Vastuksen vasara

Tämä blogi alkaa muistuttaa sairauskertomusta, kun ei elämässä enää juuri muuta tapahdu! Yllätys, yllätys! viime viikolla iski taas pikku kuume... ja sitä rataa... Aina, kun joku lähistöllä sairastaa, se tarttuu myös minuun. Olen tämän talven ollut oikea sairausmagneetti! Mahatauti seuraavaksi odotettavissa... Sitä ennen yritän hyökätä kaupunkireissulle, sillä kaapit ammottavat tyhjyyttään ja olen muutenkin vaihtelun tarpeessa. Huomenna on se suuri päivä, jos ei tauti jo yön aikana jyllää!

Tietokoneet ovat osanneet myös kenkkuilla täydellä teholla. Niitä on kaksi kappaletta, toinen pöytämallinen täällä yläkerran työhuoneessa ja alakerrassa kannettava, jolla naputtelen kirjanpidon, viljelysuunnitelmat ym. Viimeksi mainitulla en yleensä käy netissä, jotta koneen herkkä sielunelämä ei saisi mitään ulkopuolisia vaikutteita.

Eräänä päivänä Nuoremman Pojan kanssa piti hakea netistä eräs lomake, täyttää ja tulostaa se. Erittäin yksinkertaista! Todellisuudessa se oli sitten kyllä kaikkea muuta... Aikaisin aamulla laitoin pöytäkoneen suorittamaan tehtävää, joka nopeuttaisi toimintoja, kone kun on temppuillut pitkin talvea. Tuntikausia siinä meni eikä valmista tullut... Kone oli siis pois pelistä. Eipä hätää, kun oli tuo mainio kannettava! Piuhat kiinni ja nettiin lomaketta hakemaan. Lomake löytyi, täytettiin ja... niin... olin unohtanut, että tältä koneelta ei ole koskaan tulostettu mitään! Itse asiassa sille ei oltu edes asennettu yhtään tulostinta. No, vieläkään ei ollut hätää, eikun tulostimen asennuslevyke sisään ja asentelemaan! Siihen se yksinkertaisuus sitten loppui! Tulostinta asennettiin ja asennettiin... loppujen lopuksi yli tunti! EIKÄ SE TOIMINUT SENKÄÄN JÄLKEEN!!! Aina välillä tuli ilmoitus, että asennus on suoritettu, kone suljetaan ja avataan uudelleen... Näin kävi ja joku täytti sen hemmetin lomakkeen kokonaista neljä kertaa!!! Se kun nimittäin joka kerta koneen sammuessa menetti tietonsa!

Tulostimia on myös kaksi kappaletta ja seuraavaksi kaivoin tulostimen nro2 asennuslevykkeen esille ynnä adapterin, sillä tässä tulostimessa on suuren suuri liitoskappale, mikä ei läppäriin sovi. Kiitin erinomaista onneani, että olin adapterin hiljattain hankkinut... Myöskään tämän tulostimen asentamisesta ei tullut yhtikäs mitään... @*&&**... tulikivenkatkuiset lauseet singahtelivat huoneessa! Ihan pienestä oli kiinni, ettei yläkerran työhuoneen ikkunasta lentänyt kaksi kappaletta tietokoneita, pari tulostinta ja perässä hypännyt yksi seonnut naisihminen...

Jossakin välissä Nuorempi Poika oli rapannut pöytäkonetta ja saanut sen jotenkuten toimimaan. Haa! Äkkiä koneelle ja lomaketta täyttämään! Olisikin onnistunut, mikäli ei olisi tarvinnut kirjaimia ä, ö, väliviivaa, ym...... Katsoimme Nuoremman Pojan kanssa toisiamme ja minä ainakin ihmettelin, että olenko hereillä vai painajaisunessa... Loppujen lopuksi sain tulostettua tyhjän lomakkeen ja se täytettiin käsin! Onneksi kynä ei katkennut, eikä käteen tullut kramppia!!

Seuraavana päivänä uusilla hermoilla avasin molemmat koneet, ja laitoin ne toimimaan. Tulostinten asennus olisi vaatinut vielä vain pientä viritystä ja näppäimistön asetuksia piti vähän muuttaa... Kone oli itsekseen puuhaillessaan ottanut jenkkiläisen systeemin käyttöön...

Kerroin tämän kaiken eräälle ystävälleni ja hän totesi, että tietokoneet ovat sellaisia, että ne jakavat tietoa! Ne pakottavat kaikki, myöskin ne, jotka eivät halua, opettelemaan tietokoneen käyttöä...