torstai 11. joulukuuta 2008

Elämä voittaa

Johan oli sairaus! Ei nuhaa ei yskää, aamulla kuumetta, päivällä alilämpöä, nilkat ja ranteet turvoksissa ja kipeinä ja päätä särki yleensä joka päivä... En kyllä toivoisi tällaista tautia kenellekään! Oli todella turhauttavaa makoilla päivästä toiseen, mutta pääasia lienee, että tästä nyt kuitenkin toipuu! Elefantinjalat muistuttavat jo kovasti omia tuttuja räpylöitä ja kädetkin taipuvat jotain tekemään. Ja tekemistä näyttää löytyvän!

Viikon kuluttua on tentti ja kaikenlaisia kirjallisia tehtäviä pitäisi saada ennen vuoden loppua valmiiksi. Haaveet pienistä tuunauksista ennen joulua taitavat jäädä tulevaisuuteen, kunhan edes jotain jouluista saisi aikaiseksi.

Ulkona on kamalan hämärää koko ajan, vaikka maa on valkoisena lumesta! Talveen on alkanut taas tottua ja tuntuu jopa ihan mukavalta ja jouluiselta... Tosin heti joulun mentyä alan kyllä odottaa kevättä!




3 kommenttia:

Kati kirjoitti...

Hienoa hienoa. Kun malttaa vaan levätä, menee tautikin nopeammin ohitse. Minä kävin tänään ekan kerran lenkillä pitkään aikaan... Ihana kuva. Sekä talo että possu tai pikemminkin sika ovat kauniita! Rauhaisaa joulun odotusta.

leena kirjoitti...

Heipä hei, kiva blogi sinulla!

Jantiina kirjoitti...

Kati; Kiitos! Alkaisi muuten tämä lepääminen jo riittää, itse asiassa tuntunut siltä melkein koko ajan... Ihan ihme tauti!!! Olen kuin satavanha mummeli hidastetussa filmissä... Kunhan ei kuitenkaan jää pysyväksi olotilaksi =/

Leena; Kiitos! Mukava kun piipahdit!! :)