Matkalla Malediiveille

Taas on näköjään se aika vuodesta, kun viljelijöiden saamia tukieuroja revitellään lehdissä. Aluksi se herätti häpeää ja masennusta, nyt pelkästään suunnatonta raivoa! Mitä ihmeen vapaata riistaa viljelijät ovat, että meitä riepotellaan lehtien palstoilla? Missä ovat kaikkien muidenkin ihmisten saamat tuet? Tiedän että niitä on, vaan eipä näy missään. Tosin ei kyllä kiinnostakaan, joten en ole niitä aktiivisesti etsinyt! Mitä viljelijöiden tukien määrä sitten kertoo? Se kertoo pelkästään sen, paljonko tilalla on peltoa, eläimiä ja TYÖTÄ!! Ei se kerro sitä, mitä jää käteen laskujen ja lainanlyhennysten jälkeen! Eivätkä tuet ole mitään ylimääräistä mannaa, vaan korvaus tuotteiden alentuneista hinnoista! Mahdoton poru käy myös siitä, kuinka kallista ruoka on kaupassa. Onko se jollakin tavalla viljelijöiden syy? Eipä kyllä ole maajusseilla sananvaltaa siihen, mitä lihakilo kaupan tiskillä maksaa. Samoissa kaupoissa käyvät myös viljelijät ja saman hinnan tuotteista maksavat.

Sitäpaitsi tämä on vapaa maa, jokainen voi hankkia tilan ja alkaa viljellä! Tervetuloa vaan joukkoon!! Parikymmentä vuotta sitten minäkin tähän ihmemaailmaan astuin ja en tiennyt tasan yhtikäs mitään koko hommasta. Ainoa asia mikä minut tänne edes sai tulemaan oli suunnaton rakkaus eläimiin. Toisinaan olen katkerasti katunut, toisinaan ollut autuaan onnellinen, enimmäkseen kuitenkin siltä väliltä... Jokaisessa työssä on omat hyvät ja huonot puolensa ja jokainen valintansa jossakin vaiheessa tekee.

Paikallislehdessä taas eräs viljelijä, joka oli kärjessä tukieuromäärillään, puolusteli olemassaoloaan; "kustannukset ovat nousseet, eivät tuet käteen jää.." Ja minkä helskutin takia pitää selitellä ja puolustella!? Toisilla on iso tila, toisilla pieni ja muut ovat siinä välissä. Kun tukia alettiin maksaa, olivat viljelijät kauhuissaan koko hommasta. Mitä monimutkaisempia papereita täytettäväksi ja koko ajan pelko - sanonko missä - siitä, milloin tarkastajat hyökkäävät paikalle. Tahallaan ei varmasti kukaan virheitä uskalla tehdä, sellaiset ukaasit on meille annettu. Jo sana SANKTIO saa polvet veteläksi!

Miksi ihmeessä pitää kadehtia toista ihmistä? Ja vielä sellaista, jolla ei edes mitään kadehdittavaa ole!? Sillä mitäpä muuta puhe tukipoteista on, kuin kateutta? Maailmassa on ihan oikeita rikkaita, jotka ovat hankkineet omaisuutensa kovalla työllä, onnella tai vain syntyneet sopivaan perheeseen. Kannattaako tuhlata energiaansa ja myrkyttää mielensä olemalla näillekin kateellinen. Mistä voi tietää, ettei rikkaalla ole jotakin muuta vaivaa ja vastusta, jota ei edes rahalla hoideta pois päiväjärjestyksestä?!

Olenkin päättänyt kertoa tästä lähtien kaikille kyselijöille, että on hemmetinmoinen homma ehtiä tuhlata kaikki tuet, ennen kuin uusia tulee. Kartanossa asutaan ja rivi tila-autoja seisoo pihalla, tosin enimmäkseen olemme matkoilla ja palkolliset hoitavat tilaa. Tämän kuun lopulla alkaa taas se ikävä ja työläs emolehmien poikima-aika, pakko lähteä ennen sitä - Malediiveille tällä kertaa! Tulemme sitten kesäkuun puolen välin jälkeen käymään pikaisesti ja lähdemme taas ennen kuin rehunteko alkaa. Myöhään syksyllä palaamme, kun työväki on varmasti tehnyt kaiken sadonkorjuun ja syksyn peltotyöt. Talven sitten yritämme olla tilalla, kun viljelijöitä siis olemme. Palkattu työvoima hoitaa kuitenkin kaikki ikävät, likaiset, haisevat ja vaaralliset työt!