Blogit ovat olleet unholassa kokonaisen vuoden! Aika on kiitänyt hurjaa vauhtia ja monenlaista on tullut puuhailtua. Viime talvi meni etupäässä opiskellessa, kevät ja alkukesä poikimisten päivystämisessä ja loppukesä muuten vain.
Syksy herättää aina ristiriitaisia tunteita. On haikeaa, kun kesän vehreys ja lämpö ovat poissa, mutta toisaalta syysiltoina voi sytyttää kynttilöitä, vetää villasukat jalkaan ja puuhailla sisällä :)
Talvella; kaverusten leikit näyttivät välillä tosi hurjilta;
..sitten taas mentiin sulassa sovussa;
Talvi oli kylmä ja pitkä ...niin kuin kaikki talvet aina ovat. Vihdoin jäät lähtivät ja kevät saapui;
..silloin olikin jo menossa emojen poikima-aika... Tällä kertaa se oli poikkeuksellisen pitkä ja raskas - tai ehkä ikä tekee jo tehtävänsä ja ei jaksaisi enää valvoa kuukausikaupalla. Tänä kesänä siitossonneja oli yksi enemmän ja sonnit myös otettiin emojen parista pois aikaisemmin kuin viime vuonna. Ensi kevät pitäsi siis ainakin poikima-ajan pituuden suhteen olla siedettävä. Kesän emot (ja isät) jälkeläisineen laidunsivat jälleen meren rannalla. Ja mikäs siellä oli ollessa, kesä oli todella ihana! Nyt osa vasikoista on jo vieroitettu ...voi sitä kärsimystä ja huutoa! Yleensä kaikki on aina vieroitettu kerralla, mutta nyt kun ikäjakauma on tavallista suurempi, tehdään homma kahdessa vaiheessa.
Toffee ja tyttärensä Ida, jonka nimi muistuttaa edesmenneestä isoäiti Nadiasta;
Edelweissin Iowa;
Alkukesästä kasvihuone heräsi eloon. Se oli nukkunut kaksi kesää Ruususen unta kaikessa rauhassa ja sinne oli kasvanut melkoinen viidakko vesiheinää ja maitohorsmaa... Kaiken yllä lepäsi kasvien kuivuneita varsia ja lehtiä ja horsman hahtuvia. Raivauksen jälkeen kannoimme Tytön kanssa huoneeseen laatikot, joihin kaadettiin uudet mullat ja istutettiin tomaatit, kurkut, kesäkurpitsat ja yrtit. Noissa laatikoissa oli tullut koneiden osia, aitaustarvikkeita ja mitä milloinkin ja niitä oli kertynyt jo tosi monta. Miesväkeä oli varoitettu monta kertaan hukkaamasta laatikoita, sillä ajatukset siitä mikä on arvokasta - mikä ei, eivät em. kanssa juuri koskaan käy yksiin. Istutusastioiksi pääsivät myös vanhat sinkkisankot ja rikkinäinen rautapata. Työmäärään nähden sadon määrä jäi kyllä surkean vähäiseksi. Tomaattien ja kurkkujen kypsymistä sai myös odottaa ikuisuuden. Nyt siellä kyllä möllöttää vihreitä tomaatteja runsain määrin! Pitäisi ehkä kerätä jo sisälle kypsymään. Ja kesäkurpitsat kannattaa jatkossa istuttaa ulos, sillä kasvihuoneen kosteudessa ne alkoivat homehtua.
Heinäkuussa jouduin jättämään hyvästit rakkaalle 19-vuotiaalle Jesse-kissalle. Tasan yksi vuosi, yksi kuukausi ja yksi päivä siitä, kun Jasper-veli piti nukuttaa.. Jesse oli ollut yön ulkona, mitä se ei enää viime vuosina tehnyt juuri koskaan. Aamulla se oli kuistilla odottamassa ja nilkutti toista takajalkaansa. Eläinlääkärillä selvisi, että jalassa oli murtuma, jota ei voinut hoitaa kuin kipulääkkeellä. Hienoisia toiveita kuitenkin oli, että jalka voisi parantua. Luultavasti sisäelimet eivät kestäneet lääkettä, sillä viikon kuluttua Jesse tuli hyvin sairaaksi. Hautasin jälleen rakkaan lemmikin särkyneiden sydänten paikkaan...
Nuorena;
Vanhana on kaikenlaisia etuoikeuksia, kuten pöydällä nukkuminen;
Jesse 25.05.1992 - 12.07.2011
Neiti Karvapää ja Mister D voivat hyvin ja ovat saaneet uuden ystävän, Herra K:n. Aluksi ilmassa oli aikalailla jännitystä, ensin tutustutettiin herrat toisiinsa ja sen jälkeen Neiti ja uusi tulokas. Vasta sitten kaikki uskallettiin päästää yhdessä temmeltämään, valvovien silmien alla vieläkin...
Pionit kukkivat tänä kesänä todella upeasti, kartanopionissa oli kymmenittäin kukkia ja muutama muu (lajike tuntematon..) kukki ensimmäistä kertaa! Puutarhatyöt jäivät kyllä tänäkin kesänä aika hunningolle, nyt syksyllä olen yrittänyt korjata tilannetta. Sain avuksi jopa kaivinkoneen kuskeineen :) Vuosia tekemistä odottaneet työt tulivat valmiiksi muutamassa tunnissa. Aikojen alussa liljapenkiksi tarkoitettu ruohottunut multakasa hävitettiin ja sillä peitettiin yksi turhaksi käynyt oja. Ympäristöä siistittiin muutenkin ja toistakymmentä vuotta vanha vuorijalava siirrettiin paremmalle kasvupaikalle. Jalavasta on tullut pensasmainen, sillä se on palelluttanut joka talvi oksiaan eikä koskaan kasvanut korkeutta. Pihan suojaisalla paikalla on toinen, paljon nuorempi jalava ja se on jo melkein talon korkuinen. Nähtäväksi jää, miten siirretty puu selviää.
Monta vuotta istuttamista odottaneet puut, pensaat ja perennat pääsevät alueen siistimisen myötä nyt maahan. Taimia jotenkin vain ilmaantuu... kesällä on pakko päästä puutarhalle ja eihän sieltä voi ilman ostoksia lähteä.. Tänä kesänä löysin lähistöltä kaksikin puutarhaa, joiden olemassaolosta en ollut tiennyt mitään. Toinen on erikoistunut ruusuihin ja toisessa oli monenlaisia erikoisuuksia. Siellä olisi ollut mm. Goji, mutta sen talvehtiminen näillä leveysasteilla, ilman oikeaa viherhuonetta, on vähän ongelmallista.
Tähän vuodenaikaan on aamulla aikaisin hämärää ja sumuista;
Onneksi aurinko kuitenkin vielä nousee;
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti