Kesä kiitää

Kesä kuluu hirmuista vauhtia, oli lämmin tai kylmä, vapaata tai työtä. Heinäkuu vaihtui ihan huomaamatta, eikä kannata edes mainita, miten tämä täällä yönsä viettää... edelleenkin :( Olen alkanut pelätä, että takapuoleeni kasvaa häntä ja päähäni sarvet... Itse asiassa ihan kuin pienet nystyrät tuntuisivat jo otsassa ihon alla... Olen varma siitäkin, että näen ensi kevääseen saakka painajaista lehmän takapuolesta ja ternimaidon sulattamisesta + lämmittämisestä... siis siihen saakka, kunnes SE jälleen alkaa! Neiti Karvapää seuraa jokaiselle navetta-keikalle ja jää ulkopuolelle vartioimaan, on luultavasti raukka menettänyt jo toivonsa oikeasta lenkkeilystä. Rantalaitumille en ole nyt ottanut Neitiä ollenkaan mukaan, sillä viime kesänä se sai sieltä ns. hot-spot-ihottuman nahkaansa. Ihottuman lisäksi rantapusikoissa vaanii miljardi punkkia, joista en vielä pari vuotta sitten tiennyt mitään... Tänä kesänä Mister Duracellin korvan juuresta on kierretty jo kaksi punkkia irti, punkinesto-aineesta huolimatta! Neiti K:n punkkisyyni on miltei ylivoimaista, noissa karvoissa voi piileksiä vaikka kokonainen armeija ötököitä!

Eilen poiki Paola ja lapsi ei osannut mennä syömään, eikä äiti suvainnut apua. Paolalle siis köysi päähän ja seinään kiinni. Toinen köysi toiseen takasorkkaan, se kun heilui kovaa ja korkealla, ja köyden toinen pää karsina-aitaan. Minulla oli pullossa 2 litraa lämmintä terniä, jolla sain poikalapsen hiffaamaan jutun juonen. Yksi piti Paolan hännästä kiinni, sillä se oli ainoa kohta jota kyseinen mamma pystyi viuhuttamaan - ainakin alussa uskoimme niin. Toinen työnsi huonosyöntistä lasta utareita kohden ja minä toimin viimeisenä välikätenä. Sen verran vielä mamman sorkka kuitenkin nousi, että se tempaisi minua koipeen... pääsihän siinä liuta ärräpäitä ja ilmoitin myös suureen ääneen, mitä mieltä olen tästä emolehmätuotannosta... Taisinpa samaan syssyyn julistaa, että tulevana syksynä joka-ikinen sorkallinen tässä huushollissa saa luvan köpötellä teurastamon autoon...

Onneksi nuo tilanteet menevät yhtä pian kuin tulevatkin! Vähän kun höyryjä välillä päästelee, niin helpottaa.. Koipeenkin tuli vain mojova mustelma ja Paolan poika söi aamulla emoltaan muina miehinä! :)

Lämmintä oli pari viikkoa putkeen ja retuutin toimistoni ulos aurinkoon, jossa saatoin töiden lomassa grillata nahkaani mielin määrin. Olen onneksi siunattu hipiällä, joka ei pala koskaan. Nyt olen siis aika ruskea :) Sen verran olen antanut kasvihuoneilmiön vuoksi myönnytystä, että käytän nykyään suojakertoimella varustettua aurinkovoidetta. Ilmat viilenivät pari päivää sitten, bikinit on nyt nakattu nurkkaan ja fleecet ja villasukat kaivettu taas esille. Oletan, että helteet kuitenkin palaavat vielä tänä kesänä!

Kun akuutimmat toimistotehtävät on nyt tehty, kaivoin tänään esille Stieg Larssonin kirjan Miehet jotka vihaavat naisia. Ei aavistustakaan, minkälaisesta kirjasta on kyse... Se on pääasia, että kirja on dekkari, sillä ne kuuluvat kesään yhtä lailla kuin aurinko tai jäätelö! Kirja on trilogian ensimmäinen ja on saanut ainakin Lasiavain-palkinnon vuonna 2006, kaksi vuotta kirjailijan kuoleman jälkeen. Omistan myös muut Larssonin kirjat, joista viimeisin taisi ilmestyä vasta hänen kuolemansa jälkeen.

Tämä päivä on mennyt aika laiskasti. Harmittaa suunnattomasti, kun en lähtenyt Veljen ja hänen Vaimonsa mukaan erääseen lähipaikkakunnan tapahtumaan, jossa olisi ollut lupaavalta kuulostava "rompetori"! Voin kuvitella mitä hienoja löytöjä sieltä olisi voinut tehdä... Eilen olin vain niin poikki ja pökerryksissä, että peruin lähtöni. Jospa sitten ensi kesänä.. Ensi viikolla on kuitenkin tarkoitus tarttua taas pihahommiin ja laittaa "kaikki kerralla kuntoon"... Toivottavasti se ei jää vain haaveeksi!