lauantai 18. helmikuuta 2012

Aurinkoista helmikuuta



Lauhasta alkutalvesta olisi pitänyt älytä olla ihan onnellinen, eikä valittaa pikkupakkasista.. Muutaman viikon takainen kylmyys miltei jäädytti kaiken. Pihatolla vesikuppien sulatus oli jokapäiväistä puuhaa ja tarhojen puhdistaminen tosi työlästä. Ei myöskään voinut olla ajattelematta eläimiä, jotka joutuvat olemaan koko ajan kylmässä. Kyllähän ne siihen tietysti jotenkin tottuvat, pysyvät lämpimänä syömällä tavallista enemmän ja makoilemalla vierekkäin. Nyt kun pakkanen hellitti, alkoi tietysti sataa lunta, mikä sekin tuo aina omat ongelmansa ja ainakin lisää työtä. Onneksi talvi on ohimenevä ilmiö ja seuraavaksi koittaa kevät! Aurinko paistaa jo nyt todella kirkkaasti : )

Satuin näkemään televisiosta pätkän ohjelmaa, jossa kerrottiin Etelänavalla sijaitsevasta Amundsen-Scottin tutkimusasemasta. Kun meillä on talvi, Etelänavalla on kesä ja pakkasta keskimäärin 25 astetta!! Aurinko laskee maaliskuussa ja on täydellisen poissa noin puoli vuotta! Se on talvea ja pakkasta voi olla jopa yli 60 astetta! Luoja paratkoon mikä paikka!! Tuskin tuolla mitään muuta elämää onkaan kuin se tutkimusasema. Se mitä ne siellä sitten tutkivat jäi kyllä näkemättä, ei riittänyt mielenkiinto koko ohjelman katsomiseen.


Navetalla vietetään tänään syntymäpäivää; vanhin mamma Johanna täyttää 17 vuotta ja saa kovasti rapsutuksia : ) Viime keväänä oli ajatus päästää mamma jo eläkkeelle, tämä laitettiin porukkaan, jossa ei ollut sonnia ollenkaan. Kaikki muut samassa porukassa olivat syksyllä lähdössä vehreämmille laitumille – kuka miksikin… Mutta jossakin vaiheessa porukka päätti lopettaa moisen pelleilyn, särki aidat ja liittyi naapurilaumaan, missä sonniherrakin oleili. Että se siitäkin yrityksestä… 

Johanna on tehnyt enimmäkseen poikia, mutta kaikeksi onneksi viisi tytärtä on jatkamassa sukua. Ne kaikki ovat äitinsä tavoin kilttejä ja rauhallisia J Muutama vuosi sitten Johannan toinen silmä sokeutui. Eräänä päivänä siitä vain valui jotain nestettä. Silmää hoidettiin, mutta näköä ei voitu kuitenkaan pelastaa. Jo kauan sitten on päätetty, että vanharouva ei ikinä teurasautoon kävele. Kun aika tulee, tämä pääsee kotikontujen multiin – sanoo Suomen laki tai EU mitä hyvänsä! Toivottavasti siihen kuluu kuitenkin vielä monta vuotta!

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihana kuva. Hyvin oot Johannaa hoitanut kun on noin korkean iän saavuttanut. Aikaisemmassa postauksessa tosi upea kissa:) terveisin myös maatilan emäntä

Jantiina kirjoitti...

Kiitos kommentistasi! :) Aurinkoisia helmikuun päiviä sinulle!!

Tansku kirjoitti...

Muistuupa mieleen,ku kattelen täällä lehmien kuvia,kotonakin,siellä kun ol karjaa,tykkäsin hoitaa eläimiä,nyt tuntuu tyhjältä.:(.ompa komea ikä,olet ahkeraan hoitanu hyvin!
Mukavaa alkanutta viikkoa

Jantiina kirjoitti...

Kiitos Tansku! :) Useimmat mammat ovat sellaisia, että ei raaskisi millään luopua. Jotain vaivaa niille vain sitten tulee.. Johannan kanssa on ollut onneakin, että mitään ei ole sattunut. Ja toinen samanikäinen on Josefiina, joka myös täyttää 17 tässä kuussa :)

Luulenpa, että kaipaan itsekin näitä, kun luopumisen aika tulee. Rakkaus eläimiin on asia, jolla tätä työtä on jaksanut :)

Mukavaa viikkoa myös sinulle! :)