maanantai 22. syyskuuta 2008

Syysaamuna

Tänä aamulla aurinko paistoi kuulaana ja kirkkaana. Vaikka varsinaista ruskaa täällä tuskin on koskaan, ovat luonnon värit kuitenkin lämpimän syksyisiä. Oli pakko juosta kameran kanssa joen törmälle taltioimaan tämän maanantai-aamun tunnelma;






Eilen kuvasin syksyn viimeiset ruusut;

Eilen myös lähtivät kesäpossut - ajatus pienten tötterönenien muistolle... Saivat yli viikon jatko-ajan, kun suunniteltu aikataulu ei pitänyt.

Pian alkaa vasikoiden vieroitus. Keväällä syntyneet lapset erotetaan emoistaan. Äidit yrittävät pitää lapsensa viimeiseen saakka ja lapset liimautuvat emonsa kylkeen. Sen jälkeen huudetaan kolme päivää ja yötä ... vasikat emojaan ja emot vasikoitaan...

Aluksi melkein itkin ja huusin minäkin... Kaupungin liepeillä kasvaneelle kaikki oli niin kamalaa... Itkin karjakeittiössä myös jokaisen Oskarin ja Elmerin perään, kun ne isoina poikina lähtivät teuraaksi, olinhan rapsutellut niitä puolitoista vuotta. Mahtoi siinä Mies olla ihmeissään.. yritti lohdutella, että uusia tulee..

Kaikkeen sitä tottuu.. työ on työtä.. vaikka tuskin koskaan voin tunteitani eläinten suhteen täysin kovettaa. Jokaisen lemmikkilehmäni poistamisesta on Miehen kanssa aina keskusteltu isoon ääneen .. eivätkä ne tähän saakka ole ilman todella pätevää syytä lähteneet! Vaikka tuottaminen on avainsana, ei tätä työtä jaksaisi, jos ei välittäisi eläimistä oikeasti!

2 kommenttia:

Krisse kirjoitti...

kIITOS KUN VIERAILIT BLOGISSANI.

Kyllä varmaan on totuttelemista siihen että eläimiä lähtee.
Mitenköhän sellaiseen tottuu että pikkuiset possukat lähtevät, vasikat eroon emoistaan....
Hui tuntuu ajatus kauhealta.

Kauniita kuvia..
Hyvää syyskuun loppua sinulle.
-Krisse-

Jantiina kirjoitti...

Hei Krisse! Kiva "nähdä" sinut täällä! Täytyy myöntää, että totuttelemista on ollut... eikä siihen koskaan täysin totu! Se vain on tämän ammatin varjopuolia..