Tuunailua

Nyt saan ylpeänä esitellä aikaansaannokseni!

Ensin ne olivat kauniin vaalean harmaat, pesun ja rapsuttelun jälkeen tällaiset;

Yksi kerros maalia;

Ja voilà!

Erinäisiä vuosia olen näitä pariovia varastossa katsellut ja miettinyt mihin ne voisikaan sijoittaa... Sitten ajatus välähti salaman lailla, kun kirjahyllyt olivat muuttaneet yläkertaan ja pirtin seinälle jäänyt tyhjä tila! Liikaa tyhjää tilaa ei ole soveliasta olla kenenkään kodissa!!

Pyysin Tytön kaveriksi ovien kuljetukseen. Olin varautunut käyttämään lieviä pakotteita, kuten uhkailua ja kiristystä... sillä ideani eivät aina herätä riemun kiljahduksia.. Ihmeesti Tyttö suostuikin ihan ensiyrittämällä, mielipiteitä homman järkevyydestä kyllä kuulin runsaasti ja ihan pyytämättä..

Ovet kannettiin kylppäriin, pesun ja kuivattelun jälkeen rapsuttelin irtonaisen maalin pois. Ovet olivat olleet kauniin vaalean harmaat, mutta varastossa pintamaali oli jo rapistunut ja pesussa rapisi entisestään. Hionnan jälkeen maalasin kaksi kertaa Paneelikattomaalilla, kuluttelin ja käsittelin pinnan vielä ranskalainen tärpätti + lasuuriöljy + pigmenttijauhe (Umbra gebrannt rötlich) -seoksella. Tein tuunauksen siis pidemmän kaavan kautta ja itse olen erittäin tyytyväinen. Pintaan voisi vielä sivellä antiikkivahaa, mutta koska ovet eivät ole alkuperäisessä käytössä, saa tämä käsittely riittää.

Kun ovet oli käsitelty, oli pakko maalata pirtin seinän alaosan paneeli myös... Nyt sitten yläosan tapetti näyttää ihan karmealle, katosta ja lattiasta puhumattakaan... Näinhän se aina käy; kun tuunaukselle antaa pikkusormen, se vie koko käden.. ;)

Olen aina ollut viehtynyt vanhoihin esineisiin, jo lapsena mummolassa kaivelin aarteita esille. Aikojen alussa, kun muutimme tänne tilalle, retuutin onnellisena kaikki varastojen kätköihin unohtuneet puusohvat, kiulut ja kapat sisälle taloon. Sitten eräänä päivänä tullessani kaupunkireissulta kotiin, kohtasin pihamaalla Miehen, puusohvan ja ..moottorisahan!! Voin vakuuttaa, että minusta lähteneet desibelit ylittivät kirkkaasti moottorisahan äänen! Miehen suunnalta kuulin jotain, että "...tupajumien kaluama..." Arvata saattaa, että episodista seurasi erittäin pitkäkestoinen Kylmä Sota! Mutta sen jälkeen ovat antiikkiesineeni saaneet olla täydellisen rauhassa!

Kyllähän vanhoja esineitä on kertynytkin. Kotimme on suunnilleen kokonaan kalustettu niillä. Erään kerran Mies esitti, että ostaisimme oikean sohvan - ja minä näin seuraavana yönä painajaista kirkkaanpunaisesta sohvasta keittiössä.. Mies on kuitenkin tyytynyt omaan mukavaan tuoliinsa, siinä tein myönnytyksen; hankin hänelle vanhahtavan näköisen keikautettavan tuolin... Minä köllöttelen tyytyväisenä puusohvallani tyynyjen keskellä!