Mummini ja melkein kaikki hänen sisaruksensa matkustivat rapakon taakse työn perässä. Kaikki muut, mummia ja yhtä hänen veljeään lukuun ottamatta, jäivät sinne pysyvästi asumaan. Pula-aikana sukulaiset lähettivät sitten Suomeen arkkuja, joissa oli vaatteita ja kenkiä. Arvatenkin lähetykset olivat hyvin tervetulleita!
Mummini olisi ehkä myös jäänyt sille tielleen, mutta kun hän lähti käymään kotimaassaan lomalla ja perille päästyään sai kuulla isänsä kuolleen hiljattain, ei hän voinut jättää äitiään. Amerikkaan jäi sulhanen, työpaikka ja asunto. Joskus lapsena kuvittelin, millaista olisi elämäni ollut Amerikan ihmemaassa... mutta ehkäpä minua ei olisi olemassakaan, jos mummini sinne olisi jäänyt..
Arkun päällä asustaa hiiripariskunta, joka istuskelee erään toisen aarteeni päällä; Maapallon eläinkuvasto, vuodelta 1955! Siinä on peräti 2579 kuvaa, joista muutama jopa värillinen!
11 kommenttia:
Upea arkku! Ja miten hienoa, että ovat vielä oman sukusi aarteita ja tarinat tarkalleen tiedossasi. Pääsevätköhän nuo vielä joskus matkalle jonnekin :-)
Upea! Todellakin oikea aarre tarinoineen kaikkineen.
Elina ja Ilona! Kiitos kommenteista! :) Tarinat tekevät esineistä vielä arvokkaampia, kuin mitä ne jo itsessään ovat!
Moi! Kaunis se tuo arkku on, niin kuvassa kuin luonnossa. Kirjoita tarina ylös ja liitä arkun sisäkanteen, muistaa pojatkin sitten ja poikien lapset aikanaan...Hiiret on kivoja ja lamppukin hieno. Käymään on melkein taas päästävä, että pääsee hiplaamaan noita ihanuuksia. Mukavaa perjantaita niin kotia kuin opiskelujen saralle.
Kiitos Kati! Odottelen edelleen käyntiäsi... ;)
Upea arkku!
Karita
Tulin vastavierailulle ja voi mikä ihanuuksien ihanuus-blogi täältäkin löytyi! Menen jatkamaan vanhempia päivityksiäsi, mielenkiintoisia juttuja;-)
PS:Meillä elettiin pitkäperjantaina kauhun hetket, rakas karvakaveri oli lähellä kuolla kohtutulehdukseen. Nyt kun kaikki on ohi, ei ole ikävä ollut juoksuaikoja täälläkään puhumattakaan valeraskauksista.
Ihanat arkut matkustelemaan vaan nyt sitten laivankannelle tuuleen seisomaan horisonttiin katsoen...:0).
Karita; Kiitos! :)
Aatulan Äiskä; Mukava kun tulit! :) Oikeassa olet tuosta leikkauksesta! Onneksi teidän karvakaverinne selvisi!!!
Tina; Itse asiassa keskiviikkona lähdetään... taidan kuitenkin ottaa vähän pienempiä kapsäkkejä.. ;)
On muuten kyllä aivan todellisia oikeita aarteita tuollaiset! Vitsi kun itsekin saisin vastaavia joskus haalittua, niin taivaassa luulisin olevani! :)
Hei Sanna-Mari! Mukava nähdä sinut taas täällä! Täytyy myöntää, että minulla on ollut onnea saada noita esineitä! Toivottavasti saat omasi jossakin vaiheessa!! :)
Lähetä kommentti