torstai 19. tammikuuta 2012

Talvea

Niin se sitten taas tuli..
.. talvi nimittäin.. hrrr.. Joka vuosi se tuntuu yhtä ankealta, lohduttomalta ja loputtomalta.. Silmänkantamattomiin kaiken peittävää, hyytävän valkoista lunta. Jähmettynyt luonto ja miltei sammunut, hailakan keltainen auringonvalo, silloin kun se utuisen hämärän keskeltä suvaitsee hetken näyttäytyä… Pimeää, pimeää ja pimeää… vieläkin, vaikka aurinko on nyt tammikuussa näyttäytynyt hieman enemmän kuin ennen joulua. En koskaan ole ollut talvi-ihminen! Kaipaan kesän (= elämän) ääniä, vehreää luontoa, hehkuvan lämmintä aurinkoa, joka saa sielun laulamaan…

Jotenkin tästä on taas vain selvittävä kevääseen. Kyllähän sitä autoon ja autosta sisälle juoksee miten hyvänsä pukeutuneena. Mutta kun siellä ulkona on pakko oleillakin, ainakin ulkoiluttamassa tällaista ”säänkestävää maatilan yleiskoiraa”, jota eivät kintaan kokoiset lumihiutaleet tai nurkissa paukkuva pakkanen pysäytä. Silloinhan tämä vasta oikein elementissään on! Olisin tietysti voinut valita kumppanikseni pikku-Fifin, joka nyrpistäisi nenäänsä oven raosta tulvivalle kylmälle ilmavirralle ja painelisi sohvan nurkkaan, vällyjen sekaan uinumaan. Mutta tässä ollaan ja ulos mennään, oli talvi eli ei… Ja sitä paitsi, mitäpä sitä ei parhaan kaverin edestä kärsisi! J

Neulepuserot, villahuivit, pipot, tumput ja villasukat on siis jälleen kaivettu esille ja jotain uuttakin hankittu. Varpaat ovat aina olleet heikoin lenkki, jos muuten jotenkuten tarkenee, alkavat ne sinertää jo menomatkalla. Kaihoten katsoin Uggin popoja, jotka olivat kyllä aika hurjan ihanat (..ja aika hurjan kalliit..). Nykyiset Suomen talvet ovat välillä tosi loskaisia, joten eivät ne taitaisi kauan tämän näköisinä säilyä;


  
Haaveeksi siis jäivät.. ja hankin sisältä lampaanvillaiset, päältä vedenpitävät, järkevät jalkineet. Hankin myös takin, jossa päällimmäisenä oleva kangas on vettähylkivää ekopuuvillakambrikkia, sisällä silkkiä ja puuvillaa. Se on uskomattoman lämmin, hyvin tuulta pitävä ja ihan hyvän näköinenkin. Näiden avulla tässä pitäisi selvitä sulana nämä muutamat kylmät kuukaudet! J

Remontti on edelleen vaiheessa ja joulukin meni täysin kaaoksen keskellä. Tapetit ovat nyt kuitenkin seinässä ja suurin osa pirtin huonekaluista puskettu paikoilleen, mutta paneeleiden maali on vieläkin valitsematta. Kun koko ajan on pimeää, ei sävyistä saa selkeää kuvaa. Yhtenä päivänä yksi näyttää sopivalta, toisena toinen… tai sitten mikään ei näytä miltään... Tämä on taas sitä kikkailua, mitä toisinaan tulee harrastettua loputtomiin. Luulen, että kun viimein vedän maalin seinään, en sitä sen koommin erityisesti tarkkaile.

Ja yksi ongelma on myös ilmennyt – uusia sisustusideoita suorastaan pursuilee ilmoille. Yritän nyt vain hirveästi hillitä niiden toteuttamisen aloittamista. Kun kaikenlaista on niin kesken… ; )