Hevosteluja

Eilen ajoimme Tytön kanssa kotohevosilla. Toinen hepoista oli kärryjen edessä ja toinen tiuhtina perässä. Kokeilu oli ensimmäinen tällaisella kokoonpanolla. Ihan hyvin meni, vaikka epäilin hieman alussa, että meitä olisi kärryillä pian kolme.. On hieman reipasotteinen tämä perässä tullut hevosrouva nimittäin.. En myöskään nähnyt yöllä painajaisunta niskaan hönkivästä isosta hevosen päästä...

Tytöllä on jo vuosien kokemus ohjastamisesta ja nyt kuulemma pitäisi minunkin alkaa harjoitella... Ja kait minä yllytyshullu, rajojani kokeileva aikuinen vielä löydän itseni yksin kärrynpukilta viilettämässä letti suorana peltotietä..

Tänään oli ratsastustunti. Tilastojen mukaan tämä olisi ollut se kerta, kun putoan / hyppään satulasta (säännöllisin väliajoin olen sen tehnyt...). Vähän jänskätti, että kumpi tapahtuu.. Mutta yllätys! yllätys! ei tapahtunut kumpaakaan! Istuin siellä kuin liimattuna! Ehkäpä kohtalon sormi on kääntynyt muualle, maan vetovoiman taika murrettu...

Pysyin siis selässä, mutta muuten ei kyllä kamalan hyvin mennyt. Edellisillä tunneilla opitut asiat eivät enää onnistuneet. Hevonen varmasti ihan tahallaan ymmärsi pyyntöni väärin! Olen huomannut, että niillä on aika erikoislaatuinen huumorintaju! No, ei minua kyllä kovin vähällä nujerreta, pohjalta on matka vain ylöspäin! Että ensi viikolla jatketaan..

Herra ja Rouva

Pikkuherrat Juniorit roikkuvat aina hevostarhan nurkilla;