2 x 17v

Herrat Seniorit täyttivät 17 vuotta! Syntymäpäivää juhlistettiin asiaankuuluvalla tavalla :) Kaksoset ovat edelleen pirteitä ja terveitä. Jasper tosin on menettänyt kuulonsa ja siitä on tullut hirmuisen kovaääninen. Lieneekö syynä se, kun itse ei ääntänsä kuule... Jasperille tuli myös virtsakiviä joskus tosi kauan sitten, nehän ovat leikattujen poikakissojen vitsaus. Vaiva onneksi pysyy pois eläinlääkäriltä hankittavalla kuivaruualla. Sen lisäksi veljekset syövät Whiskas-pussiruokaa, raakaa lihaa ja toisinaan myös kalaa ja kananmunan keltuaista. Talvella he eivät tarkene enää ulkoilla, riittää kun katselee ikkunasta ulos ;) Kesälläkin ulkoilulenkit rajoittuvat nykyään yleensä kuistilla istuskeluun (onneksi!). Linnut ja hiiret ovat saaneet olla jo kauan rauhassa näiltä herroilta, mikä on ihan hyvä asia.. ainakin ne linnut! Nuorempana he kantoivat kaulassaan kilisevää kulkusta, mikä luultavasti säästi lukuisia henkiä.

Olen aivan onskuna, että olen saanut pitää nämä ihanat kissaherrat näin monta vuotta! Ja toivon tietysti, että yhteiselomme jatkuu vielä pitkään!! Jesse on aina tykännyt olla sylissä ja nimenomaan minun olkapäälläni! Jasper on vasta viime vuosina alkanut vaatia huomiota. Nuorempana se halusi yleensä olla omissa oloissaan.

Noin 17v sitten;

Nuoret Herrat;

Vuosien varrelta;

Herra Jesse 17v;

Herra Jasper 17v;

Gourmet-ateria maistui;

Joku muu siivosi sotkut;

Myös kaksijalkaiset saivat herkutella;

Unettomia öitä

Olipa taas sellainen yö, että unta sai odotella. Illalla väsytti ihan tajuttomasti ja kömmin toiveikkaana jo kymmenen maissa nukkumaan, yhdentoista jälkeen nousin ylös ja aloin katsella digiboxilta puutarhaohjelmia. Vaikka ne ovat ykkösiä tällä hetkellä, olin nukahtanut jossakin vaiheessa. Kello herätti 02.55 ja navettareissun jälkeen oli uni taas kaikonnut. Neljän maissa aloin sitten maalata toista pirtin vanhoista puusohvista, Uula-tuotteen lattiamaalilla, sävy 1006 Kaste ;) Siivous olisi ollut ajankohtaisempaa, mutta joku olisi voinut vetää pultit, kun olisi herännyt aamuyöstä imurin huutoon... Tässä sitä päivä sitten mennä vipelletään, ja yritetään taas ensi yönä saada nukuttua. Äiti on luennoinut jo kuukauden univajeen vaaroista, enkä kyllä epäile yhtään, riittää kun katson peiliin... Mutta minkäs teet! Vieläkin poikimattomia mammoja riittää. Tahti on hidastunut, menee jopa muutama päivä ettei synny yhtään vasikkaa.. Kuitenkin navetalla on ravattava, kun näistä salaperäisistä mammoista ei aina ota selvää, milloin ne keksivät poikia.. Jotakin saa odottaa pari viikkoa, kun näyttää, että se poikii hetkenä minä hyvänsä ja toinen taas poikii yhtäkkiä, vaikka ei näy mitään siihen viittaavaa... Saisi tämä TODELLAKIN jo loppua tältä erää!!

Puutarhaohjelmia näkyy tulevan televisiosta pilvin pimein, tallennan niitä ja katson jos ehdin. Muutama vuosi sitten tuli Rea Peltolan ja Eppu Nuotion ihana ohjelma, jossa kunnostettiin Epun omaa pihaa. Eija Klaucken Pioni oli myös hyvä ja tällä hetkellä ehkä paras on ruotsalainen Söderläge, jossa Maria Arborgh suunnittelee ja ohjaa pihojen muutostöitä. Juuri se, että kohde suunnitellaan ja tehdään valmiiksi, tekee ohjelmasta katsottavan. Omalla pihalla olisi kyllä kohteita useampaankin ohjelmaan! Tänne saisi tulla vaikka Rea, Eija ja Maria yhtä aikaa! Muutama vuosi sitten tein kaverin kanssa pergolan vanhoista ladon hirsistä. Viime kesänä samaisen kanssa ladoin tiilistä lattian ja tänä kesänä olisi toiveissa saada pöytä ja penkit, sellaiset omatekoiset, tyyliin sopivat... Kaikki kyllä aina valmistuu, kun vain jaksaa odottaa..

Tämän kesän projektina on entinen hiehojen tarha, joka (ihme ja kumma!) on jo tällä viikolla karhittu mustalle mullalle. Niin se kyllä oli viime kesänäkin, ja kävin sen talikon ja haravan kanssa läpi, perkasin ja tasoittelin... siihen se sitten jäikin ja kaiken sai nyt aloittaa alusta. Nyt yritän saada nurmikon kylvettyä ja puita, pensaita ja perennoja istutettua.

Tällä viikolla kylvin kesäkukkia, jotka olisi tietysti pitänyt kylvää jo kuukausi sitten... muutaman valkoisen kukan nappasin marketista ruokaostosten ohessa. Varsinaisten puutarhamyymälöiden kohdalla on ollut pakko painaa kaasua, toiveissa on kuitenkin päästä ensi viikolla perinteiselle puutarhakierrokselle hyvän ystävän kanssa!

(Tahtoo paremman kameran! Montakohan megapikseliä pitäisi olla, että saisi kelvollisia lähikuvia..? En kuitenkaan mitään järjestelmäkameraa tässä vaiheessa..)

Puutarhahaaveilua

Sama homma jatkuu edelleen, eli poikivia mammoja ja vastasyntyneitä vasikoita vahditaan silmä kovana yötä päivää. Huoh... Vielä niitä vain on jäljellä.. Tämä tahtoisi nukkua, kuopsuttaa pihalla, nukkua, lukea kirjaa, nukkua ja nukkua... Muuten toukokuu on kyllä parhainta aikaa vuodesta, kun kaikki herää henkiin. Vihreää puskee maasta, puista ja pensaista. Ja ihana aurinko paistaa, vaikka kovin lämmintä ei vielä kyllä ole.

Kellariin oli kertynyt erinäisiä perennoja ja pensaita, olipa yksi luumupuukin, jotka olivat jääneet edellisenä (..ja sitä edellisenä ja sitä edellisenä..) kesänä istuttamatta. Pari viikkoa sitten kannoin ne kaikki ulos aurinkoon ja vannoin (taas) pyhästi, että tänä kesänä ne istutan. Talvi olisi hyvä aika tehdä puutarhasuunnitelmaa lukuisten kirjojeni innoittamana, mutta opiskelu on vienyt jo monta talvea. Joskus on käynyt mielessä, että mahtavatko puutarhaoppilaitosten opiskelijat tehdä suunnitelmia yksityisille esim. opinnäytetyönä. Sekin pitäisi selvittää jo syksyn aikana. Jonkinlainen visio koko pihapiiristä on muhinut mielessä jo kauan, mutta suunnitelma pitäisi laittaa ihan paperille, että olisi helpompi alkaa toteuttamaan sitä.

Vuosi sitten pihapiiristä purettiin vanha iso rakennus ja sen myötä sain laajennusta "puutarhaani". Viime kesänä istutin paikalle muutamia ruusuja, mutta vielä siinä on suuren suuri tyhjä tila. Luonnollisesti otin rakennuksen takana olleen entisen eläinten tarhan myös omaan henkilökohtaiseen käyttööni :)

Puutarhaohjelmissa kaikki käy niin näppärästi, paikalle tulee kätevät koneet ja työnaiset /-miehet ja viikon kuluttua kaikki on valmista. Tämän talon miehiä ei puutarhahommat pahemmin kiinnosta... Vain hirveän uhkailun ja kiristyksen myötä jotain pientä välillä tapahtuu. Vuosia sitten huomasin jonkun joskus heittäneen kaksi pitkää porakiveä viereiseen jokeen! Nostin asiasta kamalan mekkalan ja sain Miehen koneen puikkoihin ja hakemaan kiviä pihaan kukkapenkin reunaan. Kuljettajan ilmeestä olisi voinut päätellä, että olin pyytänyt ryöstämään pankin tai muuta vastaavaa... No, pääasia että kivet ovat nyt pihassa eivätkä joen pohjassa!

Tänä keväänä joen jäät miltei sulasivat paikoilleen, loput lähtivät 27.04.

Valoisampaa

Jopas on taas viikkoja vierähtänyt! Päivät ja yöt, yöt ja päivät yhtä samaa selviytymistä... Laskin aamulla, että 70% emoista on poikinut. Kaksi vasikkaa on kuollut ja kahdet kaksoset syntyneet, kuolleisuusprosentti siis 0. Vaikka eipä kamalasti lohduta, kun haluaisi kaikkien säilyvän hengissä. Yhden hiehon vasikka sairastui ja kuoli hoidosta huolimatta... näitä aina sattuu. Sade teki kaksos-pojat ja hylkäsi toisen kokonaan. Yli viikon ajan sille yritettiin saada hyväksymistä, mutta ei onnistunut ja niin Edison matkusti eilen vasikkakasvattamoon. Syksyllä haetaan takaisin kotiin.

Koska yöt eivät ole enää pilkkopimeitä, on huomattavasti mukavampi mennä navetalle. Kovin moni ei onneksi ole yöllä poikinut, on riittänyt kun on käynyt pikaisesti tarkistamassa tilanteen. Aikaa hommassa kuluu kuitenkin melkein tunti kaikkine vaatteiden vaihtoineen ja peseytymisineen. Unirytmi on mennyt taas oikein hyvin sekaisin, niin kuin joka vuosi tähän aikaan... Jos kolmen aikaan käy reippailemassa ulkona, niin sitten vain makaa sängyssä ja yrittää nukahtaa.. olen laskenut lampaita, vasikoita, poikineita ja poikimattomia... ternimaitopurkkeja ja lainanlyhennyksiä... eikä ole auttanut mikään. Aamu lopulta valkenee ja sitten kyllä voisi nukkua! Ja sama tunne jatkuu koko päivän... Muutama viikko vielä ja sitten saa nukkua!

Jossakin vaiheessa kävin allergiatesteissä ja tuloksetkin tulivat jo. Kaikki oli ok! Koko talven kestänyt sairastaminen oli ilmeisesti vain pitkittynyt virusinfektio, joka toivottavasti ei toistu ikinä! Kivi vierähti sydämeltä, sillä ehdin olla jo hieman huolissani siitä, voinko hankkia lisää koiria ja muita ihania karvakavereita...

Hyvä ystäväni Kati kyläili pari viikkoa sitten ja toi ihania tuliaisia! Uskomattoman suloiset sydämet, joihin on kirjailtu perheenjäsenten nimikirjaimet! Ja ihan oikea värisävy keittiööni!! Valitettavasti kuvat eivät tee oikeutta näille taidonnäytteille. Kiitokset Katille vielä kerran!!! Inkaliljat ovat myös vielä maljakossa, ihme kukkia kun säilyvät ja säilyvät...

Vanhat kissaherrat, Jesse ja Jasper, täyttävät tässä kuussa 17 vuotta! Jasper teki viime viikonloppuna katoamistempun ja oli kaksi päivää teillä tietymättömillä! Eräs täällä oli huolesta sekaisin, ei syönyt eikä nukkunut sitäkään vähää mitä olisi voinut! Koska Jasper ei enää kuule mitään, on ihan turha huudella ja kiskitellä sitä... Etsin kaikki majat ja pytingit ja tähyilin yöllä taskulampulla ympäriinsä, josko kissansilmät kiiluisivat jossakin... Onneksi seikkailija palasi ehjin nahoin ja kamalan mekkalan kera - ties mistä! Viime syksynä samaisella kissaherralla oli samanlainen episodi. Talven se sitten pötköttelikin tuvassa. Toivottavasti taas vierähtää, ennen uutta tempausta.. minä kun en tahdo jaksaa näitä..

Herra Jasper ei ole mikään linssilude, otin sata kuvaa ja kaikissa sama ilme..