Tytöllä on jo vuosien kokemus ohjastamisesta ja nyt kuulemma pitäisi minunkin alkaa harjoitella... Ja kait minä yllytyshullu, rajojani kokeileva aikuinen vielä löydän itseni yksin kärrynpukilta viilettämässä letti suorana peltotietä..
Tänään oli ratsastustunti. Tilastojen mukaan tämä olisi ollut se kerta, kun putoan / hyppään satulasta (säännöllisin väliajoin olen sen tehnyt...). Vähän jänskätti, että kumpi tapahtuu.. Mutta yllätys! yllätys! ei tapahtunut kumpaakaan! Istuin siellä kuin liimattuna! Ehkäpä kohtalon sormi on kääntynyt muualle, maan vetovoiman taika murrettu...
Pysyin siis selässä, mutta muuten ei kyllä kamalan hyvin mennyt. Edellisillä tunneilla opitut asiat eivät enää onnistuneet. Hevonen varmasti ihan tahallaan ymmärsi pyyntöni väärin! Olen huomannut, että niillä on aika erikoislaatuinen huumorintaju! No, ei minua kyllä kovin vähällä nujerreta, pohjalta on matka vain ylöspäin! Että ensi viikolla jatketaan..
Herra ja Rouva
Pikkuherrat Juniorit roikkuvat aina hevostarhan nurkilla;
5 kommenttia:
Hitsit, kun kello on jo niin paljon, etten pysty pitämään silmiä auki ja tutustumaan tarkemmin blogiisi. Täällä selkeästi on kaikkea hauskaa!!
p.s. olen samaa mieltä hevosten huumorintajusta.. niiden kaikkien huumori ei myöskään mene yksiin omani kanssa!!
Kiitos kommentistasi! Kiva saada vieraita! :)
Ihania viirukisuja. Mutta profiilikuvasi on aika hurja. Oletko joku Paukkurauta-Kati?
Vöhöi mitä kissuja!!!
Ihanaa kun vierailit ja jätit kommentin! Mukavaa viikkistä!
Kisut on!
Vai paukkurauta-kati... heh.. se nyt on vähän ylimääräistä rekvisiittaa, en harrasta moista.. Sanan voima paras ase! Vain tuo länkkäritunnelma.. kun kerran lännenratsastusta olen alkanut opetella...
Mukavaa viikonloppua!
Lähetä kommentti