torstai 14. helmikuuta 2013

Tunnustus ja päivitystä

Sain -N- :ltä tunnustuksen. Iso kiitos siitä!! :) Jätän myös tämän odottamaan eteenpäin jakamista (..jo toinen jonossa..), kunnes ehdin lukemaan toisten blogeja. Elämä näyttää olevan jatkuvaa tapahtumien virtaa, niin että monet mukavat asiat vain jäävät..





Yksi viimeisimpiä toimintaa aiheuttaneita asioita oli, kun päätin sitten ottaa toisenkin koiranpennun. Pikkuneiti Päivänsäde sai kaverikseen Koipeliinin. Sen jälkeen onkin vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittänyt. Heti ensimmäisenä Koipeliinin kotiintulopäivänä neidit ottivat melkoisen matsin pihamaalla. Katselin ensin ihmeissäni ja kävin sitten nostamassa rähisevät karvapallot niskasta erilleen. Mielessä kyllä käväisi, että entäs sitten kun ovat aikuisia (neljäkymmentä kiloa ja yli 60 senttiä...) Pari kertaa senkin jälkeen on ollut tilanne päällä, mutta ainakin toistaiseksi hallinnassa. Ruokailut kyllä ovat tapahtuneet valvotusti jo pitkään. Kumpikin kun tyhjentää kuppinsa muutamassa  sekunnissa ja sitten sitä ollaan menossa tarkistamaan, olisiko naapurille jäänyt jotain. Siinä on herkästi täysi rähinä pystyssä!

Siskokset ovat aika mestareita järjestämään ohjelmaa. Muutamia tyynyjä, tossuja, käsineitä ja kenkiä on tuhoutunut. Kynnystä ja jalkalistaa on muotoiltu uuteen uskoon ja ulko-oven sisäpuoli kaipaa hieman remonttia... Uskomattomin tapaus oli, kun valkoinen, tosi paksua nahkaa oleva rukkanen katosi. Seuraavassa hetkessä löysin yksinäisen teddyvuoren lattialta.. Pelkäsin monta päivää, että rukkanen on juuttunut jommankumman sisuksiin. Lopulta oksennuksen mukana tuli paksu ranne-osa ja loput parin päivän aikana toisesta päästä.. Uskomaton elimistö eräillä!


Muutama syksyinen kuukausi meni ahkerasti siivoten - kaikki mitä pienet kitaansa hotkivat, tuntui tulevan moninkertaisena ulos ..ja aika usein väärään paikkaan. Aloin jo epäillä josko nämä oppivat sisäsiisteiksi ikinä. Mutta lopulta sekin päivä koitti :) Kieltämättä muutamina synkkinä hetkinä kävi mielessä, että helpommallakin voisi elämässä päästä..

Luonteeltaan pienet (jotka eivät kyllä enää mitään pieniä ole) ovat vähän erilaisia. Päivänsäde rakastaa turkinhoitohetkiä ja ketään muita ei hänen mielestään sitten tarvitsisikaan hoitaa. Toinen taas olisi ihan tyytyväinen omana takkuisena itsenään - kuten Neiti Karvapääkin on aina ollut! Päivänsäde yrittää myös välillä omia minut kokonaan itselleen ja komentelee siskoaan muualle. Taitaa olla "minä olin täällä ensin" -syndroomaa? Koipeliini on vieraita kohtaan rohkeampi, Päivänsäde taas varautuneempi. Onneksi talossa pyörii porukkaa niin, että toivottavasti tämä piirre joskus jää pois.



toisinaan nukutaan kuin Herran Enkelit



..toisinaan on vähän puuhailtu..




..ja sitten taas ollaan kuin mallioppilaat..



..nyt voisi jo kysyä: kuka kukin on..



2 kommenttia:

Tansku kirjoitti...

Onnittelut tunnustuksesta,ihania koiruuskuvia sinulla ja hupaisan näköisiä,kun ovat,ku kaksin aina kaunihimpi,oikein mallina oloa esittäytyy siinä:)

Jantiina kirjoitti...

Kiitos Tansku! :) Yleensä ottaen ihania ovatkin nämä kekseliäät touhutytöt ;)