Valvonta

Niin se sitten napsahti pitkästä aikaa kohdalle... peltoalavalvonta! Maanantaina ilmoittivat, että keskiviikkona tulevat. Aiemmin ovat tulleet jo seuraavana päivänä! Järjestelläpä siinä sitten aikataulut uusiksi... ihan sama mitä olet suunnitellut, niin ei kun pöydän ääreen lippujen ja lappujen kanssa tuntikausiksi... Maastokierroksilla ei ole pakko olla mukana, mutta tokihan siellä mieluusti on kuulemassa, mikä on "tuomio".. Tiistaina illansuussa ehdin katselemaan tarvittavia papereita kasaan ja aamuneljään istuin kauhusta kankeana tarkistamassa kaikkea; viljelysuunnitelmaa, maanäytetuloksia, lohkokohtaista kirjanpitoa, perinnebiotoopin hoitopäiväkirjaa, valumavesien käsittelyn hoitopäiväkirjaa, maatilan luonnon monimuotoisuuskartoitusta... Jäkimmäisessä kirjataan ylös ja karttaan merkitään kaikki vanhat ladot ja käkkärämännyt, "kivikasat" ja muut kummalliset kohteet.. Ihan jees sinänsä, kannatan kaikenlaisen vanhan säilyttämistä, mutta HERRANJESTAS sentään! Moinen kartoitus on kuulemani mukaan aiheuttanut sitä, että maajussit repivät harvinaisia juttuja hajalleen, kun pelkäävät että niitä pitää säilyttää ja suojella maailman tappiin, kun ne kerran on johonkin ylös kirjattu. Joka tapauksessa tämän lapun puuttuminen aiheuttaa viiden prosentin leikkauksen ympäristötukeen. Pakkohan siinä sitten on vain yrittää kaivella kaikki vähänkin originaalilta kalskahtavat jutut ja raapustaa paperille.

Vaikka tarkistin kaiken sataan kertaan, enkä löytänyt puutteita, niin kuitenkin mahanpohjassa kaihersi inhottava tunne siitä, että jotain on pielessä, enemmän tai vähemmän... ja sitten tulee SANKTIO! Sana, joka saa sydämen jyskyttämään ja mahan sekaisin... Melkein pahempi kuin "nurkan taa ja kuula kalloon"...

Aamulla peittelin meikkivoiteella rankan yön jälkiä silmien alusissa ja iloisesti hymyillen otin yhdeksän aikaan valvojat vastaan. He olivat myös iloisia ja ystävällisiä... Eu-aikojen alussa tuntui joskus, että Gestapo saapui, kun tarkastajat karauttivat paikalle tummat lasit silmillä ja naama peruslukemilla. Aikoivat ilmeisesti puristaa meistä rikollisista ja huijareista totuuden irti... Niihin aikoihin muistan lehtien palstoilla olleen juttua maajussista, joka uhkaili tarkastajia aseen kanssa, mitä en oikeastaan hirveästi ihmetellyt... Valvojien asenteen muutoksesta olen päätellyt, että heidän koulutuksessaan panostetaan nykyään kenties myös asiakaspalveluun.

Toinen valvojista jopa tunnisti Neiti Karvapään bouvieriksi! Olin hieman ihmeissäni, sillä rotu ei kamalan yleinen ole, eikä Neidin trimmikään tällä hetkellä ihan kohdillaan. Täytyy myöntää, että mielessä käväisi ajatus "asiakasrekisteristä", jossa lukee; "Tilalla koira, BOUVIER, MUISTA KOMMENTOIDA! EMÄNTÄ TYKKÄÄ"... Taidan olla hieman skeptinen... ;)

Eilisen iltapäivän ja tämän päivän valvojat kiertelivät peltolohkoja. Vanhempi Poika oli eilen mukana joissakin kohteissa ja minä tänään aamupäivällä rantalaitumella. Lähes kaikki tuntui näillä näkymin olevan kunnossa. Ainoastaan erään ison ojan varren suojakaista oli osalta matkaa liian kapea, nähtäväksi nyt sitten jää mikä rangaistus siitäkin tulee... =O Ja pinta-aloja aikoivat laskea toimistotyönä... niitä samoja, joita on digitoitu, mitattu ja laskettu näiden vuosien aikana jo noin kuusisataa kertaa... Olemme siis edelleen kauhusta kankeana.. =O =O =O =O

Kaikesta huolimatta pihalla on puuhasteltu ja tulosta saatu aikaan! Mutta vieläkin siellä on järjetön määrä hommaa! Alan jo epäillä, että kaiken kuntoon saattamisessa menee talveen saakka...

Jasmike aloittelee kukintaansa, lumipalloheidet lopettelevat;

Poimulehti on erittäin kaunis;

Puutarhurin pikku apulaisella on multaa nenän päällä;