tiistai 12. tammikuuta 2010

Eräänä aurinkoisena päivänä

Kyllä talvellakin on kaunista, kun aurinko paistaa ja pakkasta ei ole kuin muutama aste! Viime viikon yli kolmenkymmenen asteen kylmät ovat onneksi takana ja ulkoilu on taas mukavaa.

nyt mennään aurinkoon;


sitten vähän riehutaan;



..ja riehutaan..


..ja vieläkin riehutaan..



välillä leikitään ihan nätisti..



taas mennään;



..ja tullaan...



cruisaillaan;



elisen jäljet;


..ja viime kesän muisto;



mitähän Vanhaherra haaveilee;


7 kommenttia:

Kesäkukka kirjoitti...

Tänään katselin moneen kertaan töissä ikkunasta valon myötä muuttuvaa maisemaa ja se oli niin kertakaikkisen upea, että pyysin työkavereitanikin katsomaan välillä :)
Ihanaa, kun laitoit koiruuksista kuvia, neiti Karvapäästä tulee niin oma Takkuni taas mieleen.

tia kirjoitti...

Kyllä nyt on ollut kauniita maisemia mitä ihastella. Hellyttävä tuo kuva koiruleista kun menevät niin kavereina. Kyllä heppakuvakin on hieno.

Jantiina kirjoitti...

Kesäkukka; Viikolla oli todella ihanat ilmat! Nyt on jo pilvistä, mutta onneksi ei ole kylmää!

Kyllähän ne koiruudet jättävät jälkensä sydämeen, eivätkä unohdu ikinä... Minulle tulee edelleen Afgaani-lehti, vaikka siitä on jo tosi kauan, kun omani muutti rajan taa...


Tia; Pimeän syksyn jälkeen osaa taas nauttia tästä valosta! :)

Onneksi ovat hyviä kavereita nämä kaksi... Kukaan muu ei tahdo jaksaa Neiti Karvapäätä, kun se on vähän raisu mimmi... :D

lumikissa kirjoitti...

Ihana Blogi sinulla :) Koirakin on kuin meidän ilmetty Eetu. Emorintamalla mennyt samoin meilläkin.. Viimevuonna yks emo makas myös vasikkansa kuoliaaks.. Käy vieraisilla blogissani :)

Jantiina kirjoitti...

Lumikissa; Kiva kun löysit tänne!Kiitos kutsusta, tulen vierailulle! :)

Biige kirjoitti...

Hei.
Hieno blogi sinulla. Kuvia katsellessa huomasin että Neiti Karvapää on samannäköinen koiruus kun oma koirani Nala. Ettei olis vaan bernin ja isonvillakoiran sekoitus? ;)

Jantiina kirjoitti...

Hei Biige! Kiitos kommentistasi! :)
Neiti Karvapää on bouvier, trimmi vain on vähän miten milloinkin... ihan oma tekemäni ;) Kun ei käydä näyttelyissä, niin ei ole niin tarkkaa. Rapsutukset Nalalle!