Reippaana susirajalla

Pakko uskoa, että kesä on tällä erää lopullisesti ohi. Eilen aamulla auton ikkunoista sai raaputtaa paksun kerroksen jäätä ja tiet olivat paikoitellen epämääräisen liukkaan näköisiä. Tällä hetkellä mittari näyttää -4 astetta! Siis MIINUS neljä!! HRRRR... nyt se alkaa... jotenkin on seuraavaan kevääseen ja kesään taas vain selvittävä.. =(

Sateenkaaria ja perhosia odotellessa tässä voi ihan hyvin opiskella... Ja sitä olenkin viime viikot ja päivät ahkerasti harrastanut. Lopultakin on iskenyt päälle hirmuinen taistelutahto ja valmistakin on jo tullut. Käsittämätöntä, miten voi kurssi jäädä jostakin pienestä suorituksesta roikkumaan!! Uusia kursseja on myös koko ajan menossa ja olen suorastaan ylittänyt itseni palauttamalla tehtävät ihan ajoissa! En voi lakata ihmettelemästä tarmoani :D ..toivon vain sen kestävän opiskelun loppuun saakka.

Nykyään luonnonvara-alan oppilaitoksiin täytyy kerätä kasveja, on koottava metsäkasvi- ja rikkakasviherbaario. Pidän kasveista ja tunnistan niitä uskomattoman määrän, mutta se kerääminen.... Eipä ole vaikea arvata kuka täällä syys-lokakuussa koluaa silmä kourassa metsiä ja pellonpientareita... Kesä meni niin pian ja mukavasti, että noin tylsään hommaan ei ollut aikaa. Muutamia kasveja sain vaivoin nyhdettyä, niistäkin joku unohtui auton penkille, joku kuistille... joku, joka oli jo päätynyt sanomalehden väliin, katosi kun kesävieras oli lukenut lehteä... mahtoiko hänkin kerätä kasveja..? Jonkin verran sain kasveja ihan oikeasti kerättyä ja hyvä kaveri on kiikuttanut niitä minulle myös. On ilmeisesti nähnyt tilanteen toivottomuuden... Joka tapauksessa metsäkasvikansio on luovutettu arvosteltavaksi ja rikkakasvit olen luvannut toimittaa ensi tiistaina. Viikon kuluttua ei siis toivottavasti tarvitse hätäillä, josko aamulla on lumi maassa.

Muutama viikko sitten oli paikallisessa sanomalehdessä uutinen kolmen suden laumasta, joka oli nähty kymmenen kilometrin päässä meidän pihastamme! Siis KYMMENEN!!! Se nyt ei susihukkaselle ole matka eikä mikään loikkia tänne! Meidän pihaamme! Ja navetan nurkalle! Muutenkin on kuulunut huhuja lähistöllä liikkuvista susista, yksi oli jopa nähty syömässä lampaan raatoa tien poskessa... Onhan noita susia tuntunut olevan ennenkin näillä main, mutta aina se tieto vain pysäyttää. Missä ihmeen korvessa tässä asutaan? Isompaan kaupunkiin on vajaan tunnin ajomatka ja se on vielä pohjoisempana kuin me.. En voi olla ajattelematta huhua, jonka mukaan eräs susi-mies olisi niitä näille nurkille rahdannut... Who knows...? En myöskään voi kamalasti ihmetellä, että eräällä paikkakunnalla muutama vuosi sitten oli pantasusi joutunut jokeen (toivottavasti kuitenkin valmiiksi kuolleena).. Sudet toki kuuluvat Suomen luontoon, mutta pysykööt korvessa, jossa eivät ole ihmisten ja kotieläinten vaarana.

Helsinki-reissulla oli puhetta pääkaupungissa riehuvista villi-pupuista. Ovat kamala riesa ihmisille. Toisaalta kyllä ymmärrän, ottaisi minuakin päähän jos lauma pikkupupuja kävisi tuhoamassa istutukseni ..toisaalta huvittaa koko hysteria. Hesalaisten ei ainakaan tarvitse pelätä pupujen syövän koiria tai ihmisiä. Ja minulle on turha tulla selittämään, että ei susi ihmisen päälle käy. En tosiaan jää tuolta kuulumisia kyselemään, jos lenkkipolulla kohdataan! Vaikka luotan Neiti Karvapäähän kuin kallioon, se taatusti puolustaa minua hädässä, on susi kuitenkin eri asia. Tilanne mahtaisi olla toisinpäin; minä hyökkäisin suden kimppuun, kun se yrittäisi syödä Neiti Karvapäätä ... ja miten siinäkin sitten kävisi... =O