Syksyistä

Kiireiset syystyöt painavat päälle niin, että tunnit vuorokaudessa eivät tahdo riittää. Viljat on puitu ja nyt paalataan olkia ja kuljetetaan niitä kotiin. Sateet haittasivat töitä välillä pahasti, sehän on jokasyksyinen riesa... Aikojen alussa, kun olimme vasta tulleet tilalle, ihmettelin pessimististä appiukkoa, joka kävi aina valittamasta säästä; milloin aurinko paistoi liian paljon, milloin vettä tuli liikaa... Mikään ei koskaan ollut sopivasti. Nyt huomaan itsekin yhtä lailla tarkkailevani säätä, aurinkoa ja sadetta pitäisi tulla sopivassa suhteessa ja oikeaan aikaan kumpaakin.. Niin se vain on tässä hommassa, kesän säistä riippuu niin paljon, karjan eväät kun on haalittava kasaan muutaman kesäkuukauden aikana.

Pari järkyttävän kylmää yötä on jo ollut. Perjantai-iltana alkoi viiletä uhkaavasti ja jouduin retuuttamaan lattiaremontista saakka ulkona olleet huonekasvit sisälle. Pirtti on nyt siis kunnossa, paitsi ne tapetit seinien yläosassa... ja katto... Sopivia tapetteja ei ole vielä löytynyt, en kyllä ole niitä kovin intensiivisesti etsinytkään. Kokemuksesta tiedän, että jos jotain etsin, ei sitä taatusti löydy! Sitten se vain jossakin vaiheessa kävelee vastaan kuin itsestään! Pirtin katto on toivottavasti ensi kesän heiniä... Katossa on nyt inhot levyt ja niiden takana ns. lomalaudoitus. Järkevämpää olisi tietysti ollut repiä ensin katto ja lattia, tapetoida sitten seinät ja viimeiseksi maalata lattia. Se olisi vaatinut koko kesän operaatiota, johon ei nyt ollut aikaa eikä voimavaroja... Joten tässä järjestyksessä nyt edetään.

Opinnot ovat myös alkaneet, viime viikolla oli jo tentti. Jokaiseen tenttiin suunnittelen lukevani kuukauden tai ainakin pari viikkoa, noin niinkuin pikkuhiljaa, joka päivä vähän... Kun aikaa on kuukausi, se on kamalan paljon ja en millään ehdi aloittaa, kun kaikkea muuta (mukavampaa..) on niin paljon... Kun aikaa on kaksi viikkoa, sekin on aika paljon ja sitä muutakin on edelleen paljon... Kun aikaa on viikko, alkaa jo hermostuttaa. Viikko ON vähän johonkin kamalaan tenttiin, johon on nivaska oppimisalustalta tulostettua matskua ja lisäksi kasa kirjoja... Jotenkin siinä vielä tuhraantuu muutama päivä, ennen kuin maltan istua aloilleni ja alkaa päntätä asioita päähäni. Sitten luen kolme vuorokautta putkeen, yötä-päivää, pää höyryten ja itseäni kiroten, kun en aloittanut aiemmin. Ensimmäisenä päivänä mikään ei tunnu jäävän mieleen, tieto valuu hukkaan, kuin vesi hanhen selästä... Hädissäni suunnittelen ilmoittavani opettajalle, että en voi tulla tenttiin, kun olen sairastunut, muuttanut maasta, kuollut... Toisena päivänä huomaan jo muistavani kaikenlaista ja kolmas päivä onkin jo supertehokas; kaikki lukemani tuntuu tallentuvan kovalevylle! Tenttiin mennessäni koko pää tuntuu olevan taas ihan sekaisin, hädin tuskin muistan oman nimeni.. Sitten kun saan paperin nenän eteen ja alan kirjoittaa vastauksia, muistan jopa sellaisia asioita, joita ensimmäisenä päivänä hatarasti vilkaisin! Ihmisen muisti on käsittämätön kapistus! Pakon edessä sieltä putkahtaa esille kaikkea, mitä ei tiennyt siellä olevankaan! Kun tentti on ohi, kiitän luojaani, että sain raahattua itseni paikalle. Tämä kun näyttää olevan ainoa keino valmistua joskus :)

Miehen sisko ilahdutti kauniilla kimpulla;