keskiviikko 26. marraskuuta 2008

Luopumisen tuskaa

Taas on se aika vuodesta, että emoja täytyy karsia - mikä hirvittävä sana tässä yhteydessä... Jokaiselle tulee lopulta aika lähteä ja emojen kohdalla se tarkoittaa terveyteen tai luonteeseen liittyvää ongelmaa. Emolehmiä pidetään yleensä kauemmin kuin lypsylehmiä, johtuen siitä että emot pääsevät helpommalla, koska niitä ei lypsetä. Ne poikivat kerran vuodessa, hoitavat vasikkaansa noin puoli vuotta ja lopun aikaa ovat ns. jouten.

Joka syksy Miehen kanssa on väännetty kättä siitä kuka emoista lähtee ja kuka jää. Kummallakin on lista, ja Miehen lista on aina huomattavasti pidempi kuin minun, jos minulla mitään listaa edes on... Tokihan tajuan, etten kaikkia voi pitää ja haalia lisää koko ajan... eikä kenenkään tietenkään voi antaa kärsiä... mutta aika tuskallista se vain on. Miehelle näyttää poisto-perusteeksi riittävän ikä vuosina. Hän on kyllä aina luovuttanut siinä vaiheessa, kun olen lyönyt pöytään viimeisen korttini; entäs kun MINÄ olen XX vuotta...

Tänä syksynä joudun luopumaan rakkaasta vanhasta lehmyestä, Janinasta, joka on hyvin persoonallinen Grand Old Lady. Hyvin ylpeä ja oman arvonsa tunteva, kuitenkin rauhallinen ja rakastettava... Monet lapset Janina on tehnyt ja hyvin hoitanut. Janina on lisäksi meidän ensimmäisen emomme, Wilman, tytär. Wilma oli Grand Grand Old Lady ja koko porukan johtaja, jonka jälkeen laumaan ei selkeää johtajaa ole edes tullut.

Toisenlainen tapaus on Trude... viime keväänä poikimisen jälkeen se alkoi käyttäytyä vihamielisesti ihmisiä kohtaan. On aika normaalia, että vasikan synnyttyä uusi "perhe" haluaa olla rauhassa, ja äiti katselee pari päivää tuimasti kaikkia lähistöllä hiippailevia. Trude jatkoi vihamielistä mulkoilua koko kesän ja yritti joka käänteessä hyökkäillä päälle... Ennen kuljin tyhjin käsin lauman parissa, mutta viime keväänä oli pakko kuljettaa ratsupiiskaa mukana. Ei huvittanut "aseettomana", yksin keskellä yötä mennä kokeilemaan onneaan... siellä kun on pakko käydä valvontakäynnillä, jos joku sattuisi poikimaan ja tarvitsisi apua. Mikä lie Truden päässä naksahtanut - en jaksa sentään henkeni kaupalla yrittää, poikima-aika on muutenkin raskasta.

Tässä emojen poisto-operaatiossa Mies näkyy tänä syksynä vaihtaneen taktiikkaa. Entisen "lista pöytään" -tekniikan sijasta alkoi tuo surkutella muutamien emojen vointia, jalkoja ym. kuinka raskasta niiden odotusaika on... Ikäänkuin haavi auki katselin hetken - ja ehkä pikkiriikkisen helpommin annoin periksi...


Kesällä 2008, on the beach;




Ja lähdössä takaisin kotiin;

5 kommenttia:

Krisse kirjoitti...

Blogiasi lukemassa. Voi sanon elukoitten puolesta..

Anonyymi kirjoitti...

Tätähän se on näiden eläimien kanssa. Mutta onneksi jää muistot ja sinulla jopa hyviä kuviakin. Siinäpä sinulle idean tynkää: kokoa kuvakollaasi noista vanhoista leideistä ja mahtisonneista työhuoneen seinälle... Sitten vanhana mummona saat lastenlapsille kertoa tarinoita...
Hyvännnäköisiä emoja. Rannalla niillä on ainakin tilaa liikuskella. Toivottavasti sankarit vain pysyvät tallessa ensi kesänä eikä menojalkaa alkaisi vipattaa, heh. Täällä heräilemässä ja valmistautumassa päivän haasteisiin. Mukavaa torstaita sinulle!

Lina kirjoitti...

Vaikea tehtävä. Meilläkin on ollut lampaita ja kanoja, joten tiedän sen omasta kokemuksesta. Se on kuitenkin jollain tapaa helpompaa, kun siihen osaa varautua alusta asti.
Laiduntavatko lehmät meren vai järven rannassa?
/Päivi

tina kirjoitti...

Voi kun kurjaa!Mulla oli pienenä "oma" vasikka mummolassa Kaneli ja se oli mulle tosi rakas.
Kauniita lehmäkuvia!

Jantiina kirjoitti...

Kiitos kaikille teille kommenteista! Olen pötköttänyt kuumeisena muutaman päivän niin etten ole konetta edes aukaissut...

Krisse; Ihana, kun jaksat käydä lukemassa! Eläinten kanssa on aina hyvät hetket, mutta myös surunsa ja murheensa...

Kati; Kiitos kehuista ja ideasta! Kuvakollaasi olisikin hyvä idea! Nämä "jahtihommat" eivät ole unohtuneet, kun kiltit, kesyt lehmyet muuttuvat epäluuloisiksi karkulaisiksi...

Päivi; Näinhän se on, että pitäisi aina muistaa, minkä vuoksi näitä eläimiä pidetään... Tämä porukka laidunsi meren rannalla.

Tina; Kiitos! Meillä on ollut myös Kaneli-niminen emo... :) Ja minun mummollani oli muutama lehmä ja kana vielä silloin, kun olin ihan pieni. Siinäpä olikin kokemukseni karjasta, ennen tänne tilalle muuttoa...