torstai 8. tammikuuta 2009

Tammikuuta

Vanha vuosi ei kovin hääveissä tunnelmissa päättynyt. Ihme viruksen kourissa kuukauden päivät viruneena olo oli aika nuutunut. Onhan se siitä kyllä kohentunut, paitsi että normaali flunssa yrittelee nyt päälle. Kaikki käytettävissä olevat aseet sitä vastaan on otettu esille, vitamiineja ja rohtoja on melkoinen arsenaali pöydän reunalla. Vääntäydyn myös monta kertaa päivässä hyvin pukeutuneena ulos pakkaseen. Oikeastaan tekisi mieli vain kääriytyä vällyihin ja nukkua koko talven yli! Vaikka pakkanen sinänsä oli helpotus mustan loskan jälkeen, niin hemmetin kylmää se on!!

Uusi vuosi alkoi myös ikävällä asialla, joka olisi todellakin saanut jäädä tapahtumatta! Elämässä vain tulee vastaan monenlaista ja kaiken kanssa on mentävä eteenpäin. Miksi mikäkin asia tapahtuu? Kukapa sen tietäsi. Tapahtumia ei voi peruuttaa, vaikka sydämensä pohjasta niin toivoisi... Pitkän ajan kanssa suru, haikeus, apeus... hellittää, mutta luultavasti kaikki asiat jälkensä ihmiseen jättävät.

Huomenna on pakko mennä isompaan kaupunkiin. Auto on seissyt pihalla ainakin viikon, kun ei ole jaksanut lähteä yhtään minnekään. Ajatus monen dead linen ohittumisesta miltei kaataa maahan... Puhelin on alkanut soida ja sähköpostiin ilmestyy muistutuksia tekemättömistä asioista... Houkutus siitä, että jättäisi ainakin opiskelut sikseen on valtaisa - eikä ensimmäistä kertaa mielessä. Mutta kun asioita tarkemmin miettii, niin aina sitä vain jatkaa ja jaksaa...


Joulukuun lopulla aurinko pilkisti esiin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan;




5 kommenttia:

Kati kirjoitti...

Häntä pystyyn ystäväiseni! Täällä neulon parhaillaan päätäsi lämmittämään uutta pipoa. =)

Paus i skärgården kirjoitti...

Vielä se vuosi voi iloksi kääntyä! Pikaista paranemista toivottaen,
Päivi

Napsanakkeli kirjoitti...

Kyllä se siitä! Aina ne on ylä- ja alamäet toisiaan seuranneet!
Ihana tuo maisemakuva! Täällä on ollut aurinkoisia pakkaspäiviä niin kyllä on kaikkialla niin kaunista.

Krisse /Vaarala kirjoitti...

Nokka taivasta kohti ja menoksi.. joskus kuitenkaan ei voi vaikeille asioille mitään.
Aika on se joka parantaa..

Jantiina kirjoitti...

Suurkiitokset teille kaikille! Kommenttinne lohduttavat ja lämmittävät valtavasti!!!