lauantai 21. maaliskuuta 2009

Se on alkanut!

...emojen poikima-aika nimittäin! Torstaina vähän ennen puoltayötä menin tarkistuskäynnille ja huomasin Pessin pötköttävän tarhassa poikimispuuhissa. Ohjailin tulevan äidin poikimakarsinaan ja poistuin takavasemmalle tarkkailemaan tilannetta. Yleensä emot haluavat poikia yksikseen ja häiriintyvät siitä, jos joku norkoilee lähistöllä. Hyvin pian totesin, että kaikki ei ole kunnossa. Työnnöt olivat voimakkaat, mutta mitään ei näkynyt... Yritin käydä tunnustelemassa, josko sorkkien päät olisivat tulossa, mutta Pessi nousi ylös eikä suostunut yhteistyöhön. Soitin Miehen paikalle ja kun tutkiminen ei onnistunut häneltäkään, oli myös Vanhempi Poika soitettava apuun. Otimme Pessin kiinni ja paljastui, että vasikka oli syntymässä pylly edellä! Se nyt ei tietenkään onnistu millään, joten vasikan takajat oli saatava esille... Mies sai sen onnistumaan ja vasikka saatiin ulos, mutta liian myöhään, se oli kuollut...

Kovin kauan ei vasikka pysy hengissä tuossa asennossa, kun poikiminen on edennyt loppuvaiheeseen. Todella huonosti alkoi tämän kevään poikimakausi! Säälittää Pessi ja surettaa kuollut vasikka... Vaikka navetalla asuisi vuorokaudet ympäriinsä, niin joka ikinen kevät jotain kurjaa sattuu!! Siihen on ollut pakko tottua tämän parinkymmenen vuoden aikana. Lehmät kun eivät useinkaan edes ymmärrä, että ihminen yrittää auttaa ja vielä hankaloittavat ja pitkittävät tilannetta...

Perjantaina aamulla aikaisin Tuulia (5 v.) teki tyttövasikan onnistuneesti. Äiti on ylpeä ja onnellinen ja vauva erittäin suloinen, nimeltänsä Emmi! Miten noihin suloisiin pieniin korviin taas raaskii niitata korvalaput... ?!!


Usambra tutkimassa uutta tulokasta;


Tuulia huomaa valokuvaajan;


Äiti ja lapsi;

12 kommenttia:

Krisse /Vaarala kirjoitti...

Voi kuinka surullista että menetitte vasikan..
mutta joskus elämä on tällaista.
mutta toinen vasikka on suloinen..

Aatulan Äiskä kirjoitti...

Ikävä kuulla, että kevään poikimiset alkoivat näin. Ultrataanko lehmiä? Harmi ettei vielä ole pystytty kehittelemään ultraa jolla hevosten kohtuun näkisi, että miten päin se varsa on sieltä tuloillaan. Ja sitten liian myöhään huomataan...Toivottavasti loppu poikimiset sujuu mallikkaasti!
Ihana pieni vasikka siellä köllöttelee, rapsutuksia vaan;) Ja kiitos kuvista.

Aatulan Äiskä kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Kati kirjoitti...

Ou nou. Tiedän miltä tuntuu menettää vasikoita käsiin, ei kivaa ei kivaa. Mutta tätähän se on maatilan elämä ja elämä muutenkin, että sitä tullaan ja mennään vuorollaan. Nyt ei muuta kuin tsemppiä savottaan ja muista että sinun ei yksin tarvitse valvoa ja vartioida koko lauman poikimisia! Niin ja koeta sitä kouluakin ehtiä käydä, että valmistutkin. Täällä ystävä jäkättää ja huolehtii =). Ja minä tuun sitten kun nokka näkyy käymään, mutta ei pelkoa eikä huolta... en ainakaan ensi viikolla ehdi. Mukavia auringon täyteisiä kevätpäiviä täältä tuulen tuiverruksesta. Ps. Tosi sieviä kuvia!

Jantiina kirjoitti...

Krisse; Kiitos myötätunnosta! Tätä se on toisinaan...

Aatulan Äiskä; Kiitos myös sinulle! Syksyllä emoille tehdään tiineystarkastus, jossa tutkitaan vain, että ovatko ne yleensä tiineinä. Se voidaan tehdä ultralla, mutta meidän lääkäri tekee sen aina manuaalisesti. Viimeksi oli jo joulukuu, kun se tehtiin ja lääkäri kykeni sanomaan vähän sitäkin kuka poikii ensimmäisten, kuka viimeisten joukossa... Hevosten kanssa kuulostaa olevan paljon vaikeampaa; jos varsa on virheasennossa, sitä ei noin vain pystykään kääntämään... Tuttavallani kuoli hiljattain sellaisessa tilanteessa varsa ja emä...

Kati; Kiitos! Jäkättäminen on joskus tarpeen... ;)

Elina kirjoitti...

Surullista, että vasikka kuoli. Mutta mielenkiintoista lukea näistä poikimistouhuista. Ja kylläpäs tuo Emmi näyttää suloiselta :-)

tia kirjoitti...

On sekä surullisia että iloisia tapahtumia teillä siellä. Touhua riittää, ihania kuvia olet laittanut tänne meille ihailtavaksi.

Jantiina kirjoitti...

Kiitokset Elina ja Tia! Pikkuvassut ovat niin hellyttävän suloisia! Se onkin paras hetki koko hommassa, kun voi seurata, miten emo alkaa hoivata vastasyntynyttä vasikkaansa...

Anonyymi kirjoitti...

Harmillista kun vassu meni =( Meilläkin alkoivat emot poikia keskiviikkona ja nyt on maailmassa 4 pirteää vasikkaa =) Onnea vaan loppukeväälle! Ihana blogi sinulla ja kiva huomata että on muitakin maatilan ihmisiä täällä =D
T: Miituli

Paus i skärgården kirjoitti...

Aina kaikki ei mene hyvin ja siihen täytyy vain tottua, niin kuin kirjoititkin.
Kaikenlaiset eläinlapsoset ovat kyllä hurjan suloisia!
Päivi

Kati kirjoitti...

Tunnarit ei kun lisääntyvät... Käyppä kurkkimassa.

Jantiina kirjoitti...

Miituli; Hei! Kiva tavata uusia ihmisiä täällä!! :) Onnea myös teidän poikimisiin!

Päivi; Se tässä parasta onkin, nuo ihanat nappisilmät!

Kati; Olen ihmeissäni... :o Kiitos!!