sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Uusi perheenjäsen

Kuvaa tulokkaasta ei meinannut saada millään..








Kunnes viimein olin tarpeeksi nopea;



Hän on siis Pikkuneiti Päivänsäde! : ) Kauan kaivattu ja odotettu! Vaikkakaan ei Neiti Karvapään mielestä! Tämä on ilmaissut täysin selvästi, että ilmankin tässä olisi pärjätty vallan mainiosti. Mister Duracell on Tytön koira ja ei suhtaudu asiaan yhtä tunteella, kunhan vain vähän murahtelee.

Karvapään mielipide oli jotenkin ennalta arvattavissa ja sen vuoksi asensin pirtin ja keittiön välisiin ovettomiin oviaukkoihin portit. Ensimmäisen viikon Karvapää murisi hurjasti heti kun Päiväsäde ilmaantui näköpiiriin ja etenkin silloin, jos minä olin Päivänsäteen kanssa samalla puolen porttia. Pitipä ihan norkoilla portin läheisyydessä, josko jotain liikettä toisella puolen näkyisi.. Jos taas olin Karvapään puolella, ulvoi toinen surkeasti portin takana. Olo oli kuin viidakossa, leijonan ja kojootin kanssa. Mietin jo, että tätäkö koko loppuelämäni on. Viimein uskaltauduin avaamaan toisen portin. Laitoin Karvapäälle pannan kaulaan ja vartioin kärppänä vieressä, kun nämä tekivät tuttavuutta.Valkoinen vaahto pursusi Karvapään suusta, kun se mulkoili toista ja murahteli pelottavalla äänellä. Ulkona tämä riuhtoi hihnassa ja yritti säntäillä iloisesti ympäriinsä juoksentelevan Päivänsäteen suuntaan. Hirvitti ajatellakin, mitä olisi tapahtunut, jos molemmat olisivat olleet irti!

Vaikka tilanne ei näyttänyt alkuunsa mitenkään lupaavalle, on se siitä kuitenkin rauhoittunut. Välillä on jopa hiljaista, kun molemmat nukkuvat tai Päivänsäde puuhailee omiaan. Heti jos yritän touhuta jotain Päivänsäteen kanssa, ilmaantuu äreä Neiti Karvapää paikalle ja alkaa murahdella tai haukkua. Jos kiellän Päivänsädettä jostakin, on Karvapää varmasti samaa mieltä..

Kummasti sitä ihmisen pinna venyy katkeamatta, vaikka noin miljardi kertaa päivän aikana toistaa; "ei hauku", "hiljaa", "ei hyökkää", "hiljaa", "HILJAA!".. Sairastuin tässä vielä vuosisadan flunssaan ja ääni meni täysin, vain pientä pihinää kuului. Karjumiset loppuivat siihen paikkaan ja alkoi hurja suhina; "shhh", "sshhhh", "SSSHHH!". Ihmeen tehokasta sekin kyllä oli, etenkin ilmeillä ja elekielellä tehostettuna.

Tässä on tullut todettua kuinka terävät hampaat pienellä koiranpennulla on, kuinka korkealle se yltää ja kuinka kekseliäs se on. Kukat on nostettu katon rajaan, johdot ja kengät piilotettu, talouspaperirullia ja pesuainepulloja on säännöllisin välimatkoin ympäri huushollia. En kyllä muista yhtään, että Karvapään pentuaikana tällaista olisi ollut. Se oli superkiltti ja hyvin rauhallinen. Kaikki tarpeensakin se taisi tehdä ulos...

Nyt olen myös joutunut piilottamaan kaikki ehyet vaatteeni. Todennäköisesti pidän ensi kesään saakka yksiä ja samoja vaatteita, tai ainakin niin kauan kun niistä on jotain jäljellä. Pienet terävät hampaat tarttuvat salamana lahkeesta tai hihasta, vaikka tässä kuinka yrittää kouluttaa. Eräänä päivänä luuttusin pirtin lattiaa, kun Päivänsäde ryntäsi paikalle, sieppasi luutun ja säntäsi luutu hampaissa samaa vauhtia tiehensä. Siinä sitä kierrettiin peräkanaa pirtin sohvaa ja välillä ryömittiin pöydän alla. Nauruksihan homma lopulta meni, mitenpä muuten tässä jaksaisikaan.. ; D

2 kommenttia:

-N- kirjoitti...

Löydät blogistani jotain :)

Jantiina kirjoitti...

Kiitos -N- :) Yritän olla tunnustuksen arvoinen ja saada vipinää tälle sivustolle :)