sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

Hellettä



Heinäkuun helteitä on riittänyt koko viikon ja lupausten mukaan myös ensi viikko jatkuu samanlaisena. Kotitoimisto onkin ollut ulkona auringossa, jossa on tullut tehtyä kaikkia niitä kirjallisia töitä, joita voi ilman tietokonetta tehdä. Kuten eläinten rekisteröintikorttien täyttöä ja talven ja kevään aikana syntyneen hurjan paperipinon lajittelua ja mapittamista. Voisihan sinne tietysti koneenkin viedä, mutta silloin pitäisi ehkä istua varjossa. Pihatyöt eivät ole edistyneet yhtään ja masentaa katsoakin ympärilleen... Ikinä ei piha ole ollut näin kurjassa kunnossa. Ei vain voi mitään, kun ei ehdi eikä oikeastaan jaksakaan... Ehkä sitten, kun helteet ovat menneet... Nyt täytyy keskittyä ihailemaan vain pieniä yksityiskohtia, kuten pikkupionin ensimmäistä ja ainoaa vaaleanpunaista kukkaa, joka eräänä päivänä oli ilmestynyt penkkiin.

Edellisen pyhän aikana täytin kalenterini tehtävistä, jotka kesän aikana on hoidettava. Kulunut viikko ei kuitenkaan mennyt ihan putkeen. En ehtinyt tehdä kaikkia niitä asioita, jotka olisi pitänyt... Yhden päivän taistelin AutoCAD -ohjelman kanssa, jonka avulla yritin lisätä asemapiirrokseemme siitä puuttuvia rakennuksia. Piirros pitäisi liittää palo- ja pelastussuunnitelmaan, joka toimitetaan palolaitokselle. Kyseistä ohjelmaa en ollut ikinä edes nähnyt ja arvoitukseksi jäi mm. se, minkä napin takaa olisi löytynyt mittakaava? Tai koordinaatit? Sain piirrettyä kulkureittejä ja rakennuksen muotoisia laatikoita suunnilleen oikeisiin kohtiin, mutta en osannut kirjoittaa laatikoihin, mitä rakennuksia ne tarkoittavat... ARGH! Pitänee jättää piirroksen tekeminen ammattilaiselle tai sitten tehdä se vain kynä-paperi -versiona. Hermot eivät kyllä kestä enempää AutoCAD-ohjelmaa...

Imurini sentään sain toimintakuntoon! Ja ihan itse! :D Kuusi ja puoli vuotta käytössä ollut keskuspölynimuri lakkasi pari kuukautta sitten toimimasta, yhtäkkiä kesken imuroinnin! Kas kun kukaan ei ostohetkellä kertonut, että hiilet pitää vaihtaa muutaman vuoden välein! Kun hiilet loppuivat, niin moottori kärähti välittömästi. Ja ihan ilman mitään ennakkovaroitusta! Vaihtoehtoina olivat uusi moottori, takuu 2 vuotta tai 100€ kalliimpi, kokonaan uusi imuri, takuu 5 vuotta. Otin uuden koneen, kun huoltomies vakuutti, että se sopii asennettuina oleviin putkiin. Kyllähän se sopikin... pienen virittelyn jälkeen... Kun koneen mukana tuli putkea ja liitoskappaletta, alkoi epäilys jo herätä... Kyselin aikani yhdeltä jos toiseltakin lähipiirin mieshenkilöltä apua imurin asentamiseen ja kun sitä ei tullut, asensin koneen seinälle itse. Eikä se kovin vaikeaa ollut, vähän aikaa vievää kylläkin. Entisen koneen seinätelineen siirsin kolme kertaa eri paikkaan, kun se jotenkin ei tullutkaan sopivaan kohtaan, vaikka mittasin ja mallasin... ja siinä välissä aina maalasin seinää... Poistoputki sopi lopulta ihan hyvin, tuloputkeen pitikin liittää erinäisiä kaarevia osia, että se osui imurin oikeaan aukkoon. Oman jännityksensä hommaan toi liima, jolla jatkokappaleet liitettiin toisiinsa. Se kun näytti jämähtävän välittömästi, niin että kappaleiden oli oltava heti kerralla oikein. Eipä asennusta kukaan mieskään sen kummemmin olisi voinut tehdä, ehkä hieman vähemmän aikaa siihen olisi voinut kulua :D Niin... en sentään kahta kuukautta ilman imuria ollut, tavallinen perässä vedettävä oli käytössä koko ajan :D


Yaffa ja savinaamion rippeet;






Rantalaitumen eläimet lepäilevät päivän kuumimmat hetket juomapaikan vieressä savikummulla. Aurinko on haalistanut niiden värit, kaikkia ei edes tahdo tunnistaa heti. Vielä reilu kuukausi lomaa jäljellä ja sitten takaisin kotimaisemiin. Eräille kurjaa, eräille taas suuri helpotus! Mikäpä sen mukavampaa, kuin lomailla lasten kanssa lähes vapaudessa. Ihmisille se vain aiheuttaa pienoisia paineita, kun eläimet eivät ole koko ajan valvonnan alla. Kuvassa olevan porukan toinen sonniherra noudettiin kotiin jo pari päivää sitten, helle oli luultavasti ottanut voimille, kun "Romeo" alkoi vain makoilla. Eläinlääkärin tarkastuksen jälkeen se toipuu nyt alkukesän rasituksista emojen navetalla. Ei raukkaa ehkä hirveästi lohduta ruhtinaallisen isot tilat tai edes ulkotarha, kun joutui kesken kauden maitojunalla takaisin kotiin... Kovin helteinen kesä aiheuttaa yleensä muutenkin harmia seuraavan kevään poikima-kauteen jatkamalla sitä kohtuuttomasti, kun sonnipojat eivät jaksa normi-ajassa astua lehmiään.


Apiloiden tuoksu auringonpaahteessa on suorastaan huumaava;


7 kommenttia:

Pellon pientareella kirjoitti...

Hyvä sinä imurin kanssa! Kyllä me osataan, kun vaan tehdään. Onpa kauniit lehmät, oi. Hyvää kesää!

-N- kirjoitti...

Heh, oma apu paras apu ;) monia asioita sitä osaa kun vain uskaltaa yrittää....hellettä piisaa meilläkin ja piha on kieltämättä karmivassa kunnossa, vaan nautitaan kesästä kun se nyt kerran on :)

Unknown kirjoitti...

Juku, kiitos taas näistä vinkeistä lehmäotoksista. :)

Palomino kirjoitti...

Ihania kuvia :0) Blogissani olisi sulle asiaa :0)

Jantiina kirjoitti...

Hei te kaikki! Kiitokset ihanista kommenteistanne!! :) Mukavia syksyisiä päiviä jokaiselle!

Karjakko; Kiitos! Käynpäs vilkaisemassa :)

tia kirjoitti...

Nuo lehmien kuvat tuovat hyvälle tuulelle, ainakin minut. Voi kuinka kaunis apilapelto, minä yritän saada apiloita kasvamaan meidän pihalla. Hyvää syksyn alkua sinulle.

Jantiina kirjoitti...

Kiitos Tia! Olen samaa mieltä! :) Toivottavasti saat apilat kasvamaan! Mukavaa alkusyksyä myös sinulle!