"Kolmekymmentä pientä porsasta..."

Eilen illalla meidän kesäpossumme päättivät vaihtaa maisemaa ja keplottelivat itsensä vapauteen! Olivat ilmeisesti saaneet vihiä piakkoin koittavasta päiviensä päättymisestä ja yrittivät ottaa tilanteen haltuun.. Siitä muodostui sitten koko porukan parituntinen reippailu.

Mister Duracell oli ulkona, kun possut karkasivat, ja joutui yksin paimentamaan niitä ennen kuin pakoyritys huomattiin. Parsonrusselinterrierillä on tunnetusti iso ego, joka päihittää sen koon.. eikä possupaljous näyttänyt hirvittävän sitä lainkaan...

Olihan homma saada muutaman kymmenen eri suuntaan pinkovan possun lauma takaisin omaan karsinaan... ainakin tällaisille kokemattomille possunpitäjille. Välillä ne rauhoittuivat ja seistä töröttivät paikoillaan nenä pystyssä. Kun joku meni hätistämään, singahtivat sitten (meidän kannaltamme katsottuna) ihan väärään suuntaan. Röhkivät toisilleen ohjeita ja kenties yrittivät pelotella meitä.. (ei voi tietää, kun ei osaa possua). Onneksi paikalla on hiehojen aitausta, ei tosin mitään possunkestävää, mutta se rajasi kuitenkin vähän tätä touhua.

Saimme lopulta possut takaisin sisätiloihin. Viimeiset tötterönenät olivat kaikista hankalimmat, luultavasti koko suunnitelman aivot! Ihan viimeinen yksilö oli köpötellyt navetan läheisyydestä ja piiloutunut lehtikuusen juurelle. Mutkainen oli matka takaisin "kotiin", vaikka koko porukan voimin sitä saattelimme. Sikapossu osaa olla todella kekseliäs ja liukas liikkeissään!

Possut ovat muutenkin erittäin fiksuja ja filmaattisia ja fantastisen älykkäitä! Harmi vain, että ne haisevat henkeäsalpaavan kamalalle...

Tämä on toinen kerta, kun meillä on kesäpossuja. Kummallakin kerralla kokonainen lauma, ettei meikäläinen voi saada kolmea uutta ystävää, jotka jäisivät elämänsä loppuun saakka meille asumaan..

Viikon kuluttua näiden possujen maallinen taivallus päättyy (..sniff!..), saivatpa onneksi kokea pienen syysseikkailun!





Mister D, sikopaimen