On ihan epistä, että joulun alla joutuu tekemään jotain muuta, kuin jouluun liittyviä juttuja!! Ihmisen pitäisi voida viettää joulunvalmistelulomaa! Pelkään, että tänä vuonna käy niin kuin joskus on käynyt; pari päivää ennen joulua nakkaan jotain jouluhässäkkää esille ja heti joulun mentyä siivoan kaikki pois.. Eihän siinä ehdi nauttia joulusta yhtään!!
Eräänä päivänä nappasin kaupasta lehden Underbara Julhem, siinä oli kaikkea kaunista ja ihanaa... Joululehtiä ja -kirjoja on nykyään suunnattomat määrät, varmaan jokaisen makuun löytyy. Itse huomaan ostavani aina samanlaisia; vaaleaa, valkoista...
Muuten; eilen illansuussa kävin koiruuksien kanssa lenkillä. Harppasimme tuttua lenkkipolkua hämärän laskeutuessa peltojen ylle. Yhtäkkiä näin ison mustan möhkäleen pellon reunassa! Mietin kuumeisesti, että onko siinä kohdalla puu, pensas, kivi tms. ..sitten se alkoi liikkua!! Vaikea sanoa kuka meistä kolmesta nopeimmin juoksi.. Kaivoin puhelimenkin esille, jos pitäisi apujoukkoja hälyttää. Taakseni vilkuillen, koirat kintereillä painelin kotiinpäin, välillä kuvittelin jonkun hölkkäävän perässä... Siinä mennessä vannoin, etten ikinä kuuna päivänä pimeässä niin kauas lenkille lähde, ..siis mikäli hengissä kotiin selvitään..
Tänään sitten kävimme Tytön kanssa tutkimassa paikkaa, eikä löytynyt jäljen jälkeä!! Pelto on kynnetty, maa jäässä ja lunta tuskin nimeksikään, niin että eipä siihen juuri mitään jälkiä jäisikään vaikka karhu tallustelisi.. Niitäkin täällä on joskus havaittu! Kuten myös susia! Emme niin kovin kaukana isosta kaupungista asu, ja joskus tuntuu, että ihan erämaata on ympärillä..
4 kommenttia:
Hui! Kuulostipa pelottavalta. Täytyy tunnustaa että minäkin pelkään karhuja, koska niitä täällä meidän lähistöllä on viime vuosina tavattu. Todennäköisesti on hyvin epätodennäköistä että karhuun törmäisi, mutta yksin en halua edes ottaa sitä riskiä. Pikkumiehen kanssa kun olen lenkillä, niin joskus tulee kiire takaisin kotiin kun mielikuvitus alkaa laukata. Ehtisinkö vaunujen kanssa turvaan jos mesikämmenen kohtaisimme...
Hei Elina! Karhut ja sudet ovat levinneet ihan uskomattoman laajalle siitä mitä ne ennen ovat olleet! Melkein turha antaa ohjeita "jos kohtaat karhun..", taitaisi siinä olla ainoa ajatus, että pakoon... mikäli ei pökertyisi siihen paikkaan..
Hui! Isot pedot ovat kyllä pelottavia, toivottavasti ei tarvitse koskaan sellaisiin otuksiin törmätä. Miehen vanhemmat asuvat kyllä sellaisella seudulla, että sielläpäin liikuskelee toisinaan susia ja karhuja. Minulla kun villi mielikuvitus muutenkin, niin eipä tarvitse kummoistakaan risahtelua kuulua pusikosta, kun mulla jo nousee niskavillat pystyyn! Ja yleensä se risahtelun aiheuttaja on pikkulintu tai hiiri...
Tuula; Mielikuvitus tekee kyllä usein tepposet! Tuulen liikuttama oksa tms... Kun mukana on koira, voi luottaa, että sen mielikuvitus ei laukkaa... ;)
Lähetä kommentti