maanantai 22. kesäkuuta 2009

Olematon juhannus

Olen jo vuosia ollut sitä mieltä, että juhannus pitäisi siirtää heinäkuulle! Kuka sitä tässä vaiheessa ehtii juhlimaan? Ei ainakaan täällä kukaan... Täällä nimittäin kytätään poikimattomia mammoja, kuskataan jo poikineita rantalaitumille ja valmistaudutaan rehun tekoon. Ei mitään havaintoa siististä pihapiiristä ja koivuista porraspielissä... ei puhtaaksi puunatusta kodista ja herkkuja notkuvasta pöydästä... Ainoa toive vain, ettei kukaan hoksaisi piipahtaa kylään... eikäpä vieraita kyllä näkynytkään, luultavasti tietävät meikäläisten juhannuksen..

Juhannuksena ei kyllä yleensä poikimattomia enää ole. Tämän vuotinen poikima-ajan pituus alkaa olla jo biologinen mahdottomuus... maailmanennätys ehkä!? Tai sitten mammat ovat viime syksynä hiippailleet salaa sonnipoikien luo hurvittelemaan...!? Mahdanko vielä syyskuussa kulkea navetalla öisin? Tai tammikuussa? Toki tähän päivärytmiin on jo aika hyvin tottunut. Jos se olisi ympärivuotista, se olisikin sitten ihan normaalia...

Eläinten siirrot laitumille sujuivat hyvin. Etukäteen piti jakaa porukat ryhmiin, ketkä menevät minnekin laitumelle ja mikä sonni mihinkin ryhmään. Kotilaitumille menevät ovat vielä sisällä ja tietysti ne muutama poikimaton... Häntien siistiminen on myös vakiintunut laitumelle laskuun liittyvä juttu. Tänä vuonna minä otin sen tehtäväkseni ja jahtasin sakset kourassa mammoja pitkin karsinoita. Kaikki eivät hommasta pidä, toiset taas eivät korvaansa lotkauta, kun häntäkiehkuroita parturoidaan lyhyemmiksi.

Eläimet viettävät kesäänsä rantalaitumilla elokuun puoleenväliin saakka, toivon mukaan kiltisti ja karkailematta. Tulevat siellä kantaviksi ja poikivat kahden kuukauden kuluessa ensi keväänä!!! Me ihmiset kuljemme vahtimassa, että näin tapahtuu... siis ainakin sitä, että eivät karkaile.. Kun porukat elokuussa kuskataan takaisin kotiin, saavat ne viettää vielä kotilaitumilla leppoisia päiviä. Syyskuun puolessavälissä onkin sitten vuorossa itku ja hammasten kiristys, kun lapset vieroitetaan emoiltaan. Siinä huudetaan puolin ja toisin omiensa perään monta päivää. Mutta kauniina kesäpäivinä ei tulevia kannata murehtia.

Sen verran "vietin" juhannusta, että riehuin kahtena päivänä pihalla. Leikkasin nurmikkoa ja siistin puiden ja pensaiden ympäryksiä ym. sain jopa tomaatit ja kurkut istutettua kasvihuoneeseen. Jos jatkaisin samaa rataa viikon-pari putkeen, niin luulen että pihapiiri olisi aika hyvässä kuosissa. Haave siitä, että juhannukseksi olisin saanut erään puretun rakennuksen kohdan kuntoon, ei toteutunut... Rikkaruohoista osittain peratut multakasat tönöttävät edelleen samalla mallilla.

Jos voisin kloonata itseni, niin johan alkaisi tapahtua. Toinen minäni voisi vaikka köllöttää auringossa ja lukea kirjaa, kun toinen raataisi puutarhassa! Osia voisi vaihtaa parin päivän välein tai vaikka kesken päivän. Eiköhän sitä olisi itsensä kanssa aika yksimielinenkin, eikä edes tarvitsisi neuvoa mitään, kun molemmat tietäisivät mitä pitää tehdä!


5 kommenttia:

Kati kirjoitti...

heh. Näinhän se on, ei sitä ole aikaa pahemmin kotieläintilalla ylimääräisille. Arvaa olenko minä nauttinut nyt kun ei enää elukoita ole. On paljon enemmän aikaa pihalle, harrastuksille... Minä täällä aloin tsekata postit ja kun huomasin, että olit uutta kirjoitellut. Nokka vuotaa, silmät punaiset, nokkosihottuma mahassa, käsissä, selässä ja reisissä, päähän koskee ja selkä kuin kipeä rautakanki. Hurraa ja töihin pitäs jaksaa.

Krisse /Vaarala kirjoitti...

Huomenta..voikun minäkin tarvitsisin kloonausta..ainakin näin alkukesästä. Saisi kaikki pihahommat kuntoon huomattavasti nopeammin...
Mukavaa alkukesää toivottaa Krisse

Jantiina kirjoitti...

Kati; Näinhän se... kaikkea ei tosiaan tiennyt, kun aikoinaan tänne lähti, mutta jokaisessa työssähän on omat hyvät ja huonot puolensa :)

Toivottavasti olo helpottaa, kuulostaa tosi kurjalta!

Krisse; Tätä huomenta! Klooni olisi erittäin käyttökelpoinen, etenkin jos sen voisi laittaa "kaappiin" kun ei tarvitse... ;)

Oikein mukavaa kesäkuun loppua!

tia kirjoitti...

On siellä edelleen kova touhu teillä ja osaisiko kloonattu minäsi olla vain, en usko.

Jantiina kirjoitti...

Kiitos Tia kommentistasi! Onhan tämä elämä usein aika hektistä, mutta tänään heittäydyin hetkeksi aurinkoon ihanan sisustuskirjan kanssa :)