Kala on hirmuisen terveellistä ja ..hyvääkin. Mummoni aikanaan paistamat kalat olivat maailman parasta ruokaa! Minä sitävastoin en mikään kalankäsittelijä tai kalakokki todellakaan ole. Ainoat kalat, joita vapaaehtoisesti valmistan, ovat lohifilee ja pakastesei... Niinpä sitten pitkin hampain, talouskäsineillä varustautuneena perkaan Miehen kotiin kantamia saaliita ...kunhan joku on ensin varmistanut, ettei mikään perattavista sätki eikä liiku itsekseen yhtään! Mies toki perkaa tarpeen tullen myös itse, mutta sen jälkeen joku etsii suomuja suurennuslasin kanssa ympäri keittiötä ja luuttuaa ovenkahvoja ja -nuppeja...
Aikojen alussa eräs kalastaja-tuttavamme kuvitteli olevansa ystävällinen ja toi meille made-merkkisen kalan, ELÄVÄN sellaisen... ja se oli siis syötäväksi tarkoitettu. Mies oli jossakin takapellon takanurkassa jotain tärkeää tekemässä ja minä pienten lasten kanssa yksin kotona. Ja kala-parka sätki pussissa keittiön pöydänreunalla! Koska en voinut sitä siinä katsella, laskin keittiön altaaseen vettä ja päästin raukan sinne polskimaan... Huomasin pian, että ei ollut kauhean hyvä ratkaisu sekään, ja niin soitin kilometrin päässä asuvan anopin hätiin. Anoppi sitten tulla vinttasi polkupyörällä paikalle lopettamaan onnettoman kärsimykset. Muistaakseni jotakin syötävää siitä sain aikaan...
Täällä nyt sitten ilmeisesti valmistetaan jonkinlaisia kalaruokia tulevina viikkoina... huoh! ...jos ei pian tule kevät ja jäät merestä sula pois! Arvelen, että lienee turha ehdottaa Miehelle kitaran soittoa tai postimerkkien keräilyä vaihtoehtoiseksi harrastukseksi...
9 kommenttia:
Hih, sinähän taidat olla jo parempana, vai kuinka? Minä luin äkkiä, että SINÄ olet elvyttänyt vanhan kalastusharrastuksen...heh heh. Haastoin sinut, joten käys kurkkaamassa!
Kala on kyllä hyvää, mutta ehdottomasti jonkun muun valmistamana! Minä en tahdo saada sitä kieltä vieväksi millään konstilla. Meillä ei mies (onneksi!) harrasta kalastusta, mutta ystävällinen naapurinmies tuo kyllä haukia ja lahnoja säännöllisin väliajoin...
Voi kun saisikin tuoretta kalaa..kesällä joskus silakoita tuttavalta joka kalastaa..
Kati; Ettäkö minä kalastajana?!! =O Jo olisikin maailman kirjat sekaisin... ;) eheheheh... Kiitos haasteesta!
Maatiaiselämää; Kala tosiaan herättää ristiriitaisia tunteita... Eräs hyvä ystäväni on oikea super-kalakokki, joka loihtii siitä vaikka mitä!
Krisse; Voisinpa lähettää sinulle postipakettina... ;)
Joo, puolison kannalta kitaransoitto on miehelle ehdottomasti parempi harrastus kuin kalastus! Meluhaitat on helpompi kestää kuin kalojen perkaaminen.
Ah, ihanaa kun meilläkin sais tuoretta kalaa!! Ärsyttää kun ei näillä perukoilla kaupasta saa VARMASTI tuoretta kalaa. Meillähän mies metästää mutta kalastus on vähäistä...
Oishan se ihana jos mies soittaisi ihanan romanttisia biisejä kitaralla mut ehkä mä silti tykkäisin enemmän ihanasta kala-ateriasta (vaikka itte pitäski moiseen osallistua...)
Ja voithan tuuduttautua sillä ajatuksella että ei sitä saalista aina tule :)
Ilona; Samaa mieltä! Ehdottomasti!! ;)
Napsanakkeli; Vaikka mitä kitaralla rämpyttelisi... Nytpä tiedän osoitteen, kunhan sopivasti olette maisemissa... ;)
Ymmärrän huolesi täysin! Minustakaan ei olisi kalankäsittelijäksi, valitettavasti. Meillä on kuitenkin asiat niin hyvin, että mies sekä perkaa että valmistaa saaliinsa ihan itse. Minun tehtäväkseni jääkin sitten vain herkutella, pääsenköhän vähän liiankin helpolla..?
/Päivi
Lähetä kommentti