Pari kuukautta on taas vierähtänyt vauhdilla! Ja blogimaailma on ollut jälleen unohduksissa... Opiskelua ja emojen poikimisia, siinäpä kiireiden pääasiallisin syy. Kesäksi on vielä hurja lista eri kurssien rästissä olevista töistä, jotka todellakin aion syksyyn mennessä tehdä. Ensi talvena sitten näillä näkymin ja toivon mukaan sanon opinahjolleni hyvästit. Tarkoitus oli tehdä se jo tänä keväänä, mutta aina ei kaikki käy suunnitelmien mukaan. Hyvällä mallilla kuitenkin jo ollaan! Sitten aloitankin ihan toisenlaisten asioiden opiskelun, sellaisten tosi mukavien! Ja enimmäkseen ihan omaan tahtiin. Tulin jo luvanneeksi kaverille, että lähden mukaan syksyllä alkavalle espanjan kielen kurssille. Jo muutama vuosi sitten päätin, että seuraavana on vuorossa jonkin kielen opiskelu; ranska, italia tai espanja. Kokeillaan nyt ensiksi espanjaa, se kuulostaa niin mukavalta :)
Emot ovat poikineet kolme kuukautta ja vielä yksi poikimaton mamma on jäljellä. Viimeinen h-hetki näyttäisi olevan piakkoin käsillä ja sen jälkeen saan taas nukkua yöni rauhassa. Koko aikana on ollut seitsemän yötä, että en ole vieraillut navetalla. Unirytmiin on jo tottunut niin, että herään kolmen aikoihin ilman kelloakin. Muutaman kerran on vierailu ollut todella tarpeen, emoa on pitänyt avustaa tai vastasyntynyt vasikka on ollut pulassa. Silloin aina tietää, että tämä rääkki ei ole turhaa!
Kesä ei ole tähän mennessä ollut kovin lämmin ja pihatyötkin ovat surkeassa jamassa... En niistä ole kuitenkaan kamalasti paineita ottanut, mennään näin nyt tällä kertaa... Kesä on kuitenkin aina kesä, ja onhan sitä vielä runsaasti jäljellä.
Jasper 25.05.1992 - 11.06.2010
Kesään on ehtinyt kuulua myös surua. Jouduin hyvästelemään toisen rakkaista, vanhoista kissaherroistani. Viimeisen parin kuukauden aikana Jasper laihtui, söi kylläkin, mutta vähemmän kuin ennen... Tuona perjantaina vein sen lääkäriin ja kaikenlaista vakavaa paljastui. Ei auttanut muu, kuin asettaa järki omien tunteiden edelle. Kaipaan Jasperia tavattomasti! Kahdeksantoista yhteistä vuotta on pitkä aika... Jesse-veli on vielä hyvässä kunnossa, hirveän kranttu syömistensä suhteen, mutta vaikka kaviaaria pitäisi olla, niin sitä sitten on... Vuosi sitten vietettiin 17-v syntymäpäiviä, ja kaikki oli silloin vielä hyvin...
6 kommenttia:
Otan osaa pienen poismenon johdosta. rakkaan lemmikin poismeno on aina yhtä suuri suru.
Työntäyteiseltä kuulostaa elämäsi, Nautihan välillä kesästäkin.
On se surullista kun joutuu hyvästä kaverista luopumaan, minulla vielä muistissa meidän kissan pois meno.
Sinulla ollut touhua, muista pitää myös itsestäsi huolta. Hyviä kesäisiä päiviä.
Ikävää kissasi poismeno!
Mutta pitkän elämän se sai elää.
Meillä on 2 kissaa, vanhempi on 12 ja nuorempi taitaa olla 8. Kissat on ihania!
Kiva että olet tänne blogimaailmaan taas navettakuulumisten kanssa palaillut! Olinkin jo odotellut.
Osanottoni ystävän lähdettyä. Kissavanhus on kuitenkin näyttänyt eläneen varsin pitkän ja arvokkaan elämän.
Liisa; Kiitos osanotostasi! Kun aikaa kuluu, muuttuu suru kauniiksi muistoiksi..
Kesät tahtovat aina olla kohtalaisen työntäyteisiä, mutta lämpö ja aurinko auttavat kuitenkin jaksamaan paremmin kuin talvella :)
Tia; Aina se on raskasta luopua lemmikeistä, niin paljon ne pelkällä olemassa-olollaan antavat. Yritän pitää huolta itsestänikin, kiitos :)
Sesse; Kissat ovat ihania! :) Sinulla on myös aika iäkkäitä kissoja, rapsutukset molemmille karvakorville! :)
Eena; Monta kuukautta kului kuin siivillä, ja vaikka koneen ääressä tuli istuttua erinäisiä tunteja, ei ehtinyt edes ajatella blogimaailmaa... Nyt tänne vähitellen palaillaan :)
Kiitos osanotostasi myös sinulle!
Oi, osanottoni Jasperin poismenosta. Tiedän tunteen. TOivottavasti olet jo saanut taas nukuttua öitäsi.
Lähetä kommentti