Syysaamuna

Tänä aamulla aurinko paistoi kuulaana ja kirkkaana. Vaikka varsinaista ruskaa täällä tuskin on koskaan, ovat luonnon värit kuitenkin lämpimän syksyisiä. Oli pakko juosta kameran kanssa joen törmälle taltioimaan tämän maanantai-aamun tunnelma;

Eilen kuvasin syksyn viimeiset ruusut;

Eilen myös lähtivät kesäpossut - ajatus pienten tötterönenien muistolle... Saivat yli viikon jatko-ajan, kun suunniteltu aikataulu ei pitänyt.

Pian alkaa vasikoiden vieroitus. Keväällä syntyneet lapset erotetaan emoistaan. Äidit yrittävät pitää lapsensa viimeiseen saakka ja lapset liimautuvat emonsa kylkeen. Sen jälkeen huudetaan kolme päivää ja yötä ... vasikat emojaan ja emot vasikoitaan...

Aluksi melkein itkin ja huusin minäkin... Kaupungin liepeillä kasvaneelle kaikki oli niin kamalaa... Itkin karjakeittiössä myös jokaisen Oskarin ja Elmerin perään, kun ne isoina poikina lähtivät teuraaksi, olinhan rapsutellut niitä puolitoista vuotta. Mahtoi siinä Mies olla ihmeissään.. yritti lohdutella, että uusia tulee..

Kaikkeen sitä tottuu.. työ on työtä.. vaikka tuskin koskaan voin tunteitani eläinten suhteen täysin kovettaa. Jokaisen lemmikkilehmäni poistamisesta on Miehen kanssa aina keskusteltu isoon ääneen .. eivätkä ne tähän saakka ole ilman todella pätevää syytä lähteneet! Vaikka tuottaminen on avainsana, ei tätä työtä jaksaisi, jos ei välittäisi eläimistä oikeasti!