sunnuntai 19. huhtikuuta 2009

Hengissä

Aika on jostakin syystä mennyt kuin siivillä... Emot ovat poikineet, poikineet ja poikineet... ja mikä parasta; kaikki ovat hengissä, niin emot, vasikat kuin ihmisetkin! ; ) Tässä parin viikon aikana on syntynyt monta sellaista vasikkaa, joita on täytynyt syöttää tuttipullolla ja opastaa "eväsbaariin". Vonda hylkäsi jälkeläisensä alussa täysin, onneksi viikon kuluttua vaistot heräsivät ja se alkoi hoivata lastaan. Iso ihmetys oli myös se, että vasikka alkoi vielä syödä emolta, yleensä ne eivät viikon pulloruokinnan jälkeen muulle enää ala.

Miltei puolessa välissä ollaan menossa. Mikä on huomattavasti paremmin kuin pari viikkoa sitten! Enää reilut saman verran ja eräs täällä pääsee pihahommiin, kodin laittoon ja ties mihin mukavaan.. Sitä ennen luultavasti suursiivoan koko huushollin ja nukun pari päivää putkeen.

Pääsiäinen meni jotenkin ohi, pasha jäi tekemättä ja puolet palloista ja pupuista laittamatta esille. Näinhän se on käynyt jo vuosia...

Tällä hetkellä ulkona tuiskuttaa lunta ja tuulee järkyttävän kylmästi! Mikään vaate ei tunnu suojaavan luihin ja ytimiin menevältä puhurilta! Meillä melkein tuulee myös sisällä talossa! Vanha talo kun ei järin tiivis ole, mutta uskon että se on vain terveellistä ; ) Perjantaina myös satoi lunta ja maa oli valkoisenaan. Onneksi uusi lumi sulasi pian pois, entistä on vielä kyllä sitäkin. Joki on edelleen jonkinlaisessa jäässä, en kuitenkaan menisi sinne enää tepastelemaan.. Toivottavasti kevät tulee sitten täysillä, kun tämä kylmä kausi päättyy!

Huomenna piipahdan vaihteeksi ihmisten ilmoilla ja ostan maalia. Yksi kappale puusohvia ja keittiön kaappien ovet odottavat maalausta. Sohvan maalasin pari vuotta sitten valkoiseksi ja kuluttelin, mutta nyt se kaipaa hieman erilaista valkoisen sävyä. Kaappien ovet olivat alunperin valkoiset, sitten maalautin ne vihreäksi ja nyt niistä tulee taas valkoiset... sellaiset itsemaalatut valkoiset. Oveja on maalattavana vähemmän kuin edellisellä kerralla, sillä parin vuoden takaisessa remontissa karsin yläkaappeja reilulla kädellä.

Viime viikolla tein pikakohennusta kylppäriin. Sieltä lähtivät yhdenlaiset kaappiviritykset -yök! ja tilalle lykkäsin metallisen korihyllykön, mikä sekin on kyllä väliaikainen ratkaisu. Täytynee kehitellä sinne jotakin ajan kanssa.




6 kommenttia:

Kati kirjoitti...

No moi! Onneksi on puolessa tuo poikimiskausi. Saa siinä vahtia vielä. Tsemppiä! Nätti vasikka kuvassa. Juu, tänään koetan surruuttaa koneella juttuja ja ehkä ehkä torstaina???? tulen käymään. Jos sopii eikä mitään tule esteeksi.

Mimmu kirjoitti...

Paras palkka noissa poikimisissa on kun vasikka mölähtää eka kerran poikimisen jälkeen. Meilläkin vaikka onkin lypsykarja, on nyt näitä kevätpoikivia ihan kerrakseen. Jaksamisia! Ja kyllä se kevät tulloopi piäskyn mukana viimestään äitienpäiväks.

Paus i skärgården kirjoitti...

Voi teitä! Vauvojen hoito on kyllä vaativaa, olivat ne sitten ihmisten tai eläinten vauvoja.
Minäkin olen kiireitteni takia vieraillut muissa blogeissa vain harvakseltaan, mutta nyt oli kiva taas käydä kylässä!
Terveisin, Päivi

tia kirjoitti...

Paljon hommaa sinulla, onneksi ollaan näin keväässä niin voi nauttia kohta lämpimästä karja ja hoitajat.
Ihana kuva.

Jantiina kirjoitti...

Kati; Kiitos! Ja kiitos vierailustasi ihan livenä ja tuliaisista! Oli mukavan piristävää!! Laitan kuvaa NIISTÄ, kunhan ehdin..

Mimmu; Kiitos! :) Juuri se on palkitsevin hetki itsellekin, kun emo alkaa hoivata vasikkaansa!

Päivi; Kiitos taas käynnistäsi! :) Oikeassa olet, että kaikkien vauvojen hoito on tarkkaa puuhaa!

Jantiina kirjoitti...

Tia; Onneksi kevät on jo näin pitkällä, se antaa kummasti voimia :) Kuukauden päivät vielä, niin eläimet pääsevät laitumelle