keskiviikko 6. toukokuuta 2009

Valoisampaa

Jopas on taas viikkoja vierähtänyt! Päivät ja yöt, yöt ja päivät yhtä samaa selviytymistä... Laskin aamulla, että 70% emoista on poikinut. Kaksi vasikkaa on kuollut ja kahdet kaksoset syntyneet, kuolleisuusprosentti siis 0. Vaikka eipä kamalasti lohduta, kun haluaisi kaikkien säilyvän hengissä. Yhden hiehon vasikka sairastui ja kuoli hoidosta huolimatta... näitä aina sattuu. Sade teki kaksos-pojat ja hylkäsi toisen kokonaan. Yli viikon ajan sille yritettiin saada hyväksymistä, mutta ei onnistunut ja niin Edison matkusti eilen vasikkakasvattamoon. Syksyllä haetaan takaisin kotiin.

Koska yöt eivät ole enää pilkkopimeitä, on huomattavasti mukavampi mennä navetalle. Kovin moni ei onneksi ole yöllä poikinut, on riittänyt kun on käynyt pikaisesti tarkistamassa tilanteen. Aikaa hommassa kuluu kuitenkin melkein tunti kaikkine vaatteiden vaihtoineen ja peseytymisineen. Unirytmi on mennyt taas oikein hyvin sekaisin, niin kuin joka vuosi tähän aikaan... Jos kolmen aikaan käy reippailemassa ulkona, niin sitten vain makaa sängyssä ja yrittää nukahtaa.. olen laskenut lampaita, vasikoita, poikineita ja poikimattomia... ternimaitopurkkeja ja lainanlyhennyksiä... eikä ole auttanut mikään. Aamu lopulta valkenee ja sitten kyllä voisi nukkua! Ja sama tunne jatkuu koko päivän... Muutama viikko vielä ja sitten saa nukkua!

Jossakin vaiheessa kävin allergiatesteissä ja tuloksetkin tulivat jo. Kaikki oli ok! Koko talven kestänyt sairastaminen oli ilmeisesti vain pitkittynyt virusinfektio, joka toivottavasti ei toistu ikinä! Kivi vierähti sydämeltä, sillä ehdin olla jo hieman huolissani siitä, voinko hankkia lisää koiria ja muita ihania karvakavereita...

Hyvä ystäväni Kati kyläili pari viikkoa sitten ja toi ihania tuliaisia! Uskomattoman suloiset sydämet, joihin on kirjailtu perheenjäsenten nimikirjaimet! Ja ihan oikea värisävy keittiööni!! Valitettavasti kuvat eivät tee oikeutta näille taidonnäytteille. Kiitokset Katille vielä kerran!!! Inkaliljat ovat myös vielä maljakossa, ihme kukkia kun säilyvät ja säilyvät...




Vanhat kissaherrat, Jesse ja Jasper, täyttävät tässä kuussa 17 vuotta! Jasper teki viime viikonloppuna katoamistempun ja oli kaksi päivää teillä tietymättömillä! Eräs täällä oli huolesta sekaisin, ei syönyt eikä nukkunut sitäkään vähää mitä olisi voinut! Koska Jasper ei enää kuule mitään, on ihan turha huudella ja kiskitellä sitä... Etsin kaikki majat ja pytingit ja tähyilin yöllä taskulampulla ympäriinsä, josko kissansilmät kiiluisivat jossakin... Onneksi seikkailija palasi ehjin nahoin ja kamalan mekkalan kera - ties mistä! Viime syksynä samaisella kissaherralla oli samanlainen episodi. Talven se sitten pötköttelikin tuvassa. Toivottavasti taas vierähtää, ennen uutta tempausta.. minä kun en tahdo jaksaa näitä..




Herra Jasper ei ole mikään linssilude, otin sata kuvaa ja kaikissa sama ilme..

8 kommenttia:

Kati kirjoitti...

Oi että. Onneksi suurin osa poikimisista on jo takana ja noin vähillä menetyksillä on menty. Hyvä homma! Tsemppiä vaan vieläkin loppurutistukseen. Olipas hyvä uutinen kun sanoit kissan palanneen kotia. Meiän miukumauku nukkuu uunin päällä ja nauttii lämpimästä. Ulkona sataa vettä aivan hillittömästi.

Ole hyvä vaan, kiva että tykkäät sydämistä!

Krisse kirjoitti...

Täällä sataa vettä ja on kylmä..kevättä odotellaan..hyvä kun kissa palasi kotiin..

Pellon pientareella kirjoitti...

Hienoa, että et ole allerginen! Ja että kissa palasi. Minun nuori kissani ei viime kesänä enää palannut, voi sitä surua, joka ei ota hellittääkseen.

Aatulan Äiskä kirjoitti...

Voi juukkara miten suloinen otus herra Jasper on! Ja hyvä, että tuli kotiin;)

Koitahan jaksaa valvoa vielä hetki siellä navetalla, lopputulos onneksi palkitsee ja kesällä silmä lepää laidunmaisemassa missä lapset äitineen nauttivat elämästä. Aurinkoista kevään jatkoa!

tia kirjoitti...

On siellä ollut touhua, aina tuollaiset menetykset ovat ikäviä, niin, kaikkihan ne olisi ollut mukava pitää. Vai lähti kissa kevätrientoihin, vetää sen vanhankin veri raitille, onneksi tuli kotiin, huolihan tuollaisesta karkulaista on kova.

Jantiina kirjoitti...

Isot kiitokset kommenteistanne te ihanat ihmiset! :) Nyt vahdin taas silmä kovana Herra Jasperia, jos se on aikeissa piipahtaa ulkona...

Pellon pientareella; Tosi ikävää, että menetit kissasi! Tiedän tasan miltä se tuntuu, on ollut itselläkin sama tilanne joskus.. Kaikista pahinta, kun ei tiedä mitä on käynyt!

Aurinkoisia päiviä teille kaikille!!

Lina kirjoitti...

Kyllä eläimistä on kovasti huolta, mutta ilmankaan ei osaisi olla... Meidän koirakin tekee joskus katoamistempun ja tulee takaisin usein vasta kun minä olen huolesta jo puolisekaisin!
Mukavaa viikkoa sinulle!
Päivi

Jantiina kirjoitti...

Hei Päivi! Oikeassa olet! Joskus on tullut vannottua, ettei yhtään lemmikkiä ikinä... mutta jotenkin niitä aina vain muuttaa taloon.. ;)

Oikein mukavaa viikkoa myös sinulle!