Uuni

Johan on synkeää! Aamulla voi lähteä kunnolla ulos vasta yhdeksän maissa ja iltapäivällä neljän aikaan on jo säkkipimeää.. Eikä siinä välissäkään kovin valoisalta näytä. Jokaisen ulkoilulenkin jälkeen saa pestä puoli koiraa kurasta ja ravasta, ja siitä huolimatta lattioita pitää imuroida ja luututa koko ajan. Alan jo melkein toivoa lunta ja pakkasta ;)

Pirtin remontti on edelleen kesken. Olen yrittänyt löytää sopivan sävyisen maalin paneeleihin, kun eivät nykyisellään natsaa ollenkaan uusien tapettien kanssa. Pienistä mallilappusista ei paljoa apua ole, eli maalipurkkeja kertyy taas kaappiin.. Ja saadapa sitten selvää eri sävyjen vivahteista tässä pimeydessä! Tapettikaan ei ole vielä seinässä, sillä matkaan tuli yllättäviä mutkia.

Muutama viikko sitten nuohooja ilmoitti, että pirtin uunia ei sitten enää lämmitetä! En tosin koskaan mikään himolämmittäjä ole ollutkaan… jonkin verran asiaan on vaikuttanut se, että uuni on ollut jo vuosia todella hankala sytytettävä. Alaluukussa on saanut polttaa paperia säkkitolkulla ja sittenkään ei ole ollut takeita siitä, että savut menevät oikeaan suuntaan. Muutama kerta talvessa on kuitenkin uunin kanssa tullut tuusattua. Paukkupakkasilla kylmä uuni huoneen nurkassa alkaa tuntua tosi kylmältä. Joulukinkku on myös, paria viime joulua lukuun ottamatta, paistettu aina perinteisesti leivinuunissa. Tuohan se aattoaamuun oman jännityksensä, kun vetää kypsän kinkun uunista ja miettii, että mihin kinkun rasva yrittää tällä kertaa valahtaa.. uunin pohjalle – lattialle – vai omille kintuille.. kun paistopussi on tietysti mennyt rikki.

Nyt siis nuohooja arveli, että koko uuni on purettava, koska halkeamia oli alas saakka. Olin tietysti itsekin ne huomannut. Kun alaluukussa poltti paperia, liekit loimottivat iloisesti kyljestä. Ne pysyivät kuitenkin sisäpuolella, eivätkä aiheuttaneet palovaaraa. Kun muurari tuli katsomaan tilannetta, hän totesi, että uunin saa ihan hyvin korjattuakin. Ei onneksi tarvinnut alkaa jättiurakkaa siivoineen ja sotkuineen! :) Uunin ympärille piti kuitenkin rakentaa pressuteltta, joka jatkui ulos saakka. Kaksi miestä purki ja muurasi pitkän päivän ja uunista tuli melkein kuin uusi. 40-luvulla rakennettuun uuniin on käytetty aika paljon rautaa, mikä oli aiheuttanut halkeamia. Rautoja ei voinut poistaa, mutta niiden päälle laitettiin palovillaa, jotta raudan kuumuus ei halkaise saumoja enää. Sitä en ymmärrä, että miksi halkeamat olivat suurentuneet viime vuosina.. raudat ovat olleet aina olemassa. Uunin ulkonäkö muuttui hieman, mm. sen yläpuolella ollut vanha tuuletusaukko muurattiin umpeen.

 

 

Pari päivää muuraukset saivat kuivua ja sitten lämmitin sitä tavallista enemmän. Vielä ilmestyi muutama pieni halkeama, joihin työnsin nauloja ja sinkilöitä, jotteivät raot menneet uunin jäähtyessä umpeen. Muurari kävi korjaamassa nämäkin halkeamat ja veti antiikkilaastin pintaan. Vanha röpelöinen pinta muuttui sileäksi, jossa myös näkyy hienosti kädentyön jälki ;)

Vaiheessa;

 

 

Maalasin uudistuneen uunin valkoisella Siroplastilla –  ainoa maali, joka ei kellastu kuumuuden vaikutuksesta (ja on halpa!). Ehkä uunia tulee nyt lämmitettyä useammin, sillä se toimiikin tosi hyvin! Niin, ja paperia ei sitten saa polttaa alaluukussa, sinne pitää laittaa kuumailmapuhallin tms. puhaltamaan varttitunniksi ennen lämmitystä, näin valaisi muurari! Sitten vielä ne tapetit ja paneelit tässä toivottavasti ennen joulua…