Sain Katilta tunnustuksen! Mistä hyvästä olen erittäin onskuna!! :D Kiitos Kati!! Mikä sen parempi piristäjä tällaisen hämärän talven keskellä! Tässä nyt kuuluu kertoa viisi riippuvuutta;
1. Aamu ei lähde käyntiin ilman teetä ja paahtoleipää! Tee itse haudutettuna (Lady Grey) ja leipänä tällä hetkellä Fazerin paahtosämpylä. Päivän mittaan teetä kuluu muutama kupillinen; Keisarin Morsian, Silkkitie, Russian Earl Grey...
2. Elämä maalla on ehdoton edellytys hyvinvoinnille, kuten myös mahdollisuudelle pitää lukuisia lemmikkieläimiä, harjoittaa viherpeukalointia ym...
3. Lemmieläimistä olen myös riippuvainen, elämä olisi hirvittävän tylsää ilman kaikenkarvaisia otuksia. Toisinaan kyllä mielessä vilahtaa ihan pienesti, että voisi se olla helpompaa ilman niitä...
4. Vanhoja esineitä on kertynyt ihan huomaamatta ympärille ja niistä ei voi luopua. Juuri ne joissa näkee mahdollisuuden ja joiden eteen joutuu tekemään työtä, ovat kaikkein tärkeimpiä!
5. Olen myös riippuvainen kaupungeista ja ihmisvilinästä! Sisälläni asuu pieni city-ihminen, joka säännöllisin väliajoin haluaa pois maaseudun rauhasta. Ihanteellisinta olisi, kun omistaisi toisen asunnon suurkaupungissa, mieluusti ulkomailla. Sinne voisi sitten mennä "lepuuttelemaan hermoja"... ;)
Saman tunnustuksen haluan antaa seuraaville;
Maatiaiselämää -blogin Alkukantaiselle Emännälle
Käsityökärpäsen purasema -blogin Napsanakkelille
Paperia Pariisista -blogin Hannikselle
Arleenan sanomat ja Kotona -blogien Arleenalle
Aatulan äiskälle
Moni muu ihana blogi olisi kyllä myös tunnustuksen ansainnut...
2 kommenttia:
Olet kyllä tunnustuksesi ansainnut! Haluaisin muuten itsekin juuri tuollaisen oranssiraidallisen kissan. Onko se tyttö vai poika?
/Päivi
Kiitos Päivi!! :) Tuo Viiru-kisu oli eräs kulkuripoika, joka ilmestyi 2v sitten pihapiiriin. Muutaman kerran näin vilahduksen siitä ja eräänä päivänä sitten jätin koirat sisälle ja aloin tutustua tähän vieraaseen. Se olikin aivan hurmaava nuori herra!! Ei ollenkaan arka, oli vain vieroksunut koiria... Se jäi sitten Tytön hoiviin, kun ei voinut meidän Senioreiden kanssa pitää samoissa huoneissa... (Seniorit eivät enää juuri ulkoile)Koiriin se kyllä oli tottunut, eikä sisällä ollut mitään ongelmaa sen suhteen.
Oikea omistaja löytyi kesällä, mutta Viiru jäi kuitenkin tänne. Jostakin syystä seuraavan kevään tullen se katosi... Vähän yli vuoden ehti olla meidän luonamme! Viiru rakasti hoitamista yli kaiken, se oli oikea sylikissa! Ja todella kaunis, vaan mikäpä kissa muuta olisikaan...
Lähetä kommentti