sunnuntai 9. marraskuuta 2008

Omituisia otuksia

Tänään kirmailin metsässä keräilemässä tulevan kranssin aineksia. Ilma oli ihanan kostea ja melkein lämmin. Se teki hyvää sielulle ja hipiälle.. ;) Alan olla taas voimissani ja valmis tulevien mielettömien viikkojen koitoksiin. Sillä niitä on edelleen luvassa. Pitänee lähipäivinä pistäytyä myös luontaistuotekaupassa hakkimassa jokasyksyinen puteli Kräuterblutsaftia, joka on takuuvarma voimajuoma... UGH.. Kranssin teko jäi toiseen päivää, kun piti isänpäivääkin ehtiä juhlia ;)

Vastaan nyt Nannan heittämään haasteeseen ja paljastan joitakin omituisuuksiani. Varmaan niitä on muitakin, ja sellaisiakin ehkä joita itse pidän normaaleina.. ;)

1. Toisinaan lasken joitakin asioita, etenkin jos olen stressaantunut; lasillisen vettä juon kymmenellä kulauksella, yläkertaan on 16 askelmaa... Aika vasta paljastui, että rakas veljeni tekee samaa! Onkohan meillä lapsiraukoilla jokin trauma... ;) tai sitten se on vain sama pöpi-geeni.. =/

2. Kun ajan autolla, aurinkoläppä on aina alhaalla, satoi tai paistoi. Muuten tunnen oloni alastomaksi..

3. Jos en saa unta, ja kaikki muut konstit on kokeiltu.. työnnän toisen jalkaterän patjojen väliin ja sammun kuin saunalyhty. Sen takia en koskaan voi käyttää koko sängyn levyistä lakanaa

4. Laitan pyykit narulle aina värijärjestykseen, ensin esim. puserot, sitten housut (en kyllä koskaan tarkkaile toisten pyykkinaruja..)

5. Ennen Neiti K:ta kävin emojen poikima-aikana yksin navetalla öisillä tarkastuskäynneillä. Mahdollisen navetan nurkalla vaanivan murhamiehen varalle minulla oli aina keittiön suurin paistiveitsi mukana. Sukulaiset ja kaverit olivat huolissaan, että pimeässä kompastun ja isken itseäni sillä.. Joskus mietin, että jos tosiaan joku hiippari ilmaantuisi niin mitä tekisin.. Luultavasti olisin pötkinyt pakoon..

Sehän ei ole omituista, jos tarkistaa että ovi on lukittu, kun lähtee kotoa... eihän? Ainakaan niin kauan, kun ovenkahva ei jää käteen..

Haastan mukaan omituisten otusten kerhoon; Maatiaiselämää, Tinan ja Päivin





5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihana, sinäkinkö kärsit ovenripa-neuroosista. Mikähän päivä lähdemme kauppaan ripa mukana? Kerran on ripa jäänyt oikeasti käteen, mutta se tapahtui ovea avatessa. Kahvaa ei ollut kiinnitetty oikein... Kivoja omituisuuksia sinullakin, heh... Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle. Toivoo mörökölli, joka nousi väärällä jalalla...

Lina kirjoitti...

Eiköhän niitä omituisuuksia ole itse kullakin! Täytyypä miettiä mitkä omistani uskallan paljastaa..

Jantiina kirjoitti...

"Mörökölli"; Taitaa olla aika yleismaailmallinen vaiva tuo ovenripaneuroosi ;) tai sitten kohdalle on vain sattunut sellaisia ihmisiä.. Mukavaa viikkoa sinulle myös!

Päivi; Odotan innolla.. ;)

Hanna kirjoitti...

Haaste otetaan vastaan =)

Jantiina kirjoitti...

Maatiaiselämää; Odotan innolla.. ;)