sunnuntai 23. marraskuuta 2008

Tuunailua

Nyt saan ylpeänä esitellä aikaansaannokseni!

Ensin ne olivat kauniin vaalean harmaat, pesun ja rapsuttelun jälkeen tällaiset;




Yksi kerros maalia;



Ja voilà!



Erinäisiä vuosia olen näitä pariovia varastossa katsellut ja miettinyt mihin ne voisikaan sijoittaa... Sitten ajatus välähti salaman lailla, kun kirjahyllyt olivat muuttaneet yläkertaan ja pirtin seinälle jäänyt tyhjä tila! Liikaa tyhjää tilaa ei ole soveliasta olla kenenkään kodissa!!

Pyysin Tytön kaveriksi ovien kuljetukseen. Olin varautunut käyttämään lieviä pakotteita, kuten uhkailua ja kiristystä... sillä ideani eivät aina herätä riemun kiljahduksia.. Ihmeesti Tyttö suostuikin ihan ensiyrittämällä, mielipiteitä homman järkevyydestä kyllä kuulin runsaasti ja ihan pyytämättä..

Ovet kannettiin kylppäriin, pesun ja kuivattelun jälkeen rapsuttelin irtonaisen maalin pois. Ovet olivat olleet kauniin vaalean harmaat, mutta varastossa pintamaali oli jo rapistunut ja pesussa rapisi entisestään. Hionnan jälkeen maalasin kaksi kertaa Paneelikattomaalilla, kuluttelin ja käsittelin pinnan vielä ranskalainen tärpätti + lasuuriöljy + pigmenttijauhe (Umbra gebrannt rötlich) -seoksella. Tein tuunauksen siis pidemmän kaavan kautta ja itse olen erittäin tyytyväinen. Pintaan voisi vielä sivellä antiikkivahaa, mutta koska ovet eivät ole alkuperäisessä käytössä, saa tämä käsittely riittää.

Kun ovet oli käsitelty, oli pakko maalata pirtin seinän alaosan paneeli myös... Nyt sitten yläosan tapetti näyttää ihan karmealle, katosta ja lattiasta puhumattakaan... Näinhän se aina käy; kun tuunaukselle antaa pikkusormen, se vie koko käden.. ;)

Olen aina ollut viehtynyt vanhoihin esineisiin, jo lapsena mummolassa kaivelin aarteita esille. Aikojen alussa, kun muutimme tänne tilalle, retuutin onnellisena kaikki varastojen kätköihin unohtuneet puusohvat, kiulut ja kapat sisälle taloon. Sitten eräänä päivänä tullessani kaupunkireissulta kotiin, kohtasin pihamaalla Miehen, puusohvan ja ..moottorisahan!! Voin vakuuttaa, että minusta lähteneet desibelit ylittivät kirkkaasti moottorisahan äänen! Miehen suunnalta kuulin jotain, että "...tupajumien kaluama..." Arvata saattaa, että episodista seurasi erittäin pitkäkestoinen Kylmä Sota! Mutta sen jälkeen ovat antiikkiesineeni saaneet olla täydellisen rauhassa!

Kyllähän vanhoja esineitä on kertynytkin. Kotimme on suunnilleen kokonaan kalustettu niillä. Erään kerran Mies esitti, että ostaisimme oikean sohvan - ja minä näin seuraavana yönä painajaista kirkkaanpunaisesta sohvasta keittiössä.. Mies on kuitenkin tyytynyt omaan mukavaan tuoliinsa, siinä tein myönnytyksen; hankin hänelle vanhahtavan näköisen keikautettavan tuolin... Minä köllöttelen tyytyväisenä puusohvallani tyynyjen keskellä!

15 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Oi kun on ihanat ovet. Kuola vaan valuu. Projekti kannatti! Ah. Meitsi sitä vastoin masentuu kun en mistään saa sitä klaffipiironkia... nyyh, eikö kellään ole edes rappioromanttista jossain nurkassa odottamassa rakastavaa emäntää???

tina kirjoitti...

Aivan upeet!ja ihanat kranssit!Toivoisin että meilläkin olisi kaikki huonekalut vanhoja...mulla on nyt haku päällä etsin isohkoa ruokapöytää.
Voih ihan hirvittää se moottorisaha episodi hui:0)

Nanna kirjoitti...

Voi itku miten ihanat ovet! Onko niiden alkuperäinen paikka kadonnut seinien sisään vai onko ovet jostain muualta tullut?

Elina kirjoitti...

Ihanat ovet ja kranssit kruunaavat hienosti kokonaisuuden. Kyllä kannatti ryhtyä tuohon puuhaan :-)

Jantiina kirjoitti...

Kiitoksia ihan kamalasti teille kaikille kehuista!! :)

Kati; Olen onnellinen..;) Piironkia etsitään! Olen laittanut sanaa kiertämään, toivottavasti onnistaa!!

Tina; Toivottavasti löydät mieleisen pöydän, vanhat ovat aivan ihania!! Se kuuluisa episodi ei kyllä unohdu koskaan... :(

Nanna; Ovet ovat Miehen isän veljen (..huh..) talosta lähikaupungista. Kaupunki on silloin kauan sitten ostanut tontin ja talo on purettu jonkin suunnitelman tilalta.. :( ja tänne on sitten tuotu ovia, ikkunoita, lamppuja... Aluksi luulin minäkin, että tästä talosta ovat..

Elina; Kranssit ovat elämäni ensimmäisiä... Jostakin syystä olen aina ostanut.. Nyt olenkin sitten väsännyt niitä koko tähänastisen elämäni edestä :)

Anonyymi kirjoitti...

Nähhäänkö ensi viikolla? Voitais Siljan kanssa käydä kylässä ja ihan paikan päällä jatkaa ihastelua... heh. Iski vaan kyläluuta-vaihe päälle? Jos siis sopii? On kait tämä kun tunkea pitää, kun ei kutsua malta odotella ;)

Jantiina kirjoitti...

Tervetuloa Kati! Kutsu on voimassa pysyvästi!! ;)

Krisse kirjoitti...

Täydelliset pariovet.. IIIIhanat..

-Krisse-

Jantiina kirjoitti...

Hei Krisse! Kiitos! :)

Johanna kirjoitti...

Ihanat ovet!! Työsi ei ole mennyt hukkaan!!!

maalaistyttö kirjoitti...

Ihanat ovet! Tuommoset ku itekki löytäs...

Minttu kirjoitti...

Moi!
Ovista tuli tosi kauniit ja kranssit ovat myös tosi kauniit!
Ihanaa viikon jatkoa!
Terveisin Minttu

Jantiina kirjoitti...

Hei Johanna, Maalaistyttö ja Minttu! Kiitoksia hirmuisesti kommenteistanne!! :) Oikein mukavaa viikkoa teille kaikille!!

Anonyymi kirjoitti...

Heipparallaa!

Aivan ihanat ovet!
Anoppi mulle kertoi että pidät blogia ja uteliaana tulin kurkkimaan. Aivan ihania juttuja löytyikin kun sivuja selailin ja kirjoitustyylisi on kyllä mukavaa luettavaa! MYös tuttuja nelijalkaisia näkyi. Palaan kyllä uudelleen ja uudelleen :)

T:Naapurimökin miniä

Jantiina kirjoitti...

Hei Napsanakkeli! Onpa kiva "nähdä" sinut täällä!! Kiitos kehuista! :) ja tervetuloa toistekin!