Luopumisen tuskaa

Taas on se aika vuodesta, että emoja täytyy karsia - mikä hirvittävä sana tässä yhteydessä... Jokaiselle tulee lopulta aika lähteä ja emojen kohdalla se tarkoittaa terveyteen tai luonteeseen liittyvää ongelmaa. Emolehmiä pidetään yleensä kauemmin kuin lypsylehmiä, johtuen siitä että emot pääsevät helpommalla, koska niitä ei lypsetä. Ne poikivat kerran vuodessa, hoitavat vasikkaansa noin puoli vuotta ja lopun aikaa ovat ns. jouten.

Joka syksy Miehen kanssa on väännetty kättä siitä kuka emoista lähtee ja kuka jää. Kummallakin on lista, ja Miehen lista on aina huomattavasti pidempi kuin minun, jos minulla mitään listaa edes on... Tokihan tajuan, etten kaikkia voi pitää ja haalia lisää koko ajan... eikä kenenkään tietenkään voi antaa kärsiä... mutta aika tuskallista se vain on. Miehelle näyttää poisto-perusteeksi riittävän ikä vuosina. Hän on kyllä aina luovuttanut siinä vaiheessa, kun olen lyönyt pöytään viimeisen korttini; entäs kun MINÄ olen XX vuotta...

Tänä syksynä joudun luopumaan rakkaasta vanhasta lehmyestä, Janinasta, joka on hyvin persoonallinen Grand Old Lady. Hyvin ylpeä ja oman arvonsa tunteva, kuitenkin rauhallinen ja rakastettava... Monet lapset Janina on tehnyt ja hyvin hoitanut. Janina on lisäksi meidän ensimmäisen emomme, Wilman, tytär. Wilma oli Grand Grand Old Lady ja koko porukan johtaja, jonka jälkeen laumaan ei selkeää johtajaa ole edes tullut.

Toisenlainen tapaus on Trude... viime keväänä poikimisen jälkeen se alkoi käyttäytyä vihamielisesti ihmisiä kohtaan. On aika normaalia, että vasikan synnyttyä uusi "perhe" haluaa olla rauhassa, ja äiti katselee pari päivää tuimasti kaikkia lähistöllä hiippailevia. Trude jatkoi vihamielistä mulkoilua koko kesän ja yritti joka käänteessä hyökkäillä päälle... Ennen kuljin tyhjin käsin lauman parissa, mutta viime keväänä oli pakko kuljettaa ratsupiiskaa mukana. Ei huvittanut "aseettomana", yksin keskellä yötä mennä kokeilemaan onneaan... siellä kun on pakko käydä valvontakäynnillä, jos joku sattuisi poikimaan ja tarvitsisi apua. Mikä lie Truden päässä naksahtanut - en jaksa sentään henkeni kaupalla yrittää, poikima-aika on muutenkin raskasta.

Tässä emojen poisto-operaatiossa Mies näkyy tänä syksynä vaihtaneen taktiikkaa. Entisen "lista pöytään" -tekniikan sijasta alkoi tuo surkutella muutamien emojen vointia, jalkoja ym. kuinka raskasta niiden odotusaika on... Ikäänkuin haavi auki katselin hetken - ja ehkä pikkiriikkisen helpommin annoin periksi...

Kesällä 2008, on the beach;

Ja lähdössä takaisin kotiin;