tämän vuotinen poikima-ajan pituus alkaa olla jo biologinen mahdottomuus... maailmanennätys ehkä!? Tai sitten mammat ovat viime syksynä hiippailleet salaa sonnipoikien luo hurvittelemaan...!? Mahdanko vielä syyskuussa kulkea navetalla öisin? Tai tammikuussa? Toki tähän päivärytmiin on jo aika hyvin tottunut. Jos se olisi ympärivuotista, se olisikin sitten ihan normaalia...

Eläinten siirrot laitumille sujuivat hyvin. Etukäteen piti jakaa porukat ryhmiin, ketkä menevät minnekin laitumelle ja mikä sonni mihinkin ryhmään. Kotilaitumille menevät ovat vielä sisällä ja tietysti ne muutama poikimaton... Häntien siistiminen on myös vakiintunut laitumelle laskuun liittyvä juttu. Tänä vuonna minä otin sen tehtäväkseni ja jahtasin sakset kourassa mammoja pitkin karsinoita. Kaikki eivät hommasta pidä, toiset taas eivät korvaansa lotkauta, kun häntäkiehkuroita parturoidaan lyhyemmiksi.

Eläimet viettävät kesäänsä rantalaitumilla elokuun puoleenväliin saakka, toivon mukaan kiltisti ja karkailematta. Tulevat siellä kantaviksi ja poikivat kahden kuukauden kuluessa ensi keväänä!!! Me ihmiset kuljemme vahtimassa, että näin tapahtuu... siis ainakin sitä, että eivät karkaile.. Kun porukat elokuussa kuskataan takaisin kotiin, saavat ne viettää vielä kotilaitumilla leppoisia päiviä. Syyskuun puolessavälissä onkin sitten vuorossa itku ja hammasten kiristys, kun lapset vieroitetaan emoiltaan. Siinä huudetaan puolin ja toisin omiensa perään monta päivää. Mutta kauniina kesäpäivinä ei tulevia kannata murehtia.

Sen verran "vietin" juhannusta, että riehuin kahtena päivänä pihalla. Leikkasin nurmikkoa ja siistin puiden ja pensaiden ympäryksiä ym. sain jopa tomaatit ja kurkut istutettua kasvihuoneeseen. Jos jatkaisin samaa rataa viikon-pari putkeen, niin luulen että pihapiiri olisi aika hyvässä kuosissa. Haave siitä, että juhannukseksi olisin saanut erään puretun rakennuksen kohdan kuntoon, ei toteutunut... Rikkaruohoista osittain peratut multakasat tönöttävät edelleen samalla mallilla.

Jos voisin kloonata itseni, niin johan alkaisi tapahtua. Toinen minäni voisi vaikka köllöttää auringossa ja lukea kirjaa, kun toinen raataisi puutarhassa! Osia voisi vaihtaa parin päivän välein tai vaikka kesken päivän. Eiköhän sitä olisi itsensä kanssa aika yksimielinenkin, eikä edes tarvitsisi neuvoa mitään, kun molemmat tietäisivät mitä pitää tehdä!

Tulihan se kesä!

Pari yötä sitten oli pakkasta ja auton tuulilasissakin jäätä! Ja nyt on ihan oikea kesä!! Kun on lämmintä ja aurinko paistaa, hymyilee koko maailma! Toivottavasti tämä on jo pysyvää ainakin parin seuraavan kuukauden ajan.

Puutarhapuolella on tapahtunut edistystä. Vuosi sitten keväällä puretun rakennuksen paikalle sain heti purkutyön jälkeen monta kauhallista multaa ja siihen oli tarkoitus istuttaa "jotain"... Se "jotain" ei kesän aikana oikein selkiytynyt ja kutsumattomat vieraat valtasivat alan. Loppukesästä siinä rehotti melkoinen lajitelma rikkaruohoja. Perkasin paikan ja istutin muutaman ruusuntaimen entisen kanalan kohdalle. Muu osa jäi edelleen oman onnensa varaan. Arvata saattaa minkä näköinen viidakko siinä vielä viime viikolla oli! Mutta nyt paikka on melkein kokonaan puhdistettu. Olen vääntänyt talikolla ja repinyt rönsyleinikkiä, ohdaketta, nokkosta, voikukkaa... Ja jo on kumma, jos tämä läntti vielä pääsee ruohottumaan!! Ennen juhannusta istutan siihen taimet ja katan sen niin etteivät rikkaruohot siihen enää ikinä luikertele!! Muutenkin olen vannonut istuttavani tämän kesän aikana kaikki ne taimet, jotka ovat viettäneet talvensa kellarissa... mikä yhden, mikä useamman... Minut kielestä hirtettäköön, jos vielä jonkun taimen joudun ensi syksynä kellariin kiikuttamaan!

Ajatus hiekkaviljelystä kasvimaa-puolella on kiehtonut monta vuotta. Ajatus ei vain ole yltänyt toteutusasteelle... Nyt on vakaa aikomus saada naputeltua vanhoista lankuista kehikko ja siihen raekooltaan 0-10 mm hiekkaa / soraa n. 50-60 cm:n kerros. Hiekkapenkkiin eivät rikkaruohot pesi ainakaan moneen vuoteen ja se parantaa tällaisen boheemin viljelijän mahdollisuuksia saada kesän aikana muutama salaatinlehti tai porkkana. Vuosiin en ole kylvänyt kasvimaalle yhtään mitään, itse asiassa minulla ei ole edes ollut kasvimaata. Aikaisemmin äiti tai joku muu oli kitkemässä ja sain kerätä ihan mukavia satoja. Jossakin vaiheessa kitkijät kaikkosivat, ja kun menin heinäkuussa etsiskelemään herneitäni ja porkkanarivejäni, löysin vain jauhosavikkaa, valvattia ja juolaheinää. Hiekkaviljeltyjä kasveja lannoitetaan ruohosilpulla tai esim. nokkosvedellä. Ruohosilpun on oltava todella hienoa, että ravinteet irtoavat siitä ja se täytyy kastella heti levityksen jälkeen.

Nyt on siis tiedossa timpurintöitä ja puutarhahommia! Pakkohan ne on toteuttaa, kun on tänne tullut asiasta lörpöteltyä...

Pionit kukkivat...

Hepat pääsivät jo kesälaitumille..

Tv-kaappi

Täällä samat hässäkät jatkuvat... VIELÄKIN... HUOH! HUOH! HUOH!...ei jaksaisi enää YHTÄÄN!! Väsyttää, palelee, silmiä kirvelee, ajatus tökkii... Navettapäivystyksiä päivällä ja yöllä, yöllä ja päivällä, yötäpäivää... Eräänäkin iltana kuljin vahtimassa hiehoa, joka täpisteli sen näköisenä, että poikiminen on käsillä... Puolen yön aikaan se poiki ja vielä puoli tuntia tilannetta tarkkailtuani ajattelin vetäytyä yöpuulle.. Kiersin tarkistamassa porukkaa ja eiköhän toinen hieho ole poikimassa! Voihan venäjä!!! Ei sitten auttanut muu, kuin seurata sekin homma loppuun saakka. Loppuvaiheessa menin avuksi ja sain vetää vasikkaa tosissani, tuntui jo että väsyneet yläraajani irtoavat paikoiltaan... Kello oli puoli neljä aamuyöllä, kun viimein kömmin nukkumaan.. Koska miehet ovat jo kovasti peltohommissa, olen lisännyt omia yövuorojani helpottaakseni heidän työtaakkaansa.

Viikon kuluttua emoja ja vasikoita siirretään jo rantalaitumille. Osa porukasta jää kotiin, nuoret tytöt Ykä Yömyssy-sulhonsa kanssa omalle laitumelleen ja vanhempia mammoja tien toiselle puolelle omalle laitumelle. Poikimattomat (luoja! jos niitä vielä silloinkin on..) ja ne emot, joilla on alle viikon ikäinen vasikka, jäävät sisälle. Sitten alkaa ravaaminen rantalaitumilla... Sata kertaa mieluummin kaikki eläimet saisivat laiduntaa kotinurkilla, koska niitä on täällä huomattavasti helpompi valvoa. Talven aikana tarvitaan kuitenkin rehua sellainen määrä, että rantalaitumet ovat tarpeen.

Viikon verran on ollut hirmuisen tuulista ja kylmää. Pihahommatkaan eivät ole oikein edistyneet. Puutarhalla on käyty pari reissua ja kaikenlaista yrttiä, kesäkukkaa ja perennaa odottaa istuttamista. Kasvihuoneeseen ei ole ollut vielä mitään asiaa... pari ikkunaa on rikkoutunut talven aikana, uudet odottavat asentamista... Ison perennapenkin sain käytyä läpi jossakin vaiheessa, perkasin ja lisäsin uutta multaa. Rinnepenkki ja yrttipenkki ovat kaameassa kunnossa.. Yrttipenkki pitäisi itse asiassa siirtää kasvihuoneen seinustalta pois, sillä lipstikka ja pari muuta kasvavat niin kookkaiksi, että pimentävät koko kasvihuoneen. Yrttien tilalle olen ajatellut laittaa mansikkaa, sillä paikka on oikein lämmin ja aurinkoinen.

Pihanavetalla on käytössä pienkuormaaja, jolla eläimille jaetaan rehut, koska apevaunun kanssa sinne ei mahdu. Itse en tykkää koko härvelistä ja en ole koskaan edes opetellut sitä käyttämään, mutta nyt tilanteeseen tulee muutos! Olen päättänyt opetella ajamaan ja kuormaamaan sillä ja laittaa vauhtia pihahommiin! En enää jaksa / ehdi kaivella lapiolla ja kärrätä multaa kottikärryillä! ..saatika sitten odotella apua!!

Eilen vietettiin naapurissa Tytön synttäreitä ja huhtikuun lopulla oli Vanhemman pojan synttäritkin... Tulee näköjään kirjoiteltua vain kissojen ja koirien päivistä... Kyllä meillä ihmisetkin huomioidaan! ;) Ensi kuussa seuraavan kerran, silloin vanhenee Nuorempi Poika.

Eilen myös hyvä ystäväni Kati kävi kyläilemässä kälynsä ja lasten kanssa. Se oli oikea yllärivierailu ja aiheutti pienoista säpinää hetkeä ennen... Ehdin imuroida ja roudata pahimmat kasat pois näkyvistä... kas, kun olikin jäänyt huusholli vähän hunningolle.. ;) Iloinen pärpätystuokio katkaisi mukavasti tämän totiseksi käyneen aherruksen. Kiitos siitä Katille ja kumppaneille! :)

Jossakin vaiheessa olen saanut maalattua hankkimani tv-kaapin, jonka löysin täältä. Se ei ole ihan sellainen, kuin olin ajatellut... mutta aika hyvä kuitenkin. Yläosassa oli väliseinä ja hyllyt, ne otin pois. Toisen oven sisäreunan sisäpuolelle pitää vielä ruuvata lista, joka peittää väliseinän jättämän raon. Veli sahasi yläosan taustalevyyn vähän aukkoa telkkarin takia ja minä jukersin puukolla alaosan taustalevyyn reiän oheishärpäkkeiden johtoja varten. Kaapin kermanvaalea maalipinta oli hyvä, mutta pitihän se maalata omaksi ;) Nyt se on Kasteen-sävyinen (Uula-tuotteen maali no 1006). En voi olla ylistämättä Uula-tuotteen lattiamaalia, se on IHANAA! Helppoa maalata ja sillä tulee kaunis silkinhimmeä pinta! Aikaisemmin käytin kalusteisiin hyytelömäistä Empire-maalia, mikä sekin on tietysti ihan hyvä maali.