Kevät

Pari kuukautta on näköjään mennyt ihan hetkessä, blogimaailmakin ollut tyystin paitsiossa! Kaikkea muuta on kuitenkin tullut tehtyä ja jotkut asiat ovat tapahtuneet suunnilleen itsestään... Opiskelu on edennyt kiitettävästi! Oman sinnikkyyden lisäksi suurena apuna on ollut hyvä ystävä. Hänen kanssaan on tehty ryhmätöitä ja hän on myös välillä pitänyt meikäläisen ajan tasalla siitä, mitä koulumaailmassa tapahtuu. Täällä nimittäin alkoi päivälleen kuukausi sitten se jokakeväinen emojen poikima-aika! Melkoisella vauhdilla ovatkin poikineet, sillä kaksi kolmasosaa vasikoista on tähän hetkeen mennessä syntynyt!! Toivon todellakin, että vauhti jatkuu samana ja homma olisi pian ohitse ja asiat palautuisivat normaaliin päiväjärjestykseen!

Yöpäivystykset ovat parin vuoden helpomman kauden jälkeen olleet taas meikäläisen vastuulla. Navettavierailut klo 22 - 23 ja 02 - 03 pitävät kummasti liikkeessä. Toisinaan siellä on vierähtänyt aamuun, kun on täytynyt tarkkailla poikimisen edistymistä tai vasikan ja emon ensihetkiä. Joitakin olen joutunut avustamaan ja vain kolmena yönä soittanut paikalle apuvoimia. Hirveää poweria ei alle 60kg:n massasta ja rättiväsyneestä olemuksesta lähde... Muutaman kerran on vasikan henki ollut sekunneista kiinni, onneksi olen osunut paikalle juuri oikealla hetkellä. Yleensä ne ovat olleet niitä tilanteita, kun vasikka on syntynyt umpipussissa ja emo ei ole vielä noussut ylös. Vaikka emo nouseekin ylös ja alkaa hoitamaan vasikkaansa, se jostakin syystä puhdistaa ensimmäisenä napanuoran alueen ja pää saa olla pussissa ihan rauhassa... Yksi kaksosvasikoista menetettiin, kun vasikat syntyivät virheasennossa ja kesti aikaa saada ne ulos. Myös pari muuta on syntynyt kuolleena, mikä on aina hirveän surullista! Vaikka navetalla asuisi koko poikima-ajan, varmasti joku vasikka siitä huolimatta menetetään... Näkyy olevan luonnon laki, jolle ei vain voi mitään!

Ehkä kaikkein ikävintä oli, kun Vic makasi oman vastasyntyneensä kuoliaaksi! Ikinä ennen ei sellaista ole tapahtunut ja se oli ihan hirveä järkytys! Tämäkin vasikka syntyi pää pussissa, seurasin kuitenkin tilannetta ja kävin repimässä pussin rikki heti, kun vasikka oli maailmassa. Vic nousi ylös, alkoi hoitaa lastaan ja kaikki oli hyvin. Tunnin kuluttua menin katsomaan ja vasikka makasi hengettömänä Vicin alla... Yksi hieho on myös menetetty; ihana, kaunis, kiltti Ariel menehtyi poikimisen jälkeiseen sisäiseen verenvuotoon... Vasikka selvisi ja saatiin onneksi sellaiselle emolle, jonka vasikka oli kuollut samana päivänä. Tällaistakaan ei ikinä ole tapahtunut! Hiehojen poikaystävänä on Ykä, Aberdeen angus -sonni, jotta vasikat olisivat pieniä ja poikimisissa ei olisi ongelmia. Siitä huolimatta sillä on tänä keväänä ollut peräti kolme kohtalaisen isoa jälkeläistä. Vaikka emoja on ollut parikymmentä vuotta, joka kevät tapahtuu jotain ikävää, mitä ei ennen ole sattunut. Noita muutamaa surullista tapausta lukuun ottamatta poikimiset ovat kuitenkin sujuneet oikein hyvin ja karsinoissa viilettää lukuisia pieniä pirpanoita, joita onnelliset äidit vahtivat silmä kovana! :-)

Yhdessä karsinassa oli jossakin välissä hirveä rumba päällä, kun monta emoa poiki muutaman päivän sisällä ja kaikki suojelivat vasikkaansa raivoisasti. Oli suoranaista extreme-urheilua kulkea karsinassa, kun koskaan ei tiennyt, kuka ampuu sarvet ojossa kohti... Esimerkiksi Ylva, joka poiki toisen kerran, koki minut hirveäksi uhaksi. Vaikka menin suoraan karsinan tarhaan ja Ylva oli sisällä syömässä, se ryntäsi oitis hurjana paikalle.. ja tätä jatkui parisen viikkoa. Luulen kyllä, että tämä oli Ylvan viimeinen poikiminen, sillä oma terveys ja henki ovat kuitenkin aika arvokkaita... Käsittämätöntä, miten kiltit, rauhalliset emot muuttuvat vasikan syntymän jälkeen suorastaan pedoiksi! Toisaalta, kukapa ei jälkeläistään puolustaisi :D

Eräänä päivänä huomasin, että jäät olivat lähteneet joesta! Joka kevät on tullut jossakin määrin seurattua, milloin joki vapautuu jääpeitteestään. Tänä vuonna se tapahtui ihan varkain. Ihana! Tämä on varma kevään merkki! Vaikka ilmat ovat olleet viime päivinä aika viileitä, nyt on kuitenkin jo kevät! Ihan varmasti!! :)

Vapaus;