Hellettä

Heinäkuun helteitä on riittänyt koko viikon ja lupausten mukaan myös ensi viikko jatkuu samanlaisena. Kotitoimisto onkin ollut ulkona auringossa, jossa on tullut tehtyä kaikkia niitä kirjallisia töitä, joita voi ilman tietokonetta tehdä. Kuten eläinten rekisteröintikorttien täyttöä ja talven ja kevään aikana syntyneen hurjan paperipinon lajittelua ja mapittamista. Voisihan sinne tietysti koneenkin viedä, mutta silloin pitäisi ehkä istua varjossa. Pihatyöt eivät ole edistyneet yhtään ja masentaa katsoakin ympärilleen... Ikinä ei piha ole ollut näin kurjassa kunnossa. Ei vain voi mitään, kun ei ehdi eikä oikeastaan jaksakaan... Ehkä sitten, kun helteet ovat menneet... Nyt täytyy keskittyä ihailemaan vain pieniä yksityiskohtia, kuten pikkupionin ensimmäistä ja ainoaa vaaleanpunaista kukkaa, joka eräänä päivänä oli ilmestynyt penkkiin.

Edellisen pyhän aikana täytin kalenterini tehtävistä, jotka kesän aikana on hoidettava. Kulunut viikko ei kuitenkaan mennyt ihan putkeen. En ehtinyt tehdä kaikkia niitä asioita, jotka olisi pitänyt... Yhden päivän taistelin AutoCAD -ohjelman kanssa, jonka avulla yritin lisätä asemapiirrokseemme siitä puuttuvia rakennuksia. Piirros pitäisi liittää palo- ja pelastussuunnitelmaan, joka toimitetaan palolaitokselle. Kyseistä ohjelmaa en ollut ikinä edes nähnyt ja arvoitukseksi jäi mm. se, minkä napin takaa olisi löytynyt mittakaava? Tai koordinaatit? Sain piirrettyä kulkureittejä ja rakennuksen muotoisia laatikoita suunnilleen oikeisiin kohtiin, mutta en osannut kirjoittaa laatikoihin, mitä rakennuksia ne tarkoittavat... ARGH! Pitänee jättää piirroksen tekeminen ammattilaiselle tai sitten tehdä se vain kynä-paperi -versiona. Hermot eivät kyllä kestä enempää AutoCAD-ohjelmaa...

Imurini sentään sain toimintakuntoon! Ja ihan itse! :D Kuusi ja puoli vuotta käytössä ollut keskuspölynimuri lakkasi pari kuukautta sitten toimimasta, yhtäkkiä kesken imuroinnin! Kas kun kukaan ei ostohetkellä kertonut, että hiilet pitää vaihtaa muutaman vuoden välein! Kun hiilet loppuivat, niin moottori kärähti välittömästi. Ja ihan ilman mitään ennakkovaroitusta! Vaihtoehtoina olivat uusi moottori, takuu 2 vuotta tai 100€ kalliimpi, kokonaan uusi imuri, takuu 5 vuotta. Otin uuden koneen, kun huoltomies vakuutti, että se sopii asennettuina oleviin putkiin. Kyllähän se sopikin... pienen virittelyn jälkeen... Kun koneen mukana tuli putkea ja liitoskappaletta, alkoi epäilys jo herätä... Kyselin aikani yhdeltä jos toiseltakin lähipiirin mieshenkilöltä apua imurin asentamiseen ja kun sitä ei tullut, asensin koneen seinälle itse. Eikä se kovin vaikeaa ollut, vähän aikaa vievää kylläkin. Entisen koneen seinätelineen siirsin kolme kertaa eri paikkaan, kun se jotenkin ei tullutkaan sopivaan kohtaan, vaikka mittasin ja mallasin... ja siinä välissä aina maalasin seinää... Poistoputki sopi lopulta ihan hyvin, tuloputkeen pitikin liittää erinäisiä kaarevia osia, että se osui imurin oikeaan aukkoon. Oman jännityksensä hommaan toi liima, jolla jatkokappaleet liitettiin toisiinsa. Se kun näytti jämähtävän välittömästi, niin että kappaleiden oli oltava heti kerralla oikein. Eipä asennusta kukaan mieskään sen kummemmin olisi voinut tehdä, ehkä hieman vähemmän aikaa siihen olisi voinut kulua :D Niin... en sentään kahta kuukautta ilman imuria ollut, tavallinen perässä vedettävä oli käytössä koko ajan :D

Yaffa ja savinaamion rippeet;

Rantalaitumen eläimet lepäilevät päivän kuumimmat hetket juomapaikan vieressä savikummulla. Aurinko on haalistanut niiden värit, kaikkia ei edes tahdo tunnistaa heti. Vielä reilu kuukausi lomaa jäljellä ja sitten takaisin kotimaisemiin. Eräille kurjaa, eräille taas suuri helpotus! Mikäpä sen mukavampaa, kuin lomailla lasten kanssa lähes vapaudessa. Ihmisille se vain aiheuttaa pienoisia paineita, kun eläimet eivät ole koko ajan valvonnan alla. Kuvassa olevan porukan toinen sonniherra noudettiin kotiin jo pari päivää sitten, helle oli luultavasti ottanut voimille, kun "Romeo" alkoi vain makoilla. Eläinlääkärin tarkastuksen jälkeen se toipuu nyt alkukesän rasituksista emojen navetalla. Ei raukkaa ehkä hirveästi lohduta ruhtinaallisen isot tilat tai edes ulkotarha, kun joutui kesken kauden maitojunalla takaisin kotiin... Kovin helteinen kesä aiheuttaa yleensä muutenkin harmia seuraavan kevään poikima-kauteen jatkamalla sitä kohtuuttomasti, kun sonnipojat eivät jaksa normi-ajassa astua lehmiään.

Apiloiden tuoksu auringonpaahteessa on suorastaan huumaava;

Kesän iloja ja suruja

Pari kuukautta on taas vierähtänyt vauhdilla! Ja blogimaailma on ollut jälleen unohduksissa... Opiskelua ja emojen poikimisia, siinäpä kiireiden pääasiallisin syy. Kesäksi on vielä hurja lista eri kurssien rästissä olevista töistä, jotka todellakin aion syksyyn mennessä tehdä. Ensi talvena sitten näillä näkymin ja toivon mukaan sanon opinahjolleni hyvästit. Tarkoitus oli tehdä se jo tänä keväänä, mutta aina ei kaikki käy suunnitelmien mukaan. Hyvällä mallilla kuitenkin jo ollaan! Sitten aloitankin ihan toisenlaisten asioiden opiskelun, sellaisten tosi mukavien! Ja enimmäkseen ihan omaan tahtiin. Tulin jo luvanneeksi kaverille, että lähden mukaan syksyllä alkavalle espanjan kielen kurssille. Jo muutama vuosi sitten päätin, että seuraavana on vuorossa jonkin kielen opiskelu; ranska, italia tai espanja. Kokeillaan nyt ensiksi espanjaa, se kuulostaa niin mukavalta :)

Emot ovat poikineet kolme kuukautta ja vielä yksi poikimaton mamma on jäljellä. Viimeinen h-hetki näyttäisi olevan piakkoin käsillä ja sen jälkeen saan taas nukkua yöni rauhassa. Koko aikana on ollut seitsemän yötä, että en ole vieraillut navetalla. Unirytmiin on jo tottunut niin, että herään kolmen aikoihin ilman kelloakin. Muutaman kerran on vierailu ollut todella tarpeen, emoa on pitänyt avustaa tai vastasyntynyt vasikka on ollut pulassa. Silloin aina tietää, että tämä rääkki ei ole turhaa!

Kesä ei ole tähän mennessä ollut kovin lämmin ja pihatyötkin ovat surkeassa jamassa... En niistä ole kuitenkaan kamalasti paineita ottanut, mennään näin nyt tällä kertaa... Kesä on kuitenkin aina kesä, ja onhan sitä vielä runsaasti jäljellä.

Jasper 25.05.1992 - 11.06.2010

Kesään on ehtinyt kuulua myös surua. Jouduin hyvästelemään toisen rakkaista, vanhoista kissaherroistani. Viimeisen parin kuukauden aikana Jasper laihtui, söi kylläkin, mutta vähemmän kuin ennen... Tuona perjantaina vein sen lääkäriin ja kaikenlaista vakavaa paljastui. Ei auttanut muu, kuin asettaa järki omien tunteiden edelle. Kaipaan Jasperia tavattomasti! Kahdeksantoista yhteistä vuotta on pitkä aika... Jesse-veli on vielä hyvässä kunnossa, hirveän kranttu syömistensä suhteen, mutta vaikka kaviaaria pitäisi olla, niin sitä sitten on... Vuosi sitten vietettiin 17-v syntymäpäiviä, ja kaikki oli silloin vielä hyvin...

Lomapäiviä

Työntäyteisen, epämääräisen alkukesän jälkeen on riittänyt aurinkoa, hellettä ja mukavia asioita. Kun maalaistalossa kesä on kiireistä aikaa, ei pitkille lomamatkoille juurikaan ehdi. Lasten ollessa pieniä yritettiin aina kuitenkin jotain järjestää, mutta vuosi vuodelta huomaan tulevani yhä laiskemmaksi lähtemään kesällä yhtikäs minnekään. Päivän - parin reissut ovat ihan sopivia, ne eivät yleensä edes vaadi hirmuista organisointia. Toisaalta olen kyllä käynyt nukkumassa vuorokauden kestäneellä risteilyllä, kun olin valvonut lähtöä edeltävän yön ja järjestellyt asioita, niin että yleensä edes pääsin lähtemään. Ei ehkä kamalasti olisi muuten haitannut, mutta risteilyllä oli työhön liittyvää luennointia alansa gurun toimesta... ja meikäläinen torkkui suurimman osan ajasta. Eipä matkasta paljon muuta hyötyä ollut, kuin että palasin kohtalaisen levänneenä kotiin...

Eräänä lauantaina olin Tytön ja erään ystävän kanssa seuraamassa lännenratsastuskilpailua. Ratsukoiden työskentelyä oli mielenkiintoista seurata ja hevoset olivat aivan ihania! Tahtoo yhden inkkari-appaloosan ..ja hyvä olisi oppia ratsastamaankin...! :) Tässä kilpailulajissa matkitaan karjapaimenen työskentelyä, ratsastaja mm. avaa portteja hevosen selästä käsin. Hevosen on toimittava kuin ajatus, sillä oikeassa työskentelytilanteessa ratsastaja joutuu keskittymään täysin työhönsä. Esitys oli maneesissa, joten kuvista tuli vähän kehnoja.

Eräänä toisena päivänä ajelimme toisen ystävän kanssa ja kohtasimme Katin lampaat, harmi vain kun Kati itse oli töissä.. Tuon toffeeturkin olisimme napanneet mukaan, jos talonväkeä ei olisi ollut paikalla ;) Ja söpöjä olivat kyllä toisetkin, niin että olisimme voineet ottaa vaikka kaikki neljä! :)

Toisessa paikassa tapasimme hurmaavan heppa-vanhuksen, ja kaveri pääsi ratsastamaankin. Ikää herralla on 21 vuotta, mikä ei suomenhevoselle ole kummoinenkaan ikä, sillä ne voivat elää jopa yli 30-vuotiaiksi.

Poikkesimme myös taloon jossa näimme kaksi Sao Miguelin filaa eli Azorien karjakoiraa. En ole aikaisemmin nähnyt rotua livenä, sillä niitä on todella vähän Suomessa. Täytyy myöntää, että kunnioitusta herättävän näköisiä olivat! Ja kun isäntä vielä varoitti, ettei sormia kannata heilutella näkösällä, sillä koira voi napata kiinni... joku piti kädet lujasti taskuissa ..ja nyrkissä sielläkin! Mistä johtuen kuvat jäivät ottamatta... ;) Kaverini on suunnitellut karjakoiran hankkimista, sillä hyvin koulutettuna siitä olisi todella paljon apua. Eläinten siirrot sujuisivat vaivattomammin ja sonnikarsinaan voisi mennä turvallisin mielin, kun koira pitäisi eläimet loitolla. Itse en innostunut kyseisen rodun hankkimisesta, koska tiedän omat rajalliset taitoni koiran kouluttamisessa... ja haluan myös pitää kaikki kymmenen sormeani ;)

Kesä kiitää

Kesä kuluu hirmuista vauhtia, oli lämmin tai kylmä, vapaata tai työtä. Heinäkuu vaihtui ihan huomaamatta, eikä kannata edes mainita, miten tämä täällä yönsä viettää... edelleenkin :( Olen alkanut pelätä, että takapuoleeni kasvaa häntä ja päähäni sarvet... Itse asiassa ihan kuin pienet nystyrät tuntuisivat jo otsassa ihon alla... Olen varma siitäkin, että näen ensi kevääseen saakka painajaista lehmän takapuolesta ja ternimaidon sulattamisesta + lämmittämisestä... siis siihen saakka, kunnes SE jälleen alkaa! Neiti Karvapää seuraa jokaiselle navetta-keikalle ja jää ulkopuolelle vartioimaan, on luultavasti raukka menettänyt jo toivonsa oikeasta lenkkeilystä. Rantalaitumille en ole nyt ottanut Neitiä ollenkaan mukaan, sillä viime kesänä se sai sieltä ns. hot-spot-ihottuman nahkaansa. Ihottuman lisäksi rantapusikoissa vaanii miljardi punkkia, joista en vielä pari vuotta sitten tiennyt mitään... Tänä kesänä Mister Duracellin korvan juuresta on kierretty jo kaksi punkkia irti, punkinesto-aineesta huolimatta! Neiti K:n punkkisyyni on miltei ylivoimaista, noissa karvoissa voi piileksiä vaikka kokonainen armeija ötököitä!

Eilen poiki Paola ja lapsi ei osannut mennä syömään, eikä äiti suvainnut apua. Paolalle siis köysi päähän ja seinään kiinni. Toinen köysi toiseen takasorkkaan, se kun heilui kovaa ja korkealla, ja köyden toinen pää karsina-aitaan. Minulla oli pullossa 2 litraa lämmintä terniä, jolla sain poikalapsen hiffaamaan jutun juonen. Yksi piti Paolan hännästä kiinni, sillä se oli ainoa kohta jota kyseinen mamma pystyi viuhuttamaan - ainakin alussa uskoimme niin. Toinen työnsi huonosyöntistä lasta utareita kohden ja minä toimin viimeisenä välikätenä. Sen verran vielä mamman sorkka kuitenkin nousi, että se tempaisi minua koipeen... pääsihän siinä liuta ärräpäitä ja ilmoitin myös suureen ääneen, mitä mieltä olen tästä emolehmätuotannosta... Taisinpa samaan syssyyn julistaa, että tulevana syksynä joka-ikinen sorkallinen tässä huushollissa saa luvan köpötellä teurastamon autoon...

Onneksi nuo tilanteet menevät yhtä pian kuin tulevatkin! Vähän kun höyryjä välillä päästelee, niin helpottaa.. Koipeenkin tuli vain mojova mustelma ja Paolan poika söi aamulla emoltaan muina miehinä! :)

Lämmintä oli pari viikkoa putkeen ja retuutin toimistoni ulos aurinkoon, jossa saatoin töiden lomassa grillata nahkaani mielin määrin. Olen onneksi siunattu hipiällä, joka ei pala koskaan. Nyt olen siis aika ruskea :) Sen verran olen antanut kasvihuoneilmiön vuoksi myönnytystä, että käytän nykyään suojakertoimella varustettua aurinkovoidetta. Ilmat viilenivät pari päivää sitten, bikinit on nyt nakattu nurkkaan ja fleecet ja villasukat kaivettu taas esille. Oletan, että helteet kuitenkin palaavat vielä tänä kesänä!

Kun akuutimmat toimistotehtävät on nyt tehty, kaivoin tänään esille Stieg Larssonin kirjan Miehet jotka vihaavat naisia. Ei aavistustakaan, minkälaisesta kirjasta on kyse... Se on pääasia, että kirja on dekkari, sillä ne kuuluvat kesään yhtä lailla kuin aurinko tai jäätelö! Kirja on trilogian ensimmäinen ja on saanut ainakin Lasiavain-palkinnon vuonna 2006, kaksi vuotta kirjailijan kuoleman jälkeen. Omistan myös muut Larssonin kirjat, joista viimeisin taisi ilmestyä vasta hänen kuolemansa jälkeen.

Tämä päivä on mennyt aika laiskasti. Harmittaa suunnattomasti, kun en lähtenyt Veljen ja hänen Vaimonsa mukaan erääseen lähipaikkakunnan tapahtumaan, jossa olisi ollut lupaavalta kuulostava "rompetori"! Voin kuvitella mitä hienoja löytöjä sieltä olisi voinut tehdä... Eilen olin vain niin poikki ja pökerryksissä, että peruin lähtöni. Jospa sitten ensi kesänä.. Ensi viikolla on kuitenkin tarkoitus tarttua taas pihahommiin ja laittaa "kaikki kerralla kuntoon"... Toivottavasti se ei jää vain haaveeksi!

Tulihan se kesä!

Pari yötä sitten oli pakkasta ja auton tuulilasissakin jäätä! Ja nyt on ihan oikea kesä!! Kun on lämmintä ja aurinko paistaa, hymyilee koko maailma! Toivottavasti tämä on jo pysyvää ainakin parin seuraavan kuukauden ajan.

Puutarhapuolella on tapahtunut edistystä. Vuosi sitten keväällä puretun rakennuksen paikalle sain heti purkutyön jälkeen monta kauhallista multaa ja siihen oli tarkoitus istuttaa "jotain"... Se "jotain" ei kesän aikana oikein selkiytynyt ja kutsumattomat vieraat valtasivat alan. Loppukesästä siinä rehotti melkoinen lajitelma rikkaruohoja. Perkasin paikan ja istutin muutaman ruusuntaimen entisen kanalan kohdalle. Muu osa jäi edelleen oman onnensa varaan. Arvata saattaa minkä näköinen viidakko siinä vielä viime viikolla oli! Mutta nyt paikka on melkein kokonaan puhdistettu. Olen vääntänyt talikolla ja repinyt rönsyleinikkiä, ohdaketta, nokkosta, voikukkaa... Ja jo on kumma, jos tämä läntti vielä pääsee ruohottumaan!! Ennen juhannusta istutan siihen taimet ja katan sen niin etteivät rikkaruohot siihen enää ikinä luikertele!! Muutenkin olen vannonut istuttavani tämän kesän aikana kaikki ne taimet, jotka ovat viettäneet talvensa kellarissa... mikä yhden, mikä useamman... Minut kielestä hirtettäköön, jos vielä jonkun taimen joudun ensi syksynä kellariin kiikuttamaan!

Ajatus hiekkaviljelystä kasvimaa-puolella on kiehtonut monta vuotta. Ajatus ei vain ole yltänyt toteutusasteelle... Nyt on vakaa aikomus saada naputeltua vanhoista lankuista kehikko ja siihen raekooltaan 0-10 mm hiekkaa / soraa n. 50-60 cm:n kerros. Hiekkapenkkiin eivät rikkaruohot pesi ainakaan moneen vuoteen ja se parantaa tällaisen boheemin viljelijän mahdollisuuksia saada kesän aikana muutama salaatinlehti tai porkkana. Vuosiin en ole kylvänyt kasvimaalle yhtään mitään, itse asiassa minulla ei ole edes ollut kasvimaata. Aikaisemmin äiti tai joku muu oli kitkemässä ja sain kerätä ihan mukavia satoja. Jossakin vaiheessa kitkijät kaikkosivat, ja kun menin heinäkuussa etsiskelemään herneitäni ja porkkanarivejäni, löysin vain jauhosavikkaa, valvattia ja juolaheinää. Hiekkaviljeltyjä kasveja lannoitetaan ruohosilpulla tai esim. nokkosvedellä. Ruohosilpun on oltava todella hienoa, että ravinteet irtoavat siitä ja se täytyy kastella heti levityksen jälkeen.

Nyt on siis tiedossa timpurintöitä ja puutarhahommia! Pakkohan ne on toteuttaa, kun on tänne tullut asiasta lörpöteltyä...

Pionit kukkivat...

Hepat pääsivät jo kesälaitumille..