Haaste

Kati haastoi minut kertomaan kuusi asiaa itsestäni. Ajattelin ensin, että kun hiljattain kerroin viisi omituisuuttani, eipä minusta muuta mainittavaa löydykään... Yritän nyt kuitenkin miettiä;

1. Vaaka-ihmisenä olen rauhaa rakastava ja koko ajan tasapainoa hakeva. Em. tahtoo sanoa, että jörötän paljon omissa oloissani ja osaan päättää asioista aika huonosti...

2. Koska olen syntynyt juuri vaa'an ja skorpionin rajamailla, myös skorpionin häntä näyttää ajan (lue; iän) oloon kasvaneen takapuoleen. Sieltä se tarpeen vaatiessa vilahtaa esille ja iskee ..ja lujaa... Hämmästyn sitä joskus itsekin..

3. Suurena esteetikkona ympäristön pitäisi olla koko ajan järjestyksessä (..eipä kyllä kamalan usein ole) ja kauniit asiat saavat jopa ajantajun katoamaan täysin

4. Kaikenlainen epäoikeudenmukaisuus heikompia kohtaan saa minut raivon valtaan ja toimimaan, mikäli jotain tehtävissä on

5. Eläimet ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin rakkaat ihmiset ympärilläni. En voisi kuvitella eläväni ilman yhtään kissaa, koiraa...

6. En yleensä piittaa siitä mitä muut ihmiset ajattelevat touhuistani, elän ja olen niin kuin parhaaksi katson. Hieman totuttelua se on aikanaan vaatinut, mutta ihmeen hyvin olen siihen oppinut! :)

Haaste pitäisi nyt heittää kuudelle eteenpäin... Haluaisin kuitenkin heittää sen vain yhdelle; Napsanakkelille ja loput viisi voivat poimia sen tästä! Toivon, että haasteen vastaanottajia löytyy!!

Tässä vielä säännöt;

1. Link to the person who tagged you.
2. Post the rules on your blog.
3. Write six random things about yourself.
4. Tag six people at the end of your post and link to them.
5. Let each person know they've been tagged and leave a comment on their blog.
6. Let the tagger know when your entry is up.


Eilen kuvailin iltapäivän sinistä hämärää. Neitokainen Karvapää oli mukana ja yritti tunkea jokaiseen kuvaan. Aina kun käänsin kameran linssin johonkin suuntaan, edessä vilahti tummanharmaa häntä tai jokin muu koiran osa. Jos yritin kuvata lumista koskematonta maisemaa, siihen ilmestyi alta aikayksikön jättikokoisia jalanjälkiä... Lumiset oksat pensaissa pyyhkiytyivät paljaiksi, kun joku moppi kulki niiden vierestä... Tämä joku ei ihan vähän linssilude olekaan, mikä tuli jälleen todistettua!

Nämä kuvat sain jotenkin onnistumaan, tältä näyttää joki lehtikuusten alta katsottuna;