Hengissä

Aika on jostakin syystä mennyt kuin siivillä... Emot ovat poikineet, poikineet ja poikineet... ja mikä parasta; kaikki ovat hengissä, niin emot, vasikat kuin ihmisetkin! ; ) Tässä parin viikon aikana on syntynyt monta sellaista vasikkaa, joita on täytynyt syöttää tuttipullolla ja opastaa "eväsbaariin". Vonda hylkäsi jälkeläisensä alussa täysin, onneksi viikon kuluttua vaistot heräsivät ja se alkoi hoivata lastaan. Iso ihmetys oli myös se, että vasikka alkoi vielä syödä emolta, yleensä ne eivät viikon pulloruokinnan jälkeen muulle enää ala.

Miltei puolessa välissä ollaan menossa. Mikä on huomattavasti paremmin kuin pari viikkoa sitten! Enää reilut saman verran ja eräs täällä pääsee pihahommiin, kodin laittoon ja ties mihin mukavaan.. Sitä ennen luultavasti suursiivoan koko huushollin ja nukun pari päivää putkeen.

Pääsiäinen meni jotenkin ohi, pasha jäi tekemättä ja puolet palloista ja pupuista laittamatta esille. Näinhän se on käynyt jo vuosia...

Tällä hetkellä ulkona tuiskuttaa lunta ja tuulee järkyttävän kylmästi! Mikään vaate ei tunnu suojaavan luihin ja ytimiin menevältä puhurilta! Meillä melkein tuulee myös sisällä talossa! Vanha talo kun ei järin tiivis ole, mutta uskon että se on vain terveellistä ; ) Perjantaina myös satoi lunta ja maa oli valkoisenaan. Onneksi uusi lumi sulasi pian pois, entistä on vielä kyllä sitäkin. Joki on edelleen jonkinlaisessa jäässä, en kuitenkaan menisi sinne enää tepastelemaan.. Toivottavasti kevät tulee sitten täysillä, kun tämä kylmä kausi päättyy!

Huomenna piipahdan vaihteeksi ihmisten ilmoilla ja ostan maalia. Yksi kappale puusohvia ja keittiön kaappien ovet odottavat maalausta. Sohvan maalasin pari vuotta sitten valkoiseksi ja kuluttelin, mutta nyt se kaipaa hieman erilaista valkoisen sävyä. Kaappien ovet olivat alunperin valkoiset, sitten maalautin ne vihreäksi ja nyt niistä tulee taas valkoiset... sellaiset itsemaalatut valkoiset. Oveja on maalattavana vähemmän kuin edellisellä kerralla, sillä parin vuoden takaisessa remontissa karsin yläkaappeja reilulla kädellä.

Viime viikolla tein pikakohennusta kylppäriin. Sieltä lähtivät yhdenlaiset kaappiviritykset -yök! ja tilalle lykkäsin metallisen korihyllykön, mikä sekin on kyllä väliaikainen ratkaisu. Täytynee kehitellä sinne jotakin ajan kanssa.

Lievää väsymystä ilmassa

Emojen poikimisaikaa on ollut vasta pari viikkoa.. huoh!... 22 poikinut ja tarhoissa vilistää toinen toistaan suloisempia vasikoita. Vaikka tänä keväänä on vuoroteltu Tytön, Vanhemman Pojan ja Miehen kanssa yöpäivystyksiä, ovat mehut jo aika vähissä... Joka toinen yö siellä jokainen kuitenkin joutuu kuppelehtimaan.. joko puolen yön aikaan tai klo 03. Joka ikinen kerta, kun sinne menee, toivoo ettei kukaan olisi poikimassa, sillä se tietää sitä, että sinne on sitten jäätävä seuraamaan tilannetta. Monta vasikkaa on vuosien varrella pelastunut valvonnan ansiosta. Mitä tahansa voi aina tapahtua. Vasikan virheasento, niin ettei poikiminen onnistu ilman apua tai vastasyntynyt, märkä vasikka joutuu emon ulottumattomiin... ovat nimittäin melkoisia fakiireja kulkemaan, vaikka eivät edes kunnolla vielä jaloillaan pysy..

Vaikka emot vaistojensa ohjaamina hoitavat ja ruokkivat vasikkansa, joka kevät joutuu muutamia syöttämään aluksi pullolla. Joko uusi äiti ei anna vasikan syödä tai vasikka ei osaa mennä syömään. Sen takia on pakastin pullollaan ternimaitoa. Tänä keväänä on ollut onneksi vasta yksi, jota on joutunut tuttipullolla syöttämään.

..vaikka tämä aika on jotain aivan muuta, niin nyt kuitenkin tekisi mieli haaveilla ihanien sisustuslehtien parissa..

..upottaa jalat lämpimään kylpyyn..

..kylvää kesän kukkijoita...

..mutta kirjapino ja kevään viimeiset tentit odottavat..

..ja ne karvaiset kaverit navetalla...

Tunnustus

Vasta vähän aikaa sitten sain tunnustuksen ja nyt taas!! = ) Oikein isot kiitokset Katille!!! Tunnustukset ja muut kehumiset tuovat aina hyvän mielen! : )

Tämän tunnustuksen haluan välittää eteenpäin Elinalle ja Nannalle, joiden blogeista löytää aina jotain mielenkiintoista!

Täällä on kevät ehkä himppusen verran lähempänä, ainakin kamalat yöpakkaset toivottavasti menneitä! Pari yötä sitten oli vielä yli 20 miinusastetta HRRRR...., nyt vain neljä. Eilen päivällä oli tosi lämmintä, siis kurakelit odotettavissa... Ei kiva sekään, mutta kyllä sen kestää, kun tietää mitä on odessä :)

Oikein mukavaa ja keväistä sunnuntaita kaikille!

Missejä

Emojen poikiminen on alkanut rauhallisesti, 8 poikinut ja 7 onnellista äitiä tepastelee navetalla. Ensimmäistä epäonnistumista lukuun ottamatta kaikki muut ovat menneet hyvin. Tina poiki torstaina neljännen kerran ja teki kaksoset, niin kuin kolmena edellisenäkin kertana! 2006 syntyivät tytöt Vi ja Vic, 2007 tyttö Yulia ja poika Yuli, 2008 tyttö Antonia ja poika Antonie. Pari päivää sitten syntyneitä ei ole vielä kastettu... ;) Harmillista, että nämäkin ovat ns. "sekakaksoset" eli tyttö ja poika. Tytöstä ei suurella todennäköisyydellä tule lehmää ja kohtalo on sama kuin velipojalla.

Viikko on vierähtänyt tosi nopsaan. Monenlaisia asioita on täytynyt ajella hoitamassa. Eilen ajoin kiireesti paikkaan A noutamaan papereita, jotka piti toimittaa paikkaan B. Siinä matkan varrella on eräs aivan ihana pieni vaateputiikki ja vaikka kiire oli melkoinen, pakko sinne oli kurvata... Nainenhan tekee mitä naisen täytyy tehdä ;) Toisaalta hyvä, kun ei ollut kamalasti aikaa, ei tullut turhia houkutuksiakaan. Jotain kuitenkin ehdin löytää. Varsinaisesti syöksyin hakemaan mukavaa pitkähihaista ja -helmaista puseroa kevyen tikkiliivin alle, mutta siellä oli ale-tangossa aivan ihastuttava kesätakki! Ei haittaa vaikka takki on viime kesän mallia, en ole ikinä muodin huipulla ratsastanut. Vaikka olisi varaa (mitä ei nimenomaan ole..), ei ole halua. Se on vain se oma tyyli, mikä puree! Kotona takki sai tyrmäävän tuomion, Tyttö ilmoitti suorasukaiseen tyyliinsä sen muistuttavan navettatakkia....!?? Takin merkki on Sandwich, mutta nimeksi olisi kuulemma paremmin sopinut Sausage... Olen tottunut Tytön kommentteihin, joten ei tuntunut missään ;) Ensi kesänä sitten esiinnyn ylpeänä erittäin tyköistuvassa takissani. Eikä kyllä ole varaa lihoa grammaakaan, ettei tarvitse lähteä kaupittelemaan takkia jollekin laihalle... Talven sairastelun aikana menetin 5kg ja se on tosi hyvä se! Navetallakin on ollut huomattavasti helpompi kulkea aitojen yli ja väleistä, kun ylimääräinen ihra on ollut pois.

Ennen olin niin laiha, että kaikki huomauttelivat minun olevan laiha. Sitten lihoin kymmenkunta kiloa, eikä kukaan missään vaiheessa ilmoittanut minun olevan sopiva! Epäreilua!! Mutta näinhän se menee, helposti sanotaan vain ikäviä asioita. Ja mitä se nyt kenellekin edes kuuluu onko laiha vai lihava. Jokainen itse kilonsa kantaa!

Luin jostakin, että ensi kesänä järjestetään jossakin lehmien missikisat! Aloin katsella omianikin sillä silmällä ja löysin tosi monta sopivaa ehdokasta. Ja minusta ne ovat kyllä kaikkikin niin kauniita ja suloisia!!

Ninni;

Sade, taustalla Patricia;

Tyra on nimetty erään huippumallin mukaan ; )

Vadelma;

Yesenia;

Se on alkanut!

...emojen poikima-aika nimittäin! Torstaina vähän ennen puoltayötä menin tarkistuskäynnille ja huomasin Pessin pötköttävän tarhassa poikimispuuhissa. Ohjailin tulevan äidin poikimakarsinaan ja poistuin takavasemmalle tarkkailemaan tilannetta. Yleensä emot haluavat poikia yksikseen ja häiriintyvät siitä, jos joku norkoilee lähistöllä. Hyvin pian totesin, että kaikki ei ole kunnossa. Työnnöt olivat voimakkaat, mutta mitään ei näkynyt... Yritin käydä tunnustelemassa, josko sorkkien päät olisivat tulossa, mutta Pessi nousi ylös eikä suostunut yhteistyöhön. Soitin Miehen paikalle ja kun tutkiminen ei onnistunut häneltäkään, oli myös Vanhempi Poika soitettava apuun. Otimme Pessin kiinni ja paljastui, että vasikka oli syntymässä pylly edellä! Se nyt ei tietenkään onnistu millään, joten vasikan takajat oli saatava esille... Mies sai sen onnistumaan ja vasikka saatiin ulos, mutta liian myöhään, se oli kuollut...

Kovin kauan ei vasikka pysy hengissä tuossa asennossa, kun poikiminen on edennyt loppuvaiheeseen. Todella huonosti alkoi tämän kevään poikimakausi! Säälittää Pessi ja surettaa kuollut vasikka... Vaikka navetalla asuisi vuorokaudet ympäriinsä, niin joka ikinen kevät jotain kurjaa sattuu!! Siihen on ollut pakko tottua tämän parinkymmenen vuoden aikana. Lehmät kun eivät useinkaan edes ymmärrä, että ihminen yrittää auttaa ja vielä hankaloittavat ja pitkittävät tilannetta...

Perjantaina aamulla aikaisin Tuulia (5 v.) teki tyttövasikan onnistuneesti. Äiti on ylpeä ja onnellinen ja vauva erittäin suloinen, nimeltänsä Emmi! Miten noihin suloisiin pieniin korviin taas raaskii niitata korvalaput... ?!!

Usambra tutkimassa uutta tulokasta;

Tuulia huomaa valokuvaajan;

Äiti ja lapsi;

Iloisia yllätyksiä

Pari päivää sitten kurkkasin Katin blogiin, ja siellä odotti iloinen yllätys! Oikein isot kiitokset Katille!!! Sait hyvän mielen myös minulle!


Haluan antaa tämän tunnarin eteenpäin Päiville, Napsanakkelille ja Krisselle. Paljon en ehdi blogeja seurailemaan, mutta nämä ovat aina ensimmäisenä listalla!

Toinenkin iloinen yllätys odotti Elinalta saadun arpajaisvoiton muodossa! Oikein paljon kiitoksia Elinalle näistä ihastuttavista puutarhakäsineistä!! Tuskin raaskin niitä käyttää... Ehkäpä joissakin siistimmissä töissä, kuten omenapuiden leikkaamisessa. Eilen huomasin pupujussi-paholaisen nakertaneen kaikkia kolmea omenapuutani! Koskaan ennen ei moista ole tapahtunut, ja en sitten ole viitsinyt puita edes suojata. Arvatkaas, suojaanko ensi talveksi! Onneksi kahdessa puussa nakerrukset ovat sellaisissa kohdin, että oksat poistamalla puut pelastuvat. Kolmas puu on kärsinyt kylmästä tai mistä lie.. jo muutama vuosi sitten, ja koko vartettu osa on tainnut siitä mennä. Tästä puusta olikin sitten järsitty koko runko ympäriinsä! Kunhan puutarha-aika koittaa, on suunta omalle luottopuutarhalle, joka kasvattaa perinteisiä kestäviä lajikkeita. Pupujussille oli kelvannut myös kirsikkapuiden oksat... MRRRRHH!!!




Täällä paistaa jo aurinko täysiä, kaunis päivä tulossa! Aurinkoista päivää teille kaikille!

Positiivista

Selkeästi huomaa, että valon lisääntymisen myötä lisääntyy myös ihmisten positiivisuus. Kaikki ovat hyväntuulisia ja energisiä. Itse sain siivottua hirmuisen paperivuoren, joka on vaivannut koko talven. Kummallista, kun niitä aina kertyy! Olisi ihan yksinkertaista laittaa kaikki mappeihin samoin tein... Muutenkin on ollut oikein ripeä olo :) Viime viikolla saamani allergialääkkeet kuulemma väsyttävät, onneksi sitä ei huomaa, kun nappaa tabletin illalla. Vaikea sanoa, ovatko ne auttaneet... Olo on ihan ok, mutta lasken sen kyllä kevään ansioksi.

Eläinallergiasta en myöskään ole ollut huolissani, uskon vahvasti siedätyshoitoon! Siitä täytyykin pitää huoli, ettei tule katkeinta tässä kissa-koira-heppa-lehmä -ketjussa... ;) Syksyllä Nuorempi Poika suunnitteli koiran hankkimista, mutta asia jäi hamaan tulevaisuuteen siitä syystä, että Poika on niin paljon pois kotoa... Ei auttanut vaikka ilmoittauduin vapaaehtoiseksi ja ilmaiseksi päivä- ja yöhoitajaksi ja tarjouduin jopa ostamaan koiran... Jostakin syystä Poika oli sitä mieltä, että koira olisi sitten minun... PÖH! Nyt Vanhempi Poika harkitsee karjakoiran hankkimista! Hyvin koulutettuna siitä olisi paljon apua kesällä emojen kanssa. Mutta - kuka sen kouluttaisi... ja miten talvella, kun ei sitä sentään navetalla voisi kuljetella... Olen lukenut, että ainakin muutaman karjakoirarodun kanssa on ongelmia talviaikaan, kun niille ei ole tarpeeksi töitä. Navetallakin kyllä käytetään koiria, ihmettelen vain, että missä ne koirat sitten oleilevat vapaa-aikansa ja yöpyvät... Luultavasti jossakin muualla kuin keittiössä... Itse en kyllä sellaista koiraa halua, joka ei oikeasti kuulu laumaan! Kissa ja koira kuuluvat ihmisten pariin sisälle ja hepat ja lehmät talliin / navettaan ja ulos.

Ehdin jo tälle aamulle piipahtaa Katin blogissa ja siellä odotti Ihana Iloinen Yllätys! Oikein paljon kiitoksia Katille!!! Nyt vain miettimään, kenelle tunnustuksen antaisin eteenpäin... Paljon en blogeissa ehdi vierailemaan, oikeastaan todella vähän... Ja ihania blogejakin on useita...

Uutta odotellessa hieman viimevuotista pääsiäistä;