lauantai 31. tammikuuta 2009

Tammikuu siivottu pois

Tänään oli siivouspäivä, ajanpuutteen vuoksi tosin vain alakerran sellainen. Sohvien tyynyt ja torkkupeitot tuulettuivat pikkupakkasessa ja pölypunkit saivat kyytiä. Siivosin samalla uunin reunalle jääneet kolme pientä tonttutyttöä odottelemaan ensi talvea. Olisi tehnyt mieli järjestellä kaikenlaista, mutta pakko oli vain keskittyä olennaiseen.


Pimeä, rasittava tammikuu päättyy. Se on hyvä! Tammikuu on aina jotenkin koko vuoden pisin ja ikävin kuukausi. Vaikka helmikuussa on usein koviakin pakkasia, on se kuitenkin jo lähempänä kevättä ja kesää, ja melko varmasti aurinko paistaa monena päivänä.

Siinä siivotessa alkoi ajatus lentää kodin keväisempää ilmettä varten. Nyt tekee mieli jotain raikasta. Kaivoin esille kankaita, jotka olen jossakin vaiheessa hankkinut. Niistä pitäisi ommella puusohvien pehmusteisiin ja tyynyihin uusia päällisiä. Pirtissä on ollut jo vuosia perinnevärikartan sinisellä maalattu puusohva ja siinä viime aikoina erilaisilla sini-ruskea-sävyisillä patjaraitakankailla päällystetyt tyynyt ja pehmuste. Nyt siellä on toinenkin puusohva, keittiöstä muutama viikko sitten siirretty valkoinen... jonka tyynyt ovat vihertäviä... Ja nämä kaksi sohvaa riitelevät keskenään! Koko ajan!!

Koska eräänä päivänä otin kalenterin kauniiseen käteen ja täytin pari seuraavaa kuukautta erilaisilla velvoitteilla; tenteillä, tehtävien deadlineilla, kursseilla, kokouksilla ym. tiedän, että siihen aikatauluun ei ole järkevää tunkea yhtään ompelusessiota... Noh, hätäpä ei ollut tämän näköinen! Otin puhelimen esille ja yhteyden - kehenkäs muuhun, kuin omaan äitiin... Ja äiti lupasi auttaa, että sohvat lakkaavat riitelemästä ja minä saan mielenrauhani takaisin! :) Tosin epäilen, että sohvat vaativat vähän pensselikäsittelyä myös... Siinäpä nyt onkin seuraava pulma. Valkoinen sohva on ja pysyy valkoisena, mutta en tahtoisi kuitenkaan ihan kaiken olevan valkoista ja juuri se toisen sohvan sininen on vielä vuosienkin jälkeen lempparivärini. Mahtaisiko tilanne rauhoittua pelkillä pehmusteilla ja tyynyjen päällisillä...? Se nyt vain sitten jää nähtäväksi.



eräällä on jo kevättä rinnassa;


keskiviikko 28. tammikuuta 2009

Tunnustus



Sain Katilta tunnustuksen! Mistä hyvästä olen erittäin onskuna!! :D Kiitos Kati!! Mikä sen parempi piristäjä tällaisen hämärän talven keskellä! Tässä nyt kuuluu kertoa viisi riippuvuutta;

1. Aamu ei lähde käyntiin ilman teetä ja paahtoleipää! Tee itse haudutettuna (Lady Grey) ja leipänä tällä hetkellä Fazerin paahtosämpylä. Päivän mittaan teetä kuluu muutama kupillinen; Keisarin Morsian, Silkkitie, Russian Earl Grey...




2. Elämä maalla on ehdoton edellytys hyvinvoinnille, kuten myös mahdollisuudelle pitää lukuisia lemmikkieläimiä, harjoittaa viherpeukalointia ym...




3. Lemmieläimistä olen myös riippuvainen, elämä olisi hirvittävän tylsää ilman kaikenkarvaisia otuksia. Toisinaan kyllä mielessä vilahtaa ihan pienesti, että voisi se olla helpompaa ilman niitä...





4. Vanhoja esineitä on kertynyt ihan huomaamatta ympärille ja niistä ei voi luopua. Juuri ne joissa näkee mahdollisuuden ja joiden eteen joutuu tekemään työtä, ovat kaikkein tärkeimpiä!





5. Olen myös riippuvainen kaupungeista ja ihmisvilinästä! Sisälläni asuu pieni city-ihminen, joka säännöllisin väliajoin haluaa pois maaseudun rauhasta. Ihanteellisinta olisi, kun omistaisi toisen asunnon suurkaupungissa, mieluusti ulkomailla. Sinne voisi sitten mennä "lepuuttelemaan hermoja"... ;)




Saman tunnustuksen haluan antaa seuraaville;

Maatiaiselämää -blogin Alkukantaiselle Emännälle

Käsityökärpäsen purasema -blogin Napsanakkelille

Paperia Pariisista -blogin Hannikselle

Arleenan sanomat ja Kotona -blogien Arleenalle

Aatulan äiskälle


Moni muu ihana blogi olisi kyllä myös tunnustuksen ansainnut...

perjantai 23. tammikuuta 2009

Arkipäiväistä pakertamista

Viime aikoina ei ole tapahtunut mitään erikoista... tavallista arkipäiväistä pakertamista vain.. Uudet suunnitelmat työn suhteen pukkasivat yllättäen lisähommia.. mikä tietysti syrjäytti suunnitelmissa olleet.

Liesihomma on edennyt tilaamisvaiheeseen, kun sitä ei varastosta löytynyt. Hintaa kysyin parista liikkeestä ja toisessa liesi oli 300€ halvempi! Ei tarvinnut miettiä kannatanko pikkukaupungin liikettä vai haenko isommasta ja halvemmalla, hintaero oli tarpeeksi suuri. Muutama kattila on pitänyt myös hankkia, kun kaikki entiset eivät toimi induktioliedellä. Löysin ihania kattiloita aika edullisesti, eläköön alet!!

Tällä viikolla on pitänyt käydä parinakin päivänä hoitamassa työasioita isomman kaupungin virastoissa ja samalla tuli katsastettua pikavauhtia muutaman liikkeen aletarjonta. Vaatteet eivät nyt jostakin syystä kiinnostaneet, vain sisustus- ja kippo-osastot vetivät puoleensa... Harmitti kyllä suunnattomasti, kun oli niin järjetön kiire! Stockallakin oli KAIKKEA IHANAA!! Kauppakeskuksen pienessä sisustusputiikissa piipahdin myös, kädet vain käänsivät autonrattia siinä kohden moottoritien rampille, siitä huolimatta etten ollut edes aikonut ehtiä siellä käymään... Elämä on ihmeellistä! ;) Mukaan lähti pari Linumin tyynynliinaa ja muutama Morning Mist -tuoksukynttilä, alesta nekin!

Opiskelut ja hevosharrastus ovat olleet kokolailla paitsiossa tänä talvena. Se harmittaa tavattomasti!!! Mietin jo tosissani jätänkö opiskeluhomman sikseen ...mitä järkeä?! En edes uskalla ajatella mitä kaikkea on rästissä! Talven sairastelu kaatoi koko hienon aikataulun ja parin kuukauden kuluttua alkaa emojen poikima-aika... ja se on sitten kyllä menoa... ei ole pariin - kolmeen kuukauteen juuri eroa yöllä eikä päivällä.. Ja sen jälkeen kuluu viikkoja voimia keräillessä, eikä siihen ylimääräistä puuhaa kaipaa...

Tuunausosastolla on myös hiljaista, suunnitelmia kyllä on pää täynnä; uusi.. siis VANHA televisiokaappi pitäisi löytää ja toinen pienempi kaappi myös... Vaikka tässä miten kiire nyt on, tuunaukseen on ihan pakko järjestää aikaa sitten kunhan kaapit löytyvät!! ...on nimittäin jo mielenterveydestä kyse.. ;)




Lopuksi kuva-arvoitus; mikä kuvassa oleva tumma möhkäle on? Tämä näky kohtaa minut joka aamu ja usein päivälläkin, kun tulen yläkerrasta alas.. Kaikki koiranomistajat arvaavat kyllä! ;)

perjantai 16. tammikuuta 2009

Induktiota

Nyt olisi hakusessa uusi liesi. Toissakesän remontin yhteydessä keittiön saarekkeeseen jätettiin 60 cm leveälle liedelle tila ja paikalle lykättiin vanha 50-senttinen palvelija. Jo parikymmentä vuotta tämä on soosit ja laatikot kypsentänyt ja hyvin on hommansa hoitanut, vain uunin luukussa oli jossakin vaiheessa pientä kremppaa.

Olen aina paneutunut suorastaan "pedanttisesti" kodin tärkeiden käyttöesineiden hankintaan, sillä niiden on kestettävä puoli elämää. En halua olla yhtenään ostelemassa jääkaappia, imuria ym. ja laitteiden sairaslomapäivät aiheuttavat tunnetusti kaaoksen..

Oikeastaan tahtoisin kaasulieden, se on tyylikäs, helppo, nopea... niin, ennen kaikkea nopea! Epäilen kuitenkin, että jonakin päivänä räjäyttäisin itseni ja samalla koko tönön aika nopeasti ilmaan. Parempi siis katsella räjähtämätöntä vaihtoehtoa. Törmäsin tutkimuksissani sanaan induktio, mikä tässä yhteydessä tarkoittaa sekä nopeutta, että myös turvallisuutta. Nopeus on hyvä sana! Myös ruuanlaitossa, sillä se tarkoittaa ajan säästöä ja se puolestaan lupaa hyviä hermoja - joten myöskään kokki ei räjähtele!! :)

Kovin paljon liesi-mallisena ei vaihtoehtoja näytä olevan, ja ne vähäisetkin vähenevät entisestään, kun etsin sitä rosteripintaisena. Upolla on yksi, mutta ulkonäkö ei natsaa keittiöni kanssa... onkohan tämä liian modernin näköinen, vai missä vika..? Lisäksi näyttää ihan valkoiselta, vaikka lukee rosteri..? Epäilyttävää!


Sitten löytyi Gorenje-merkkinen!?? En ole eläissäni kuullutkaan... Pienen googlettamisen jälkeen selvisi, että se on Jugoslaviassa saman nimiseen kylään 1950-luvulla perustettu firma.. joka on nyttemmin pörssiyhtiö ja yksi kahdeksasta suurimmasta kodinkoneiden valmistajasta Euroopassa.. niin ja aloitti muuten aikanaan maatalouskoneiden valmistuksella! Mielenkiintoista! Olisikohan tässä maatalon keittiöön kunnon liesi, jolla pyöräyttäisi pöperöt isommallekin porukalle!? Yksi pieni ongelma ilmeni; en hirveästi tykkää ulkonäöstä...



Electroluxilta löytyi pari vaihtoehtoa, toiminnoissa ei niin paljon eroa, ulkonäössä hieman enemmän. Uunin toimintoihin en kamalasti jaksa paneutua, pääasia että se kuumenee -ja pian. Yleensä heitän sinne astian täynnä ruoka-aineksia ja oletan sieltä löytyvän tunnin kuluttua syötävää. Nämä molemmat liedet ovat siis ihan sopivan näköisiä keittiööni.. tuo alempi hieman enemmänkin... nappulat tason päällä ja sillä näyttäisi kuvan perusteella olevan JALAT! Livenä en sitä ole nähnyt, sillä meidän pikkustadin melkein ainoassa liikkeessä ei ollut... Olen jostakin syystä tykästynyt laitoskeittiöiden vermeisiin ja niillä on ne! Jalat! Ensi viikolla menen isompaan kaupunkiin katsastamaan, josko tuon siellä kohtaisin!
Yksi merkittävä ero näillä kahdella kaunottarella tosin on, tonni riihikuivaa rahaa... miettii täällä maksanko tonnin ulkonäöstä? Kyllähän sitä luultavasti joka päivä tuijotan, mutta jos en ihan hepulikohtausta antaa-mennä -tyyliin saa, niin näillä näkymillä sijoitan erotuksen johonkin muuhun... sitten joskus myöhemmin kenties.. Siis toiseksi alimmainen kuva on ehkä, kenties, mahdollisesti tällä hetkellä todennäköisin vaihtoehto tulevaksi kokkikaverikseni ~ sanoo vaakanainen ~


keskiviikko 14. tammikuuta 2009

Haaste

Kati haastoi minut kertomaan kuusi asiaa itsestäni. Ajattelin ensin, että kun hiljattain kerroin viisi omituisuuttani, eipä minusta muuta mainittavaa löydykään... Yritän nyt kuitenkin miettiä;

1. Vaaka-ihmisenä olen rauhaa rakastava ja koko ajan tasapainoa hakeva. Em. tahtoo sanoa, että jörötän paljon omissa oloissani ja osaan päättää asioista aika huonosti...

2. Koska olen syntynyt juuri vaa'an ja skorpionin rajamailla, myös skorpionin häntä näyttää ajan (lue; iän) oloon kasvaneen takapuoleen. Sieltä se tarpeen vaatiessa vilahtaa esille ja iskee ..ja lujaa... Hämmästyn sitä joskus itsekin..

3. Suurena esteetikkona ympäristön pitäisi olla koko ajan järjestyksessä (..eipä kyllä kamalan usein ole) ja kauniit asiat saavat jopa ajantajun katoamaan täysin

4. Kaikenlainen epäoikeudenmukaisuus heikompia kohtaan saa minut raivon valtaan ja toimimaan, mikäli jotain tehtävissä on

5. Eläimet ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin rakkaat ihmiset ympärilläni. En voisi kuvitella eläväni ilman yhtään kissaa, koiraa...

6. En yleensä piittaa siitä mitä muut ihmiset ajattelevat touhuistani, elän ja olen niin kuin parhaaksi katson. Hieman totuttelua se on aikanaan vaatinut, mutta ihmeen hyvin olen siihen oppinut! :)

Haaste pitäisi nyt heittää kuudelle eteenpäin... Haluaisin kuitenkin heittää sen vain yhdelle; Napsanakkelille ja loput viisi voivat poimia sen tästä! Toivon, että haasteen vastaanottajia löytyy!!

Tässä vielä säännöt;

1. Link to the person who tagged you.
2. Post the rules on your blog.
3. Write six random things about yourself.
4. Tag six people at the end of your post and link to them.
5. Let each person know they've been tagged and leave a comment on their blog.
6. Let the tagger know when your entry is up.


Eilen kuvailin iltapäivän sinistä hämärää. Neitokainen Karvapää oli mukana ja yritti tunkea jokaiseen kuvaan. Aina kun käänsin kameran linssin johonkin suuntaan, edessä vilahti tummanharmaa häntä tai jokin muu koiran osa. Jos yritin kuvata lumista koskematonta maisemaa, siihen ilmestyi alta aikayksikön jättikokoisia jalanjälkiä... Lumiset oksat pensaissa pyyhkiytyivät paljaiksi, kun joku moppi kulki niiden vierestä... Tämä joku ei ihan vähän linssilude olekaan, mikä tuli jälleen todistettua!


Nämä kuvat sain jotenkin onnistumaan, tältä näyttää joki lehtikuusten alta katsottuna;









sunnuntai 11. tammikuuta 2009

Harrastuksia

Mies päätti herätellä henkiin vanhan harrastuksensa, kalastamisen. Eihän siinä mitään, kukin harrastaa tietysti mahdollisuuksiensa mukaan mitä haluaa... Em. harrastus vain poikii tavallisesti lisätoimenpiteitä. Kun saalista tulee, niin se on a) perattava, b) valmistettava ruuaksi... missä kohden tällainen harrastus sitten laajeneekin mahdollisesti myös muita osapuolia koskevaksi. Ja valitettavasti se osapuoli tässä tapauksessa on yleensä allekirjoittanut...

Kala on hirmuisen terveellistä ja ..hyvääkin. Mummoni aikanaan paistamat kalat olivat maailman parasta ruokaa! Minä sitävastoin en mikään kalankäsittelijä tai kalakokki todellakaan ole. Ainoat kalat, joita vapaaehtoisesti valmistan, ovat lohifilee ja pakastesei... Niinpä sitten pitkin hampain, talouskäsineillä varustautuneena perkaan Miehen kotiin kantamia saaliita ...kunhan joku on ensin varmistanut, ettei mikään perattavista sätki eikä liiku itsekseen yhtään! Mies toki perkaa tarpeen tullen myös itse, mutta sen jälkeen joku etsii suomuja suurennuslasin kanssa ympäri keittiötä ja luuttuaa ovenkahvoja ja -nuppeja...

Aikojen alussa eräs kalastaja-tuttavamme kuvitteli olevansa ystävällinen ja toi meille made-merkkisen kalan, ELÄVÄN sellaisen... ja se oli siis syötäväksi tarkoitettu. Mies oli jossakin takapellon takanurkassa jotain tärkeää tekemässä ja minä pienten lasten kanssa yksin kotona. Ja kala-parka sätki pussissa keittiön pöydänreunalla! Koska en voinut sitä siinä katsella, laskin keittiön altaaseen vettä ja päästin raukan sinne polskimaan... Huomasin pian, että ei ollut kauhean hyvä ratkaisu sekään, ja niin soitin kilometrin päässä asuvan anopin hätiin. Anoppi sitten tulla vinttasi polkupyörällä paikalle lopettamaan onnettoman kärsimykset. Muistaakseni jotakin syötävää siitä sain aikaan...

Täällä nyt sitten ilmeisesti valmistetaan jonkinlaisia kalaruokia tulevina viikkoina... huoh! ...jos ei pian tule kevät ja jäät merestä sula pois! Arvelen, että lienee turha ehdottaa Miehelle kitaran soittoa tai postimerkkien keräilyä vaihtoehtoiseksi harrastukseksi...




torstai 8. tammikuuta 2009

Tammikuuta

Vanha vuosi ei kovin hääveissä tunnelmissa päättynyt. Ihme viruksen kourissa kuukauden päivät viruneena olo oli aika nuutunut. Onhan se siitä kyllä kohentunut, paitsi että normaali flunssa yrittelee nyt päälle. Kaikki käytettävissä olevat aseet sitä vastaan on otettu esille, vitamiineja ja rohtoja on melkoinen arsenaali pöydän reunalla. Vääntäydyn myös monta kertaa päivässä hyvin pukeutuneena ulos pakkaseen. Oikeastaan tekisi mieli vain kääriytyä vällyihin ja nukkua koko talven yli! Vaikka pakkanen sinänsä oli helpotus mustan loskan jälkeen, niin hemmetin kylmää se on!!

Uusi vuosi alkoi myös ikävällä asialla, joka olisi todellakin saanut jäädä tapahtumatta! Elämässä vain tulee vastaan monenlaista ja kaiken kanssa on mentävä eteenpäin. Miksi mikäkin asia tapahtuu? Kukapa sen tietäsi. Tapahtumia ei voi peruuttaa, vaikka sydämensä pohjasta niin toivoisi... Pitkän ajan kanssa suru, haikeus, apeus... hellittää, mutta luultavasti kaikki asiat jälkensä ihmiseen jättävät.

Huomenna on pakko mennä isompaan kaupunkiin. Auto on seissyt pihalla ainakin viikon, kun ei ole jaksanut lähteä yhtään minnekään. Ajatus monen dead linen ohittumisesta miltei kaataa maahan... Puhelin on alkanut soida ja sähköpostiin ilmestyy muistutuksia tekemättömistä asioista... Houkutus siitä, että jättäisi ainakin opiskelut sikseen on valtaisa - eikä ensimmäistä kertaa mielessä. Mutta kun asioita tarkemmin miettii, niin aina sitä vain jatkaa ja jaksaa...


Joulukuun lopulla aurinko pilkisti esiin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan;




perjantai 2. tammikuuta 2009

Synttärit - taas!

Tänään on ollut aihetta juhlaan; Mister Duracell täytti kolme vuotta! Kolme vauhdikasta ja tapahtumarikasta vuotta takana pienellä herralla! Näistä kaksi jälkimmäistä parhaan kaverinsa, Neiti Karvapään kanssa ja voin paljastaa, että vauhtia ja vaarallisia tilanteita on riittänyt..

Kokoero ei ole kaveruksia koskaan haitannut, pienen kokonsa Mister D on korvannut moninverroin ketteryydellään. Vaikka Neiti on kohtalaisen ronski otteissaan, ei toinen ole alakynteen jäänyt. Tarpeen tullen on sisu kuohahtanut ja Neiti joutunut tarkistamaan käytöstään. Sitä on kuitenkin tapahtunut aika harvoin.

Lempinimet Törsti Töröttäjä ja Nappe Naapottaja kertovat Mister D:stä aika paljon. Toisinaa ajatuskuplan pään päällä miltei näkee... etenkin Tyttö lukee D:tä kuin avointa kirjaa. Siinä missä Neiti syöksyy päätäpahkaa tilanteisiin, D käyttää aivojaan ja osaa olla ovela. Lukemattomat hauskat hetket parivaljakko onkin järjestänyt. Jos nauru todella pidentää ikää, täällä erään pitäisi laskujen mukaan elää ainakin 176-vuotiaaksi...


Synttäreillä oli kakku;


ja sankari sai kortin;


Pari vuotta sitten;


torstai 1. tammikuuta 2009

Uusi Vuosi

Niin meni joulunaika ja vaihtui vuosikin. Vuodet vaihtuvat aina nopeammin ja nopeammin... jos miettii jotakin tapahtumaa, siitä on kulunut jo monta vuotta, vaikka tuntuu, että se olisi ollut ihan vasta... Johtuukohan se iästä? No ei nyt sentään!! ; )

Täällä vuosi vaihtui kamalassa myrskyssä, tuuli riepotteli puita ja rakennuksia niin, että ihme kun aamulla kaikki olivat pystyssä ja paikoillaan. Joka paikka on jään peittämää ja täytyy köpötellä äärimmäisen varovaisesti, ettei kupsahda nurin. Piipahdin eilen lähikaupungissa ja mutkainen tie sinne oli myös hyvin jäinen. Tässä alkaa jo toivoa oikeaa kunnon talvea lumineen päivineen, ettei tarvitsisi tasapainoilla tuolla ulkosalla.

Mahtaneeko kukaan enää tehdä uudenvuodenlupauksia? Itse en varsinaisesti luvannut itselleni tai kenellekään muullekaan mitään, kunhan ajattelin, että pyrin pitämään asiat ja itseni paremmin ajan tasalla! Minulle tyypillistä tahtoo olla se, että huomaan olevani aina jossakin liemessä, kaaoksen keskellä räpiköimässä... Haalin liian monta asiaa yhtä aikaa tehtäväksi ja mitäpä muuta siitä syntyy, kuin sekamelska!

Myös toinen vieno toivomus olisi, että oppisin ehtimään ajoissa kaikkiin paikkoihin, joihin pitäisi määrättyyn aikaan mennessä saapua. Sekin kun on niin tyypillistä minua, että olen myöhässä aina ja joka paikasta! Ja se raivostuttaa suunnattomasti sekä itseäni, että luultavasti myös kanssaeläjiä...

Näillä eväillä astuin tähän vuoteen ja toivon, että vuoden kuluttua voin vain ihmetellä, kuinka toivoton tapaus ennen olin... ; )

TOIVOTAN KAIKILLE LUKIJOILLE OIKEIN IHANAA JA POSITIIVISTA VUOTTA!


Miehen Sisko ilahdutti minua kauniilla havusydämellä;