Vielä elokuuta

Ulkona alkaa olla herkullisia värejä, kypsyvien hedelmien ja marjojen tuoksuja. Ja päivät! Ne ovat yhtä aurinkoisia ja lämpimiä kuin kuukausi sitten! Illat puolestaan mystisen tummia ja viileitä, ihan sopivia kynttilöiden poltteluun ja rauhoittumiseen.

Kultapallon keltainen kukkameri peittää kaiken alleen ..taas ne jäivät tukematta... haitanneeko..;

Nauhusten kukat kurottelevat korkeuksiin:

Puutarhassa ja kasvihuoneessa on kaikenlaista naposteltavaa;

Nyt on toivottavasti hieman aikaa vuosi sitten virittelemälleni uudelle harrastukselle. Luulen, että se antaa enemmän kuin ajallisesti ottaa. Aina vain kaikenlainen puuhastelu eläinten kanssa vetää puoleensa... Mikäli asia olisi pelkästään minusta kiinni, täällä olisi luultavasti eräänlainen Nooan Arkki ;)

Poika seuraa isänsä jälkiä :D

Puutarhassa tapahtuu

Olen ihan onskuna siitä, että aikataulu on lopultakin antanut myöten puuhastella pihapiirissä! :) Keskeneräistä pergolaa on kunnostettu (esittelen sitä, kunhan on saatu hieman enemmän aikaan) ja hyötypuutarhassa on edistytty myös. Ystävän kanssa siistittiin omena- ja kirsikkapuiden, sekä marjapensaiden juuristo-alue, paikalle levitettiin sanomalehdet, jotka kasteltiin ja niiden päälle kipattiin haketta. Rikkaruohoista ei nyt pitäisi olla vaaraa muutamaan vuoteen. Kun hake tummuu ajan myötä, se on ihan hyvän näköinen kate, eikä tuo nyt niin kamala ole tuollaisenaankaan ..ainakin huomattavasti parempi kuin rehottavat rikkaruohot ;) Sanomalehdet ovat tässä vaiheessa ilmaisia ja tulevat hyötykäytetyksi, ja kun itsellä on hakelämmitys, myös hake on melkein ilmaista :)

Suunnilleen samalla tavalla olen perustanut kukkapenkin. Nurmikon päälle paksu kerros sanomalehtiä ja siihen multa, johon kasvit istutetaan. Sanomalehti on hyvä "juurimatto", sillä näin perustetun kukkapenkin alle rikkaruohot maatuvat täysin. Menetelmä on myös helppo, ei tarvitse kaivaa nurmikerrosta pois ja lisäksi kasvit viihtyvät kohopenkissä. Kokemukseni ihan oikeista juurimatoista ei kamalan hyvä ole. Lienevätkö sitten olleet jotain sekundaa ko. juurimatot, sillä alta aikayksikön rikkaruohot tunkivat esiin..

Ystävä levittää sanomalehtiä kirsikkapuun juurille;

Mitään ei tapahdu ilman puutarhurin pikku apulaisia;

Hake märkien lehtien päälle;

"Jaahas, että tällaista..";

Rätei, lumpui... ja kauniita kukkia

Huristelimme eilen hyvän ystävän kanssa pienelle puutarharetkelle. Vierailukohteena oli lähipaikkakunnan yksityinen jokivarsipuutarha, jossa oli avoimet ovet. Pieni joki tarjoaa suotuisan pienilmaston kasveille ja myös kasteluvesi on lähellä. Tämä puutarha on esittelyssä Kotipuutarha -lehden numerossa 9/2009.

Vanhan rakennuksen seinustalla on asetelma, lyhdyn alla piikkilankaa kerälle kierrettynä;

Tällaisessa huussissa kelpaa istuskella;

Puutarha rajoittuu luonnontilaan, vanha kulunut harmaa on ihastuttavaa;

Kuva voisi olla vaikka Provencesta..;

Olen pitkin viikkoa siivonnut vaatehuonetta. Viskoin parvekkeen kautta kaiken pihalle, lajittelin, tuuletin, pesin... Osa kirppikselle, osa tuttavalle matonkuteisiin, osan leikkasin raivoisasti (ennen kuin tulen katumapäälle..) pajalle rätiksi... Kaikesta huolimatta luvattoman paljon tavaraa jäi säilytykseen edelleen! Tomerana aloitin homman ja tavoitteena oli saada ainakin puolet roinasta pois. Aluksi se menikin hyvin; kirppikselle, matonkuteisiin, kirppikselle, jää, kirppikselle, kirppikselle, matonkuteisiin... Jossakin vaiheessa alkoi löytyä; IHANA paita, jonka olemassaoloa en ollut enää muistanut = JÄÄ, housut, jotka melkein sopivat (ehkä lihon vähän) = JÄÄ, pusero, jota Nuorempi Poika piti kesällä 1991 = JÄÄ, hame, jota käytin eräällä ikimuistoisella matkalla = JÄÄ... Siinä sitä oltiin, tunne voitti järjen!

Veli aina ystävällisesti toteaa minun olevan materialisti. Keskustelemme siitä joskus kiivaaseenkin sävyyn, sillä en missään nimessä allekirjoita väitettä. Eihän se ole materialismia, jos säilyttää kaikkea tunnesyistä tai "kaiken varalta"! En tietoisesti haali tavaraa, entiset vain jäävät meille asumaan, kun uutta tulee tilalle. Ja sitä paitsi kamalan usein en edes uutta vaatetta hanki, pelkästään tositarpeeseen.

Lasten vaatteita löytyi siististi laatikkoon pakattuna, oli farkkua, paitaa ja ne kuuluisat samettihousut.. yhdet vain..?! Ennen ompelin lähes kaikki lasten vaatteet itse, koulun joulujuhliin tein useana vuonna Pojille samettihousut. Jokaista housua käytettiin vain kaksi kertaa, ensimmäisenä vuonna ne olivat Vanhemmalla Pojalla ja seuraavana vuonna Nuoremmalla Pojalla. Viimeisinä samettihousu-vuosina alkoi kuulua napinaa, kumpikaan ei olisi halunnut niitä enää käyttää... Nämä historialliset kappaleet, jotka nyt löysin, olivat erään joulun alla viimeistä kertaa käytössä Nuoremmalla Pojalla. Kun Poika veti housuja jalkaan, hän huokaisi alistuneena "vieläkö näitä löytyy..." Sen jälkeen en niitä enää ommellut. Lapsiraukat! Mitä traumoja olenkaan saanut aikaan..? Eivät luultavasti ikinä käytä samettihousuja.. tai liiviä.. Se on kuulemma toinen fobian aiheuttanut vaatekappale!

Muistan kyllä ne tahtojen taistot, kun piti pukeutua juhliin. Pojat olisivat halunneet lähteä farkuissa ja tavallisissa paidoissa. En tietenkään pakottanut heitä mihinkään, olin ovela ja laitoin esille kaksi vaihtoehtoa; toinen yliampuvan karsea ja toinen juuri se, mihin pitikin pukeutua... Johonkin ikävuoteen saakka menetelmä tehosi, sen jälkeen pukeutuminen vaati huomattavasti enemmän aikaa... Joka tapauksessa pakkasin samettihousut takaisin odottamaan uusia käyttäjiä ja luultavasti niitä löytyy ullakolta muutamat kappaleet lisää!

Valvonta

Niin se sitten napsahti pitkästä aikaa kohdalle... peltoalavalvonta! Maanantaina ilmoittivat, että keskiviikkona tulevat. Aiemmin ovat tulleet jo seuraavana päivänä! Järjestelläpä siinä sitten aikataulut uusiksi... ihan sama mitä olet suunnitellut, niin ei kun pöydän ääreen lippujen ja lappujen kanssa tuntikausiksi... Maastokierroksilla ei ole pakko olla mukana, mutta tokihan siellä mieluusti on kuulemassa, mikä on "tuomio".. Tiistaina illansuussa ehdin katselemaan tarvittavia papereita kasaan ja aamuneljään istuin kauhusta kankeana tarkistamassa kaikkea; viljelysuunnitelmaa, maanäytetuloksia, lohkokohtaista kirjanpitoa, perinnebiotoopin hoitopäiväkirjaa, valumavesien käsittelyn hoitopäiväkirjaa, maatilan luonnon monimuotoisuuskartoitusta... Jäkimmäisessä kirjataan ylös ja karttaan merkitään kaikki vanhat ladot ja käkkärämännyt, "kivikasat" ja muut kummalliset kohteet.. Ihan jees sinänsä, kannatan kaikenlaisen vanhan säilyttämistä, mutta HERRANJESTAS sentään! Moinen kartoitus on kuulemani mukaan aiheuttanut sitä, että maajussit repivät harvinaisia juttuja hajalleen, kun pelkäävät että niitä pitää säilyttää ja suojella maailman tappiin, kun ne kerran on johonkin ylös kirjattu. Joka tapauksessa tämän lapun puuttuminen aiheuttaa viiden prosentin leikkauksen ympäristötukeen. Pakkohan siinä sitten on vain yrittää kaivella kaikki vähänkin originaalilta kalskahtavat jutut ja raapustaa paperille.

Vaikka tarkistin kaiken sataan kertaan, enkä löytänyt puutteita, niin kuitenkin mahanpohjassa kaihersi inhottava tunne siitä, että jotain on pielessä, enemmän tai vähemmän... ja sitten tulee SANKTIO! Sana, joka saa sydämen jyskyttämään ja mahan sekaisin... Melkein pahempi kuin "nurkan taa ja kuula kalloon"...

Aamulla peittelin meikkivoiteella rankan yön jälkiä silmien alusissa ja iloisesti hymyillen otin yhdeksän aikaan valvojat vastaan. He olivat myös iloisia ja ystävällisiä... Eu-aikojen alussa tuntui joskus, että Gestapo saapui, kun tarkastajat karauttivat paikalle tummat lasit silmillä ja naama peruslukemilla. Aikoivat ilmeisesti puristaa meistä rikollisista ja huijareista totuuden irti... Niihin aikoihin muistan lehtien palstoilla olleen juttua maajussista, joka uhkaili tarkastajia aseen kanssa, mitä en oikeastaan hirveästi ihmetellyt... Valvojien asenteen muutoksesta olen päätellyt, että heidän koulutuksessaan panostetaan nykyään kenties myös asiakaspalveluun.

Toinen valvojista jopa tunnisti Neiti Karvapään bouvieriksi! Olin hieman ihmeissäni, sillä rotu ei kamalan yleinen ole, eikä Neidin trimmikään tällä hetkellä ihan kohdillaan. Täytyy myöntää, että mielessä käväisi ajatus "asiakasrekisteristä", jossa lukee; "Tilalla koira, BOUVIER, MUISTA KOMMENTOIDA! EMÄNTÄ TYKKÄÄ"... Taidan olla hieman skeptinen... ;)

Eilisen iltapäivän ja tämän päivän valvojat kiertelivät peltolohkoja. Vanhempi Poika oli eilen mukana joissakin kohteissa ja minä tänään aamupäivällä rantalaitumella. Lähes kaikki tuntui näillä näkymin olevan kunnossa. Ainoastaan erään ison ojan varren suojakaista oli osalta matkaa liian kapea, nähtäväksi nyt sitten jää mikä rangaistus siitäkin tulee... =O Ja pinta-aloja aikoivat laskea toimistotyönä... niitä samoja, joita on digitoitu, mitattu ja laskettu näiden vuosien aikana jo noin kuusisataa kertaa... Olemme siis edelleen kauhusta kankeana.. =O =O =O =O

Kaikesta huolimatta pihalla on puuhasteltu ja tulosta saatu aikaan! Mutta vieläkin siellä on järjetön määrä hommaa! Alan jo epäillä, että kaiken kuntoon saattamisessa menee talveen saakka...

Jasmike aloittelee kukintaansa, lumipalloheidet lopettelevat;

Poimulehti on erittäin kaunis;

Puutarhurin pikku apulaisella on multaa nenän päällä;

Olematon juhannus

Olen jo vuosia ollut sitä mieltä, että juhannus pitäisi siirtää heinäkuulle! Kuka sitä tässä vaiheessa ehtii juhlimaan? Ei ainakaan täällä kukaan... Täällä nimittäin kytätään poikimattomia mammoja, kuskataan jo poikineita rantalaitumille ja valmistaudutaan rehun tekoon. Ei mitään havaintoa siististä pihapiiristä ja koivuista porraspielissä... ei puhtaaksi puunatusta kodista ja herkkuja notkuvasta pöydästä... Ainoa toive vain, ettei kukaan hoksaisi piipahtaa kylään... eikäpä vieraita kyllä näkynytkään, luultavasti tietävät meikäläisten juhannuksen..

Juhannuksena ei kyllä yleensä poikimattomia enää ole. Tämän vuotinen poikima-ajan pituus alkaa olla jo biologinen mahdottomuus... maailmanennätys ehkä!? Tai sitten mammat ovat viime syksynä hiippailleet salaa sonnipoikien luo hurvittelemaan...!? Mahdanko vielä syyskuussa kulkea navetalla öisin? Tai tammikuussa? Toki tähän päivärytmiin on jo aika hyvin tottunut. Jos se olisi ympärivuotista, se olisikin sitten ihan normaalia...

Eläinten siirrot laitumille sujuivat hyvin. Etukäteen piti jakaa porukat ryhmiin, ketkä menevät minnekin laitumelle ja mikä sonni mihinkin ryhmään. Kotilaitumille menevät ovat vielä sisällä ja tietysti ne muutama poikimaton... Häntien siistiminen on myös vakiintunut laitumelle laskuun liittyvä juttu. Tänä vuonna minä otin sen tehtäväkseni ja jahtasin sakset kourassa mammoja pitkin karsinoita. Kaikki eivät hommasta pidä, toiset taas eivät korvaansa lotkauta, kun häntäkiehkuroita parturoidaan lyhyemmiksi.

Eläimet viettävät kesäänsä rantalaitumilla elokuun puoleenväliin saakka, toivon mukaan kiltisti ja karkailematta. Tulevat siellä kantaviksi ja poikivat kahden kuukauden kuluessa ensi keväänä!!! Me ihmiset kuljemme vahtimassa, että näin tapahtuu... siis ainakin sitä, että eivät karkaile.. Kun porukat elokuussa kuskataan takaisin kotiin, saavat ne viettää vielä kotilaitumilla leppoisia päiviä. Syyskuun puolessavälissä onkin sitten vuorossa itku ja hammasten kiristys, kun lapset vieroitetaan emoiltaan. Siinä huudetaan puolin ja toisin omiensa perään monta päivää. Mutta kauniina kesäpäivinä ei tulevia kannata murehtia.

Sen verran "vietin" juhannusta, että riehuin kahtena päivänä pihalla. Leikkasin nurmikkoa ja siistin puiden ja pensaiden ympäryksiä ym. sain jopa tomaatit ja kurkut istutettua kasvihuoneeseen. Jos jatkaisin samaa rataa viikon-pari putkeen, niin luulen että pihapiiri olisi aika hyvässä kuosissa. Haave siitä, että juhannukseksi olisin saanut erään puretun rakennuksen kohdan kuntoon, ei toteutunut... Rikkaruohoista osittain peratut multakasat tönöttävät edelleen samalla mallilla.

Jos voisin kloonata itseni, niin johan alkaisi tapahtua. Toinen minäni voisi vaikka köllöttää auringossa ja lukea kirjaa, kun toinen raataisi puutarhassa! Osia voisi vaihtaa parin päivän välein tai vaikka kesken päivän. Eiköhän sitä olisi itsensä kanssa aika yksimielinenkin, eikä edes tarvitsisi neuvoa mitään, kun molemmat tietäisivät mitä pitää tehdä!

Tulihan se kesä!

Pari yötä sitten oli pakkasta ja auton tuulilasissakin jäätä! Ja nyt on ihan oikea kesä!! Kun on lämmintä ja aurinko paistaa, hymyilee koko maailma! Toivottavasti tämä on jo pysyvää ainakin parin seuraavan kuukauden ajan.

Puutarhapuolella on tapahtunut edistystä. Vuosi sitten keväällä puretun rakennuksen paikalle sain heti purkutyön jälkeen monta kauhallista multaa ja siihen oli tarkoitus istuttaa "jotain"... Se "jotain" ei kesän aikana oikein selkiytynyt ja kutsumattomat vieraat valtasivat alan. Loppukesästä siinä rehotti melkoinen lajitelma rikkaruohoja. Perkasin paikan ja istutin muutaman ruusuntaimen entisen kanalan kohdalle. Muu osa jäi edelleen oman onnensa varaan. Arvata saattaa minkä näköinen viidakko siinä vielä viime viikolla oli! Mutta nyt paikka on melkein kokonaan puhdistettu. Olen vääntänyt talikolla ja repinyt rönsyleinikkiä, ohdaketta, nokkosta, voikukkaa... Ja jo on kumma, jos tämä läntti vielä pääsee ruohottumaan!! Ennen juhannusta istutan siihen taimet ja katan sen niin etteivät rikkaruohot siihen enää ikinä luikertele!! Muutenkin olen vannonut istuttavani tämän kesän aikana kaikki ne taimet, jotka ovat viettäneet talvensa kellarissa... mikä yhden, mikä useamman... Minut kielestä hirtettäköön, jos vielä jonkun taimen joudun ensi syksynä kellariin kiikuttamaan!

Ajatus hiekkaviljelystä kasvimaa-puolella on kiehtonut monta vuotta. Ajatus ei vain ole yltänyt toteutusasteelle... Nyt on vakaa aikomus saada naputeltua vanhoista lankuista kehikko ja siihen raekooltaan 0-10 mm hiekkaa / soraa n. 50-60 cm:n kerros. Hiekkapenkkiin eivät rikkaruohot pesi ainakaan moneen vuoteen ja se parantaa tällaisen boheemin viljelijän mahdollisuuksia saada kesän aikana muutama salaatinlehti tai porkkana. Vuosiin en ole kylvänyt kasvimaalle yhtään mitään, itse asiassa minulla ei ole edes ollut kasvimaata. Aikaisemmin äiti tai joku muu oli kitkemässä ja sain kerätä ihan mukavia satoja. Jossakin vaiheessa kitkijät kaikkosivat, ja kun menin heinäkuussa etsiskelemään herneitäni ja porkkanarivejäni, löysin vain jauhosavikkaa, valvattia ja juolaheinää. Hiekkaviljeltyjä kasveja lannoitetaan ruohosilpulla tai esim. nokkosvedellä. Ruohosilpun on oltava todella hienoa, että ravinteet irtoavat siitä ja se täytyy kastella heti levityksen jälkeen.

Nyt on siis tiedossa timpurintöitä ja puutarhahommia! Pakkohan ne on toteuttaa, kun on tänne tullut asiasta lörpöteltyä...

Pionit kukkivat...

Hepat pääsivät jo kesälaitumille..

Tv-kaappi

Täällä samat hässäkät jatkuvat... VIELÄKIN... HUOH! HUOH! HUOH!...ei jaksaisi enää YHTÄÄN!! Väsyttää, palelee, silmiä kirvelee, ajatus tökkii... Navettapäivystyksiä päivällä ja yöllä, yöllä ja päivällä, yötäpäivää... Eräänäkin iltana kuljin vahtimassa hiehoa, joka täpisteli sen näköisenä, että poikiminen on käsillä... Puolen yön aikaan se poiki ja vielä puoli tuntia tilannetta tarkkailtuani ajattelin vetäytyä yöpuulle.. Kiersin tarkistamassa porukkaa ja eiköhän toinen hieho ole poikimassa! Voihan venäjä!!! Ei sitten auttanut muu, kuin seurata sekin homma loppuun saakka. Loppuvaiheessa menin avuksi ja sain vetää vasikkaa tosissani, tuntui jo että väsyneet yläraajani irtoavat paikoiltaan... Kello oli puoli neljä aamuyöllä, kun viimein kömmin nukkumaan.. Koska miehet ovat jo kovasti peltohommissa, olen lisännyt omia yövuorojani helpottaakseni heidän työtaakkaansa.

Viikon kuluttua emoja ja vasikoita siirretään jo rantalaitumille. Osa porukasta jää kotiin, nuoret tytöt Ykä Yömyssy-sulhonsa kanssa omalle laitumelleen ja vanhempia mammoja tien toiselle puolelle omalle laitumelle. Poikimattomat (luoja! jos niitä vielä silloinkin on..) ja ne emot, joilla on alle viikon ikäinen vasikka, jäävät sisälle. Sitten alkaa ravaaminen rantalaitumilla... Sata kertaa mieluummin kaikki eläimet saisivat laiduntaa kotinurkilla, koska niitä on täällä huomattavasti helpompi valvoa. Talven aikana tarvitaan kuitenkin rehua sellainen määrä, että rantalaitumet ovat tarpeen.

Viikon verran on ollut hirmuisen tuulista ja kylmää. Pihahommatkaan eivät ole oikein edistyneet. Puutarhalla on käyty pari reissua ja kaikenlaista yrttiä, kesäkukkaa ja perennaa odottaa istuttamista. Kasvihuoneeseen ei ole ollut vielä mitään asiaa... pari ikkunaa on rikkoutunut talven aikana, uudet odottavat asentamista... Ison perennapenkin sain käytyä läpi jossakin vaiheessa, perkasin ja lisäsin uutta multaa. Rinnepenkki ja yrttipenkki ovat kaameassa kunnossa.. Yrttipenkki pitäisi itse asiassa siirtää kasvihuoneen seinustalta pois, sillä lipstikka ja pari muuta kasvavat niin kookkaiksi, että pimentävät koko kasvihuoneen. Yrttien tilalle olen ajatellut laittaa mansikkaa, sillä paikka on oikein lämmin ja aurinkoinen.

Pihanavetalla on käytössä pienkuormaaja, jolla eläimille jaetaan rehut, koska apevaunun kanssa sinne ei mahdu. Itse en tykkää koko härvelistä ja en ole koskaan edes opetellut sitä käyttämään, mutta nyt tilanteeseen tulee muutos! Olen päättänyt opetella ajamaan ja kuormaamaan sillä ja laittaa vauhtia pihahommiin! En enää jaksa / ehdi kaivella lapiolla ja kärrätä multaa kottikärryillä! ..saatika sitten odotella apua!!

Eilen vietettiin naapurissa Tytön synttäreitä ja huhtikuun lopulla oli Vanhemman pojan synttäritkin... Tulee näköjään kirjoiteltua vain kissojen ja koirien päivistä... Kyllä meillä ihmisetkin huomioidaan! ;) Ensi kuussa seuraavan kerran, silloin vanhenee Nuorempi Poika.

Eilen myös hyvä ystäväni Kati kävi kyläilemässä kälynsä ja lasten kanssa. Se oli oikea yllärivierailu ja aiheutti pienoista säpinää hetkeä ennen... Ehdin imuroida ja roudata pahimmat kasat pois näkyvistä... kas, kun olikin jäänyt huusholli vähän hunningolle.. ;) Iloinen pärpätystuokio katkaisi mukavasti tämän totiseksi käyneen aherruksen. Kiitos siitä Katille ja kumppaneille! :)

Jossakin vaiheessa olen saanut maalattua hankkimani tv-kaapin, jonka löysin täältä. Se ei ole ihan sellainen, kuin olin ajatellut... mutta aika hyvä kuitenkin. Yläosassa oli väliseinä ja hyllyt, ne otin pois. Toisen oven sisäreunan sisäpuolelle pitää vielä ruuvata lista, joka peittää väliseinän jättämän raon. Veli sahasi yläosan taustalevyyn vähän aukkoa telkkarin takia ja minä jukersin puukolla alaosan taustalevyyn reiän oheishärpäkkeiden johtoja varten. Kaapin kermanvaalea maalipinta oli hyvä, mutta pitihän se maalata omaksi ;) Nyt se on Kasteen-sävyinen (Uula-tuotteen maali no 1006). En voi olla ylistämättä Uula-tuotteen lattiamaalia, se on IHANAA! Helppoa maalata ja sillä tulee kaunis silkinhimmeä pinta! Aikaisemmin käytin kalusteisiin hyytelömäistä Empire-maalia, mikä sekin on tietysti ihan hyvä maali.

Unettomia öitä

Olipa taas sellainen yö, että unta sai odotella. Illalla väsytti ihan tajuttomasti ja kömmin toiveikkaana jo kymmenen maissa nukkumaan, yhdentoista jälkeen nousin ylös ja aloin katsella digiboxilta puutarhaohjelmia. Vaikka ne ovat ykkösiä tällä hetkellä, olin nukahtanut jossakin vaiheessa. Kello herätti 02.55 ja navettareissun jälkeen oli uni taas kaikonnut. Neljän maissa aloin sitten maalata toista pirtin vanhoista puusohvista, Uula-tuotteen lattiamaalilla, sävy 1006 Kaste ;) Siivous olisi ollut ajankohtaisempaa, mutta joku olisi voinut vetää pultit, kun olisi herännyt aamuyöstä imurin huutoon... Tässä sitä päivä sitten mennä vipelletään, ja yritetään taas ensi yönä saada nukuttua. Äiti on luennoinut jo kuukauden univajeen vaaroista, enkä kyllä epäile yhtään, riittää kun katson peiliin... Mutta minkäs teet! Vieläkin poikimattomia mammoja riittää. Tahti on hidastunut, menee jopa muutama päivä ettei synny yhtään vasikkaa.. Kuitenkin navetalla on ravattava, kun näistä salaperäisistä mammoista ei aina ota selvää, milloin ne keksivät poikia.. Jotakin saa odottaa pari viikkoa, kun näyttää, että se poikii hetkenä minä hyvänsä ja toinen taas poikii yhtäkkiä, vaikka ei näy mitään siihen viittaavaa... Saisi tämä TODELLAKIN jo loppua tältä erää!!

Puutarhaohjelmia näkyy tulevan televisiosta pilvin pimein, tallennan niitä ja katson jos ehdin. Muutama vuosi sitten tuli Rea Peltolan ja Eppu Nuotion ihana ohjelma, jossa kunnostettiin Epun omaa pihaa. Eija Klaucken Pioni oli myös hyvä ja tällä hetkellä ehkä paras on ruotsalainen Söderläge, jossa Maria Arborgh suunnittelee ja ohjaa pihojen muutostöitä. Juuri se, että kohde suunnitellaan ja tehdään valmiiksi, tekee ohjelmasta katsottavan. Omalla pihalla olisi kyllä kohteita useampaankin ohjelmaan! Tänne saisi tulla vaikka Rea, Eija ja Maria yhtä aikaa! Muutama vuosi sitten tein kaverin kanssa pergolan vanhoista ladon hirsistä. Viime kesänä samaisen kanssa ladoin tiilistä lattian ja tänä kesänä olisi toiveissa saada pöytä ja penkit, sellaiset omatekoiset, tyyliin sopivat... Kaikki kyllä aina valmistuu, kun vain jaksaa odottaa..

Tämän kesän projektina on entinen hiehojen tarha, joka (ihme ja kumma!) on jo tällä viikolla karhittu mustalle mullalle. Niin se kyllä oli viime kesänäkin, ja kävin sen talikon ja haravan kanssa läpi, perkasin ja tasoittelin... siihen se sitten jäikin ja kaiken sai nyt aloittaa alusta. Nyt yritän saada nurmikon kylvettyä ja puita, pensaita ja perennoja istutettua.

Tällä viikolla kylvin kesäkukkia, jotka olisi tietysti pitänyt kylvää jo kuukausi sitten... muutaman valkoisen kukan nappasin marketista ruokaostosten ohessa. Varsinaisten puutarhamyymälöiden kohdalla on ollut pakko painaa kaasua, toiveissa on kuitenkin päästä ensi viikolla perinteiselle puutarhakierrokselle hyvän ystävän kanssa!

(Tahtoo paremman kameran! Montakohan megapikseliä pitäisi olla, että saisi kelvollisia lähikuvia..? En kuitenkaan mitään järjestelmäkameraa tässä vaiheessa..)